Susanna, 41: ”Se oli vain leikkiä. Sinulla ei ole huumorintajua. Näin miehelläni oli tapana sanoa ja naureskella minulle vuodesta toiseen.
Hän pilkkasi ja heitti loukkaavia vitsejä minusta, ystävistäni ja sukulaisistani. Usein hän haukkui uusia tuttaviani, joita ei ollut koskaan edes tavannut. Pistin hanttiin. Sanoin, ettei hänellä ollut mitään oikeutta puhua tuohon tyyliin. Samalla murenin sisältäpäin.
En kutsunut ystäviäni kotiimme, ja ystävyyssuhteitani katkesi. Pelkäsin, että mieheni sanoisi tuttavilleni pahasti. Olin pitänyt nuorempana itseäni ihan hyvännäköisenä, mutta parisuhteen aikana päähäni iskostui kuva, että olen ruma. Aloin uskoa, ettei minua voisi rakastaa kukaan paitsi tämä ilkeä mies.
Erostamme on jo kolme vuotta. Yhä kokoan itseäni. Kaikki on täytynyt rakentaa uusiksi: itsetunto, ystävyyssuhteet ja luottamus omaan ulkonäköön.”
Jussi, 45: ”Vaimoni ei halunnut naimisiin. Elimme 10 vuotta avoliitossa. Hän antoi ymmärtää, ettei oikeasti rakasta minua, ja raivosi koko perheelle.
Roikuimme yhdessä, lusimme lapsiperheen arkea. Vaimoni oli kontrolloija. Hänelle olin perheen isoin lapsi – ja sellaiseksi vähitellen muutuinkin. Mikään, mitä tein, ei ollut oikein. Kaikesta piti valittaa.
Hän ei koskaan tehnyt aloitetta seksiin. Oli kausia, jolloin hän teki selväksi, että seksimme on todella vastenmielistä.
Onko tämä sitten henkistä väkivaltaa? Mielestäni on. Hän pahoinpiteli minua ja koko perhettä valituksellaan, raivoamisella ja torjunnalla. Onneksi olemme eronneet.”
Henkinen väkivalta on jopa fyysistä haitallisempaa
Henkisen väkivallan ja sen jäljet huomaa usein vasta sitten, kun myrkyllisestä suhteesta on päässyt irti. Ihmiset tekevät ja ottavat huomaamattaan vastaan henkistä kuonaa.
Henkinen väkivalta voi olla jopa vielä haitallisempaa kuin fyysinen väkivalta. Se on usein pitkäkestoista, ja siinä pahoinpidellään ihmisen psyykkisiä rakenteita.
Sitä voi esiintyä lapsen ja vanhemman välisessä suhteessa, perheen ja suvun sisällä, kavereiden kesken, ystävyyssuhteissa, parisuhteessa tai työelämässä.
Mitä tiiviimmässä ja tärkeämmässä ihmissuhteessa se ilmenee, sitä hankalampi sorrosta on päästä eroon. Henkisen väkivallan tekijällä on usein lapsuuden haavoja ja traumoja, joita hän ei ole selvittänyt itsensä kanssa riittävästi.
Henkisen väkivallan piirteitä
Ilmiön tunnistaminen omassa elämässä on vaikeaa mutta ei mahdotonta. Tässä on muutamia tyypillisiä piirteitä: Vitsaileeko joku kustannuksellasi ikävään sävyyn selän takana tai kasvotusten? Sinusta tuntuu, että vitsit ovat enemmänkin ilkeää pilkkaa, mutta hänen mielestään ne ovat vain huumoria.
Jyrääkö joku sanasi ja mielipiteesi matalaksi esimerkiksi työpaikalla toistuvasti? Satunnainen eri mieltä oleminen ei ole henkistä väkivaltaa, mutta toistuva päälle ajo voi olla. Jyrääjä saa sinut tuntemaan, että olet tyhmä tai mielipiteesi ovat vääriä.
Lue myös: Tunnista häiriintynyt esimies tai läheinen
Onko joku aina oikeassa ja sinä väärässä? Huomautteleeko hän ulkonäöstäsi, käyttäytymisestäsi ja rahankäytöstäsi määräilevästi? Kohteleeko hän sinua kuin lasta? Myös kontrollointi voi olla henkistä väkivaltaa.
Huomiotta jättäminen on tehokas henkisen väkivallan keino. Oletko sinä ja tarpeesi jollekin ilmaa? Hän ei vastaa rakkauden, läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden tarpeisiisi. Hän eristää sinut ulkopuolelle. Työpaikalla hän pitää huolen, ettet pääse ”sisäpiiriin”.
Parisuhteessa taas hän ei anna sinun tutustua ystäviinsä – tai manipuloi sinua niin, että vanhat ystävyyssuhteesi katkeavat.
Työsuhteessa esimerkiksi tärkeiden tietojen pimittäminen on vakavaa henkistä väkivaltaa. Jos tämä kuulostaa tutulta, hae apua esimerkiksi Valtakunnallisesta kriisipuhelimesta.
Lue myös:
