Suhde narsistin kanssa sai persoonallisuuteni muuttumaan täysin. Minusta tuli masentunut, ahdistunut, pelokas ja takertuva. Ajattelin, että olen mitättömin olento maan päällä ja ansaitsisin korkeintaan liikenneonnettomuuden kohdalleni.
Näin kertoo Noora (nimi muutettu), joka eli yhdessä narsistisen kumppanin kanssa kolme vuotta. Tuon kolmen vuoden aikana Noora menetti itsetuntonsa lähes täysin, eikä usko sen palaavan entiselleen koskaan ammattiavusta huolimatta.
Narsistienuhrit.infon mukaan narsismi on persoonallisuushäiriöihin kuuluva psyykkinen ongelma. Infossa kerrotaan, että narsismista kärsivällä on laaja-alaisia suuruuskuvitelmia joko mielikuvien tai käytöksen tasolla. Narsisti janoaa ihailua, eikä hänellä ole normaalia kykyä empatiaan. Narsistin ihmissuhteet usein kärsivätkin empatian puutteesta ja ylimielisyydestä.
Kuvaus on Nooralle tuttuakin tutumpi. Hänen kumppaninsa narsistiset piirteet nousivat pintaan jo suhteen hyvin varhaisessa vaiheessa.
– Ensimmäiset kumppanini oudot piirteet alkoivat jo viikkojen kuluttua ensitapaamisesta. Hän alkoi kritisoida minua entisestä elämästäni ja pisti minut pyytämään anteeksi tapahtumia, jotka olivat tapahtuneet ennen häntä.
Nooran mukaan kumppani oli kuitenkin alkuaikoina muutoin niin ihana ja rakastettava, ettei hän osannut välittää pienistä outouksista.
– Alkuun en edes huomannut niitä, sillä olin vain niin rakastunut.
”Minun olisi pitänyt muuttua”
Lopulta kumppanin jatkuva arvostelu, alistaminen, mitätöinti ja mollaaminen saivat kuitenkin riittää Nooralle.
– Lähdin hakemaan netistä apua ahdistukseeni ja törmäsin ensimmäisen kerran tietoon narsismista. Kun luin kuvauksia narsistisesta ihmisestä, tuntui kuin olisin lukenut omasta elämästäni.
Noora yritti myös keskustella kumppaninsa kanssa suhteen ongelmista, mutta siitä ei ollut apua.
– Hän toisteli jatkuvasti, että meillä menisi paremmin, jos vain minä olisin erilainen. Yritimme pariterapiaakin, mutta lopetimme muutaman käynnin jälkeen. Kumppanini onnistui hurmaamaan terapeutitkin puolelleen, joten en pitänyt terapiaa enää puolueettomana.
Epämääräistä ja ailahtelevaista arkea
Nooran mukaan kaikista vaikeinta narsistisen kumppanin kanssa elämisessä oli se, ettei mihinkään voinut luottaa. Kumppani saattoi aloittaa riidan ja mollaamisen aivan mistä tahansa.
– Hänen mielialansa vaihtelivat miten sattuu, ja kotona joutui olemaan aina varpaillaan, ettei vain suututtaisi toista taas.
Ymmärrettyään kumppaninsa kärsivän narsismista Noora alkoi punnita vaihtoehtoja.
– Missään välissä en ajatellut, että hän paranisi tai muuttuisi. Aluksi pysyin suhteessa senkin takia, että meillä oli yhteinen pieni lapsi. Viimeinen niitti tuli kuitenkin, kun pohdiskelin itseäni ja omaa oloani. Olin suhteen päättyessä 24-vuotias ja ajattelin loppuelämäni olevan liian pitkä näin huonoon suhteeseen.
Eron jälkeen Noora hakeutui terapiaan, joka nopeutti hänen toipumistaan. Entinen kumppani aiheuttaa edelleen ongelmia esimerkiksi lapsen huoltajuusasioissa, mutta Noora kiittelee hyvää tukiverkostoaan siitä, että jaksaa jatkaa eteenpäin.
– Ei auta kuin kestää. Välillä uuvuttaa, mutta toisaalta olen onnellinen, että olen päässyt eroon narsistista. Jotkut kun eivät kykene koskaan irtaantumaan, hän murehtii.
