– Ihmiset ovat nähneet tarpeeksi sitä, kuinka joku laihduttaa kymmeniä kiloja ja kertoo, kuinka ihanaa se on. En usko, että kukaan saa siitä vertaistukea elämäänsä, Jenny Lehtinen sanoo.
Jenny Lehtinen on Yleisradion toimittaja, radioääni ja tv-kasvo Marja Hintikka Live -ohjelmasta. Hän on maaliskuusta lähtien vetänyt Jenny ja läskimyytinmurtajat -projektia radiossa, netissä ja sosiaalisessa mediassa. Sen tarkoitus on keventää, mutta ei vain painoa vaan mieltä. Ryhmän Facebook-sivuilla on yli 16 000 jäsentä. Keskustelu on vilkasta ja tarinat ylipainosta surullisia.
Jenny on tuonut esiin myös omat kilonsa ja häpeänsä. Videolla hän kertoo nuoruuden valokuvastaan näin:
”Tässä kuvassa oli maailman lihavin ja rumin tyttö. Paksut reidet, iso maha, ja tyhmä ilme naamallakin kaiken lisäksi. Ja ihraiset käsivarret. Hirveä, epäonnistunut ihminen.”
Kuvasta katsoo tavallinen tyttö, joka ei aikuisen silmin vastaa ollenkaan raakaa kuvausta. Miten Jenny uskaltaa olla näin avoin?
– Välillä on raskasta. Mutta jos en pistä itseäni likoon ja näytä kipeitä kohtiani, tästä ei ole hyötyä muille.Irtokarkit ja suklaa ovat aina olleet suurinta herkkua Jennylle. Ja mitä enemmän, sen parempi.
Pyristely sokerikoukusta ja viikkojen karkkilakot eivät pidemmän päälle toimineet. Muutama vuosi sitten hän sai vastauksen miksi.
ADHD ja oivallus sokerista
Kerran vastaanotolla lääkäri kysyiyllättäen, voisiko Jennyllä olla ADHD. Se on aivojen toiminnan ominaisuus, joka aiheuttaa tarkkaavuusvaikeuksia ja ylivilkkautta. Jenny kävi tutkimuksissa. Diagnoosi oli yhtä aikaa helpotus ja kriisi. Helpotus, koska moni asia sai selityksen.
Tästä syystä arjen hallinta, kuten ruoanlaitto tai pyykkien ripustaminen kuivumaan, on Jennylle vaikeaa. Hän jahkailee ja saattaa huomaamattaan jättää työn kesken.
Kriisi, koska se tuntui muuttavan sitä, kuka Jenny oli luullut olevansa.– Mietin, että apua. Enkö olekaan se ihana, lennokas multipersoona, vaan kyse on siitä, että päässäni on vikaa?
Tieto ADHD:sta johti myös oivallukseen sokerista. Jenny ymmärsi, että makean syöminen on hänelle tapa hoitaa itseään. Sokeripommin jälkeen iskevä tokkura laskee Jennyn kovilla käyviä kierroksia ja saa hänet rauhoittumaan.
Siksi sokerikoukusta on vaikea irrottautua. Sama näkyy myös toisin päin.
– Mitä terveellisemmin syön, sitä suuremmilla kierroksilla käyn. Virkeä olo menee ADHD:n vuoksi yli.
"Syön ADHD-lääkettä harvoin"
Jennyllä on oireita rauhoittava lääke, jonka hän ottaa silloin, kun rutiinityöt täytyy saada tehtyä.
– En käytä lääkettä usein. Se rauhoittaa niin paljon, että tunnen oloni vieraaksi. Pärjään ihan hyvin ilmankin, kun hyväksyn sen, etteivät kaikki asiat ole täysin hallinnassani.
Lennokkuudesta on myös hyötyä joissakin tilanteissa, kuten ennen suoraa Marja Hintikka Live -lähetystä.
– Marja on vitsaillut, etten saa ottaa lääkettä ennen lähetystä, Jenny nauraa.Jennyllä oli oireita jo lapsena. Koulussa tyttöä moitittiin usein huonosta käytöksestä. Tällä tuntui olevan show käynnissä koko ajan.
– Eräs opettaja lähetti minut juoksemaan koulun ympäri pari kertaa. Se oli hyvä tapa purkaa ylivireyttä. Komentaminen ei auttanut. ADHD-ihminen ei voi päättää, että lopetanpa nyt tämän oireilun, ihan niin kuin migreenipotilas ei voi päättää lopettaa päänsärkyä.
Laihtuminen ei ratkaise ongelmia
Miinus 20 kiloa. Se oli alun perin Jennyn laihdutustavoite.
– Läskimyytinmurtajien ravitsemusvalmentaja Patrik Borg käski unohtamaan sen. Kilot eivät ole oikea tapa mitata elämänmuutosta, Jenny kertoo.
Jenny haluaa yhä pudottaa painoa, mutta ei laihduta. Hän opettelee keinoja, joilla stressi helpottuu, elämä on parempaa ja samalla paino vähenee. Hän ei käy vaa’alla, mutta vyötärö on kaventunut 15 senttiä kolmessa kuukaudessa.
Jenny Lehtisen mielestä meidät on aivopesty ajattelemaan, että kunhan lihavasta kuoritaan kauhea läski pois, hän voi hyvin. Että ulkomuoto kertoo ihmisestä tärkeimmän.
Sama näkyy viime vuosien fitnessbuumissa: kun fysiikka on rautaa, ihminen on täydellinen ja onnellinen.
– Ei se mene niin. On absurdia, että vaa’an lukemalla on niin iso merkitys. Ei se ratkaise ongelmia. Olen itsekin joutunut tunnustamaan, että monet ongelmistani eivät liity mitenkään painooni.
Läskittely kielletty
Läskittely on Läskimyytinmurtajissa kielletty. Se tarkoittaa oman ulkonäkönsä haukkumista edes leikillä.
Vaikka Jenny on hauska nainen, hän ei halua nauraa kiloille.– Tiedätkö, mikä on isokokoisten vaatteiden Facebook-kirpputorin nimi? Läskien rättienvaihto.
– Mikä muu ryhmä puhuu itsesään näin rumasti? Lihaviin on istutettu ajatus, että heidän kuuluu mollata itseään. Se on irvokasta ja surullista.
Yli puolet suomalaisista on ylipainoisia. Lihavuus ei silti ole ihmisen yksityinen asia. Jokaisella on siitä mielipide, usein kielteinen. Asenne koskettaa valtavaa määrää ihmisiä.
Ylipainoinen ei ole sairas
Jennystä on väärin, että kun ylipainoinen menee lääkäriin kipeän kurkun vuoksi, vikaa etsitään vyötärön paksuudesta.
– En tykkää, kun ylipainoisille hoetaan: jos et vielä ole sairas, kohta olet. Ihmistä ei nähdä kokonaisuutena vaan pelkkinä liikakiloina.
Ylipainoinen voi olla yhtä terve kuin hoikempi. Samankokoisilla tai -painoisilla voi olla erilainen kehonkoostumus.
Lopettakaa ulkonäön kommentointi
Jenny on aina harrastanut paljon liikuntaa. Nyt hän käy kuntosalilla, kahvakuulatunneilla, tanssii ja saattaa lähteä aamulenkille kuudelta, kun lapset vielä nukkuvat.
Hän toivoo, että ihmiset lopettaisivat muiden ulkonäön kommentoinnin. Sanat ovat voimakas ase. Ne voivat ahdistaa ja leimata epäreilusti. Yksi ”hauskaksi” puheeksi naamioitu huomautus voi laukaista vääristyneen minäkuvan ja yrityksen muuttaa itseään loputtomasti.
Sen Jenny tietää omastakin kokemuksesta.Vääränmallinen, sen Jenny oppi olevansa jo lapsena. Perheessä laskettiin leikkiä ulkonäöstä: Jennyllä oli kuulemma Pekka Puupään peppu. Se jäi mieleen.
– Pienestä asti minulle syötettiin ajatusta, että olen pullukka. Mieleeni iskostui, että minun pitää muuttaa itseäni. Toivon, että nykyään ymmärretään paremmin, ettei lasten kehoa pidä kommentoida.
Jo lapsena huomauteltiin
– Himoitsin jo lapsena makeaa. Siisteintä oli, kun sain pummattua isältä vitosen. Kävelymatka paikalliselle Masan kioskille oli ihana, koska tiesin, että perillä saisin ostaa irtokarkkeja. Jenny tykkäsi liikkua. Hän kävi hiihtämässä äitinsä kanssa ja harrasti taitoluistelua ja rytmistä kilpavoimistelua.
Kun Jenny oli 12-vuotias, voimisteluvalmentaja huomautti, että hänen pitäisi vähän laihtua.
Se oli lähtölaukaus huonoille syömistavoille. Jenny vähensi ruokaa aterioilta, ja kun nälkä iski, hän sammutti sen herkuilla. Hän ei osannut arvostaa kehoaan vaan piti itseään rumana.Vanhemmat erosivat, kun Jenny oli 14-vuotias. Ensin kotoa muutti äiti. Veli lähti armeijaan. Isä löysi uuden puolison, ja kävi kotona vain nukkumassa. Jenny jäi asumaan käytännössä yksin.
Syömishäiriö kehittyi yksinäisyydessä
Hän laittoi itse ruokansa tai jätti laittamatta. Jossain vaiheessa herkuttelu muuttui ahmimiseksi. Jennylle kehittyi bed-tyyppinen syömishäiriö. Se tarkoittaa ahmimista ilman oksentamista.
Ei hän sitä silloin itse huomannut. Koki vaan olevansa huono ja epäonnistunut ihminen. Lukioikäisenä ystävä sai avattua Jennyn silmät. Hän haki apua, ja pääsi myöhemmin terapiaan syömishäiriöpoliklinikalle. Se auttoi, mutta kaikki solmut eivät auenneet.
Syömishäiriö on parantunut, mutta sen jäljet näkyvät. Kun hän on yksin kotona, voi iskeä halu syödä todella paljon. Ruokaan liittyy myös tunteita. Syöminen rentouttaa ja herättää syyllisyyttä.
Näitä ajatus- ja käyttäytymismalleja Jenny yrittää ratkoa, muuttaa ne normaaliksi sallivaksi suhteeksi ruokaan.
Tietoinen syöminen, ei dieettejä
Tietoinen syöminen on yksi keino. Jos mieli tekee herkkuja, niitä voi ostaa kohtuudella. Herkut kannattaa kattaa kauniisti esille ja syödä hitaasti nautiskellen, mutta vain niin paljon kuin maittaa. Eikä saa ajatella, että apua, huomenna on pakko mennä lenkille. Päinvastoin, huomenna on uusi päivä ja silloinkin pitää kohdella itseä kivasti.
Jenny Lehtinen ei noudata ruokavaliota tai dieettiä. Niihin liittyy helposti itsensä kyttäämistä ja negatiivisia tunteita.
– Olen kokeillut kaikkia hömpötyksiä, mitä saisi syödä ja mitä ei. Nyt ymmärrän, että jos on syömishäiriötaustaa, ruokavalioshoppailuun ei kannata ryhtyä.
Fat and fabulous – lihava ja upea! Näin Jenny ei ole koskaan tuntenut. Hän on rakentanut itsetuntonsa älyn ja nokkeluuden varaan.
– Ehkä ylipainon vuoksi en ole koskaan luottanut vain ulkonäkööni. Minusta on tullut toimija, eikä objekti. Vaikka osaan minäkin käyttää viehätysvoimaa. Olen joskus välttänyt ylinopeussakot silmiä räpsyttämällä, Jenny Lehtinen kertoo.
Teksti on julkaistu alun perin Kauneus ja Terveys -lehdessä 11/2016.
Lue myös:
