Luuliikunta

Osteoporoosi eli luukato on tavallisesti ikääntymiseen liittyvä fysiologinen tapahtuma, mutta luukadon määrää nopeuttaa esimerkiksi D-vitamiinin ja kalsiumin puute, runsas alkoholin käyttö, tupakointi ja liikunnan vähäisyys. Luun aineenvaihduntaan vaikuttavat myös hormonit.

Naisilla vaihdevuosien aiheuttama estrogeenituotannon loppuminen lisää yleensä luukatoa. Luukatoa kutsutaan hiljaiseksi epidemiaksi, koska sairaus ei välttämättä aiheuta näkyviä tai tuntuvia oireita. Valitettavan usein ensimmäinen merkki luukadosta on luun murtuma.

Luukadon esiintyvyys Suomessa

Suomessa arvioidaan olevan noin 400 000 osteoporoosia sairastavaa. Merkittävää on myös se, että luunmurtumien esiintyvyys on selvästi lisääntynyt viimeisen 30 vuoden kuluessa. Tähän yhdeksi syyksi on esitetty luuston kunnon heikentymistä vuosien saatossa.

Lisäksi erittäin tärkeä ikääntyneiden murtumien riskitekijä on kaatumiset. Huolestuttavaa on se, että sairaalassa yli 50-vuotiailta hoidettuja kaatumistapaturmia oli Suomessa vuonna 1970 noin 5 000, vuonna 2000 noin 28 000 ja arvio vuodelle 2030 on noin 74 000. Iän mukanaan tuomaa murtumavaaraa kuvaa hyvin myös se, että ikävuosien 60–80 välillä lonkkamurtumien riski on 13-kertainen.

Liikunnalla on tärkeä merkitys luukadon ehkäisyssä ja hoidossa

Liikunnan merkitys sekä luukadon ehkäisyssä että hoidossa on oleellinen. Liikunta auttaa luuston huippumassan saavuttamisessa lapsilla ja nuorilla sekä auttaa luumassan säilyttämisessä aikuisilla. Ikääntyneillä liikunta hidastaa luukatoa. Lisäksi iäkkäiden kaatumisten ehkäisyssä liikunta on ehdottoman tärkeä tekijä. Tutkimukset ovat vakuuttavasti osoittaneet, että säännöllinen 2-4 kertaa viikossa toteutettu liikunta (voima-, tasapaino-, ja hyppyharjoittelu) vähentää kaatumisia noin 30–50 %. Liikunnan harrastajien lonkkamurtumariskin on raportoitu olevan 20–70 % pienempi kuin liikuntaa harrastamattomien.

Luulujuutta liikunnalla

Aluksi on tärkeä mainita, että osteoporootikon luuliikunta on erilaista kuin normaaliluustoisen: hyppelyharjoittelu lujittaa kyllä luustoa, mutta ei välttämättä kaatumisriskin vuoksi ole turvallista. Tämän vuoksi on suositeltavaa, että liikunta aloitetaan valvotusti ja niin, että henkilön aiempi liikuntatausta ja nykyinen tilanne huomioidaan yksilöllisesti.

Kuntosaliharjoittelu on eräs suositeltava liikuntamuoto. Voimaharjoittelu aiheuttaa luulle mekaanisen kuormituksen luuta puristavan voiman ja väännön muodossa. Hyppely-, isku- ja tärähdyskuormitus esimerkiksi maila- ja pallopeleissä stimuloi tehokkaasti luun vahvistumista pelien luonteeseen kuuluvilla nopeilla äkkilähdöillä ja – pysähdyksillä. Lisäksi toistokuormituksessa yksittäinen luuston kuormitusärsyke voi olla pieni, mutta tuhannet toistokerrat saavat aikaan luuärsykkeen. Esimerkiksi kävelyssä ja juoksussa kantaiskut vaikuttavat alavartalon luustoon.

Liikunnan säännöllisyys tavoitteena

Terveysliikuntasuositus kehottaa päivittäiseen liikunnalliseen aktiivisuuteen. Osteoporoosin ja kaatumistapaturmien ehkäisyssä vähimmäistavoitteena voidaan pitää 2 harrastuskertaa viikossa, mutta päivittäinenkään harrastaminen ei ole kiellettyä. Kannattaa myös muistaa suosia liikuntaärsykkeen monipuolisuutta. Tämä siksi, että luusto vahvistuu pääasiassa niillä alueilla, joihin liikuntakuormitus kohdistuu, ja toisaalta teholtaan vaihteleva liikuntaärsyke ruokkii luun hyvinvointia paremmin. Lopuksi on syytä vielä kerrata, että liikunnan säännöllisellä ja monipuolisella harrastamisella on erittäin merkittävä rooli luukadon, kaatumisten ja niistä aiheutuvien vammautumisien ehkäisyssä.