Sydämen vajaatoiminnassa jokin sydämen tai muu pitkäaikainen sairaus huonontaa sydämen kykyä pumpata verta. Seurauksena on sydänperäinen hengenahdistus, nopeasti ilmenevä väsyminen ja fyysisen suorituskyvyn huononeminen. Kudosten pitkäaikainen verivirtauksen pieneneminen aiheuttaa vähitellen sairaalloisia muutoksia laajalti myös monissa muissa elinjärjestelmissä kuten lihaksissa ja niiden aineenvaihdunnassa sekä hormonaalisissa, autonomisen hermoston, munuaisten ja immuunijärjestelmän toiminnoissa.
Sydämen vajaatoiminnan kehittymistä voidaan torjua ehkäisemällä ja hoitamalla hyvin sitä aiheuttavia sairauksia ja välttämällä ja vähentämällä niiden syinä olevia tekijöitä kuten liikapainoa ja lihavuutta, tupakointia, stressiä ja runsasta suolan ja alkoholin käyttöä. Terveitä elintapoja noudattaneilla ja normaalipainoisena pysyneillä henkilöillä sydämen vajaatoiminnan kehittymisen riski on ollut noin 75 % pienempi kuin henkilöillä, joilla elintavat ovat olleet epäterveellisiä.
Sydämen vajaatoiminnan hoidossa keskeisenä kohteena on sitä aiheuttava sairaus. Lisäksi käytetään mm. nestettä poistavia lääkkeitä ja vältetään nesteen kertymistä elimistöön käyttämällä vähän suolaa, nauttimalla nesteitä hyvin kohtuullisesti sekä välttämällä särkylääkkeiden käyttöä. Tupakoinnin lopettaminen, alkoholin käytön vähentäminen ja ylipainoisilla ja lihavilla painon pudottaminen vähentävät oireita.
Liikunta ja sydämen vajaatoiminta
Liikunta voi auttaa ehkäisemään sydämen vajaatoiminnan kehittymistä, sillä väestötutkimuksissa liikuntaan osallistuneilla henkilöillä on ollut useita kymmeniä prosentteja pienempi sydämen vajaatoiminnan kehittymisen vaara kuin inaktiivisilla henkilöillä. Liikunta pienentää riskiä myös liikapainoisilla ja lihavilla henkilöillä.
Sydämen vajaatoimintaa sairastavilla henkilöillä järjestelmällinen kuntoutuksena toteutettu liikuntaharjoittelu vähentää sairauden aiheuttamia tai siihen liittyviä haittoja.
Liikunnan vaikutukset ilmenevät eri ikäryhmissä vanhoihin henkilöihin asti.
Osaa liikunnan tuottamista vaikutuksista ei voida saavuttaa lääkkeillä tai muilla keinoilla.
Osittain liikunta vaikuttaa kuten terveillä henkilöillä, ja osittain liikunta korjaa vajaatoiminnan suoranaisesti tai välillisesti aiheuttamia muutoksia. Näitä ovat sydämen pienentynyt pumppauskyky kuormitustilanteissa, sympaattisen hermoston suurentunut aktiivisuus, verisuonten sisäkalvon eli endoteelin huonontunut toiminta, huonontunut ääreisverenkierto, lihaskato sekä lihasten pienentynyt aerobinen energiantuotto ja huonontunut herkkyys insuliinin vaikutukselle.
Liikuntaharjoittelun tuloksena kestävyys, voima ja suorituskyky kasvavat, ja väsymys, hengästyminen ja hengenahdistus vähenevät.
Liikuntakuntoutus on myös vähentänyt sairauteen liittyvää masennusta ja sairaalahoitojen tarvetta ja parantanut elämänlaatua sen monilla osa-alueilla.
Lisäksi tulostettava ohje:
