Suositeltava liikunta sydämen vajaatoiminnan ehkäisyyn
Sydämen vajaatoiminnan kehittymistä ehkäisee liikunta, joka pienentää sellaisten vajaatoiminnan kehittymistä aiheuttavien sairauksien kuten kohonneen verenpaineen, sepelvaltimotaudin ja diabeteksen vaaraa. Tällaista liikuntaa on terveysliikunnan yleissuosituksen mukainen liikuntaohjelma, erityisesti sen kestävyysosa.
Riski pienenee sitä enemmän, mitä enemmän liikunnan määrä ylittää terveysliikunnan suosituksessa ilmoitetun määrän. Tämä riskin pieneneminen pätee ainakin neljä kertaa suosituksen ylittävään liikuntamäärään asti.
Eniten riskiä pienentää vapaa-ajan harrastuksena toteutettu liikunta, mutta myös runsaalla päivittäisiin toimiin sisältyvällä liikunnalla on ollut riskiä pienentävää vaikutusta.
Suositeltava liikunta sydämen vajaatoimintaa sairastaville henkilöille
Lievää ja kohtalaista sydämen vajaatoimintaa sairastavat, asianmukaisessa hoidossa olevat henkilöt voivat osallistua ohjattuun tai omatoimiseen liikuntaharjoitteluun. Sen sisällön laativat asiantuntijat yksilökohtaisesti noudattamalla henkilön ikää ja terveydentilaa vastaavien suositusten tai sydänkuntoutuksen suuntaviivoja.
Vaikeaa sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden liikuntaharjoittelun tulee olla terveydenhuollon ammattihenkilöiden suunnittelemaa ja valvomaa. Liikunnan asianmukaisuutta on punnittava huolella näillä potilailla, koska suuri osa heistä on iäkkäitä ja monilla heistä on useita sairauksia.
Lihavilla henkilöillä laihduttavan ravinto-ohjelman ja liikunnan yhdistäminen suurentaa kummankin erikseen tuottamia edullisia vaikutuksia.
Sydämen vajaatoimintaa sairastavilla henkilöillä sairauden haittojen vähentäminen edellyttää vaikuttamista autonomiseen hermostoon, lihasten rakenteisiin ja toimintoihin, energia-aineenvaihduntaan, sydämen toimintaan ja hengitykseen.
Näiden vaikutusten saavuttamiseksi tarvitaan sekä kestävyys- että lihaskuntoharjoittelua.
Osalla potilaista sisäänhengityksessä tärkeiden lihasten suorituskyky on alentunut. Erityisesti nämä henkilöt hyötyvät myös sisäänhengityslihasten harjoittamisesta.
Sydämen toiminnanvajausta sairastavien henkilöiden liikuntaharjoittelussa käytetään vastaavia ohjelmia kuin esimerkiksi sepelvaltimosairaiden henkilöiden kuntoutuksessa eli kohtalaisen kuormittavaa kestävyysliikuntaa 3 – 5 kertaa viikossa noin 30 minuuttia kerralla.
Vaikutukset suurenevat, kun liikunnan kuormittavuutta lisätään ja ohjelmaan liitetään lihaskuntoharjoittelua.
Osalla potilaista lihasten heikkous ja väsyvyys ovat ensisijaisia suorituskykyä ja liikuntaa rajoittavia tekijöitä. Näillä henkilöillä harjoittelu on hyvä aloittaa lihasten voiman ja kestävyyden harjoittamisella.
Osalle potilaista jaksottainen eli intervalliharjoittelu sopii vaihtoehdoksi tavanomaiselle kestävyysharjoittelulle. Suuria eroja näiden harjoittelutapojen vaikuttavuudessa ei ole osoitettu.
Liikunnan kuormittavuutta ja määrää säädellään ensisijaisesti oireiden eikä esimerkiksi ajan, kävelynopeuden tai sydämen sykkeen perusteella.
Kuormittavuus on syytä pitää tasolla, joka ei vielä aiheuta hengenahdistusta, voimakasta väsymystä tai muita sairaudesta johtuvia oireita. Osalla potilaista tämä merkitsee varsinkin aluksi lyhyinä jaksoina tapahtuvaa liikuntaa, joka on kevyttä sekä suhteessa heidän suorituskykyynsä että absoluuttisesti esimerkiksi kävelynopeutena.
Jokainen liikuntakerta aloitetaan vähittäisellä lämmittelyllä ja varsinkin pitempään kestäneet ja rasittavat suoritukset lopetetaan asteittain.
Tupakointi liikunnan yhteydessä on ehdottomasti vasta-aiheista.
Liikuntaa on syytä välttää raskaan aterian jälkeen sekä kuumassa, kylmässä ja krapulassa.
Maksimaaliset tai lähes maksimaaliset, erityisesti äkilliset ponnistukset kestävyys- ja lihaskuntoharjoittelussa ovat vasta-aiheisia. Erityisesti on syytä välttää kovia staattisia, henkeä pidättäen tapahtuvia voimanponnistuksia.
Seksuaalisten aktiviteettien kuormittavuus on yleensä kevyt tai korkeintaan kohtalainen eivätkä erityiset rajoitukset ole yleensä tarpeen. Miehillä potenssia lisäävien lääkkeiden käyttö samanaikaisesti nitrovalmisteiden kanssa on kuitenkin vasta-aiheista.
Liikuntaharjoittelu toteutetaan lääkehoidon vaikutusten ollessa parhaimmillaan. Nesteenpoistolääkkeet eli diureetit saattavat aiheuttaa neste- ja elektrolyyttitasapainon häiriöitä erityisesti kuumassa tapahtuvassa liikunnassa.
Lue lisäksi:
