Liikuntaa terveydeksi ja lääkkeeksi - Katkokävely eli alaraajojen tukkiva valtimotauti
Katkokävely vaikeuttaa liikkumista. Katkokävelystä kärsivä ei kuitenkaan saisi lopettaa liikkumista kokonaan.
Alaraajan valtimotaudissa suonen sisäseinämään on kehittynyt muun muassa kolesterolia, kalkkia sisältävä pullistuma, aterooma, joka estää veren pääsyä lihaksiin. Siitä johtuva hapen puute aiheuttaa erityisesti kävellessä nopeasti lihasten väsymistä, puutumista ja kovaa kipua.
Oireet pakottavat liikkumisen keskeyttämiseen. Levossa lihakset toipuvat viimeistään muutamissa minuuteissa. Sen jälkeen liikkumista voi jatkaa, kunnes oireet taas pakottavat keskeyttämään sen. Tästä syystä oireistoa nimitetään katkokävelyksi.
Veren puutteesta kärsivien lihasten massa, voima ja kestävyys pienentyvät, niiden energian tuotanto heikentyy ja niiden hermostollinen säätely huononee.
Näiden muutosten seurauksena muun muassa kävelykestävyys ja -nopeus pienenevät ja tasapaino huononee. Sairaat henkilöt saattavat alkaa vieroksua liikuntaa, josta aiheutuu paheneva kierre.
Riskitekijät
Alaraajan valtimotaudin riskiä lisäävät samat tekijät kuin muidenkin valtimosairauksien vaaraa: tupakointi, veren kohonneet kolesteroli- ja triglyseridipitoisuus, kohonnut verenpaine, diabetes ja lihavuus.
Riskitekijöiden vähentäminen, erityisesti tupakoimattomuus, ehkäisee tehokkaasti alaraajan valtimosairauden kehittymistä ja hidastaa sen etenemistä.
Liikunta ja katkokävely
Liikunta katkokävelyn ehkäisyssä
Useimmissa tutkimuksissa liikunnan puute ei ole tullut esiin katkokävelyn riskiä lisäävänä tekijänä.
Terveysliikunnan yleissuosituksen mukainen liikunta on kuitenkin hyvin suositeltavaa henkilöille, joilla on alaraajan valtimotaudin ja samalla muiden valtimotautien riskitekijöitä.
Liikunta katkokävelyn hoidossa
Liikuntaharjoittelu lisää kärsivien henkilöiden kävelykykyä, vähentää heidän oireitaan ja parantaa heidän yleistä toimintakykyään. Vaikutukset alkavat noin 4 viikossa ja kasvavat yli 6 kk ajan. Liikuntaharjoittelu on pidentänyt maksimaalista kävelyaikaa keskimäärin 50 – 200 % verrattuna tavanmukaiseen tai lumehoitoon.
Katkokävelyä sairastavilla henkilöillä harjoittelun tuottama ”kivuttoman” elinpiirin laajeneminen ja kasvaneet mahdollisuudet osallistua päivittäisiin toimintoihin ja harrastuksiin saattavat olla erittäin merkittäviä.
Liikuntaharjoittelu samoin kuin muu fyysinen aktiivisuus voivat tuottaa myös muita hyötyjä. Näitä ovat muun muassa aerobisen suorituskyvyn kasvu, myönteiset psykologiset vaikutukset ja elämänlaadun paraneminen useilla osa-alueilla.
Runsaasti kävelevillä tai muutoin päivittäisissä toimissa liikkuvilla henkilöillä kävelykyky säilyy paremmin ja heillä ilmenee vähemmän muita valtimosairauksia kuin vähän liikkuvilla vertailukelpoisilla henkilöillä.
Harjoittelun ja muun liikunnan loputtua sen vaikutukset heikkenevät vähitellen, mutta osittain ne ovat säilyneet ainakin kaksi vuotta.
Erityisesti liikkumattomuus, käytännössä runsas istuminen, nopeuttaa kävelykyvyn heikkenemistä ja aiheuttaa pohjelihasten rakenteen huononemista.
