Fibromyalgia on oireyhtymä, joka sisältää monenlaisia vaivoja. Tila on naisilla yleisempi kuin miehillä. Vaivat alkavat vähentyä yleensä noin 60 ikävuoden jälkeen. Sairaus ei johda pysyviin elinvaurioihin.

Fibromyalgian keskeisiä oireita ovat laaja-alaiset, lähes jatkuvat kivut erityisesti lihaksissa, jänteissä ja nivelissä eri puolilla kehoa, lihasten heikkous, kudosten painoarkuus ja jäykkyys.

Kivun paikka ja laatu voivat vaihdella ilman selviä syitä. Kipu voi olla kolottavaa, jäytävää, kirvelevää, polttavaa, vihlovaa, repivää, kiristävää tai puristavaa.

Painoarkuutta voi esiintyä niskassa, selässä, pakaroissa ja lantion alueella. Tavallinenkin kosketus voi tuntua epämiellyttävältä.

Raajat tuntuvat jäykiltä, puutuneilta ja voimattomilta, ja tasapaino voi tuntua epävarmalta.

Yleisiä oireita ovat myös aamusta alkava ja koko päivän kestävä väsyneisyys ja uupuneisuus, katkeileva ja huonosti virkistävä yöuni, ajattelun, muistamisen ja oppimisen vaikeudet, alakuloisuus ja hermostuneisuus, asentohuimaus, virtsaamisongelmat sekä ruoansulatuselimistön toiminnan häiriöt kuten kivut, ripuli tai ummetus.

Oireiden moninaisuus johtuu siitä, että kipua säätelevä järjestelmä keskushermostossa on herkistynyt ja tahdosta riippumattomassa (autonomisessa) hermostossa on kehittynyt pysyvä häiriötila.

Fibromyalgiaa sairastavilla henkilöillä samanlaiset ärsykkeet aiheuttavat voimakkaampia kiputuntemuksia kuin terveillä henkilöillä. Tämän takia monet ulkoiset ja sisäiset tekijät kuten lämpötilan ja ilmanpaineen vaihtelut, ruokavalion muutokset, melu, kiire ja stressi pahentavat kipua ja muita oireita. Saunominen pahentaa jälkivaikutuksena kipuja, vaikka saunomisen aikana ne lievittyvät.

Fibromyalgiaa sairastavilla henkilöillä on usein muitakin toiminnallisia sairauksia kuten jännityspäänsärkyä, pitkäaikaista alaselkäkipua, uupumusoireyhtymä, masennusta ja ärtyneen suolen tai ärtyneen virtsarakon oireyhtymä.

Fibromyalgian syyt ja riskitekijät tunnetaan puutteellisesti. Tilan kehittymiseen on voimakas perinnöllinen alttius. Monilla sairastuneilla oireet ovat alkaneet nopeasti selvästi muistettavana ajankohtana. Sairauden laukaisee usein pitkällinen ja voimakas psyykkinen tai fyysinen rasitus tai kipua aiheuttanut tila kuten vamma tai sairaus. Paikallisena alkanut kipu saattaa muuttua yleiseksi herkkyydeksi kipua aiheuttaville tekijöille.

Lihavuus, huonounisuus, kivut selän ja niskan alueella sekä päänsärky lisäävät sairastumisen riskiä.

Potilaille tunnusomaisia piirteitä ovat korostunut vastuuntunto ja alttius itsensä liialliseen kuormittamiseen.

Fibromyalgia ei aiheuta vaurioita kudoksissa eikä sen syynä ole tulehdus kuten reumassa. Fibromyalgiaa ei voida todeta laboratoriotutkimuksilla, vaan diagnoosi tehdään henkilön kertomien oireiden ja lääkärin tutkimuksen perusteella. Oireiden moninaisuuden ja täsmällisten mittaustulosten puutteen takia diagnoosin tekeminen on vaikeaa. Monilla potilailla on myös muita sairauksia kuten nivelrikko tai reuma, joissa saattaa olla samankaltaisia oireita. Potilaan epätietoisuuden poistamiseksi ja oireyhtymän hallinnan perustaksi on tärkeää, että hän saa selkeän diagnoosin.

Fibromyalgiaan ei ole parantavaa eikä oireita kokonaan poistavaa hoitoa. Oikean diagnoosin perusteella oireita voidaan kuitenkin lievittää ja potilaiden vointia ja toimintakykyä voidaan parantaa olennaisesti yksilöllisillä ja useita keinoja sisältävillä hoito-ohjelmilla.

Yksi osa hoitoa on lääkkeet. Niillä ei kuitenkaan voida korvata elintapojen vaikutuksia.

Stressin välttäminen, lämpimät kylvyt ja hieronta parantavat oloa. Osa potilaista kokee avantouinnin hyödyllisenä.

Liikunta ja fibromyalgia

Liikunnan puute saattaa myötävaikuttaa kivulle herkistymiseen ja autonomisen hermoston säätelyhäiriöiden kehittymiseen. Laajassa pitkäkestoisessa seurantatutkimuksessa liikunnan vähäisyys erityisesti yhdistyneenä lihavuuteen lisäsi sairastumisen riskiä naisilla. Tutkimuksilla ei kuitenkaan ole varmistettu liikunnan hyödyllisyyttä fibromyalgian ehkäisyssä.

Monissa lääketieteellisissä suosituksissa liikuntaa pidetään perusteltuna ja tärkeänä osana fibromyalgian hoitoa.

Parhaat tulokset fibromyalgian hoidossa saavutetaan usein yhdistämällä lääkehoito, terveyteen liittyvää käyttäytymistä koskeva terapia ja liikunta.

Oireiden takia suuri osa potilaista ei liiku riittävästi ja heidän fyysinen suorituskykynsä on heikko. Runsas paikallaan olo voimistaa oireita sekä fyysisten että psyykkisten mekanismien välityksellä ja voi johtaa noidankehänä pahenevaan sairauteen.

Liikuntasuoritus ja liikunnan harrastaminen normalisoivat poikkeavasti toimivia kipua sääteleviä keskushermoston toimintoja. Vähentynyt kivun kokeminen ja liikunnan muut vaikutukset saattavat vähentää stressiä ja sen lukuisia haitallisia seurauksia ja parantaa toimintakykyä.

Kestävyysliikuntaohjelmien on osoitettu parantavan kohtalaisesti fibromyalgiaa sairastavien henkilöiden kestävyyskuntoa ja toimintakykyä ja jonkin verran elämänlaatua sekä vähentävän väsymystä, uupumusta, masennusta, kipua ja jäykkyyttä sekä mahdollisesti kipupisteiden paineluarkuutta. Vaikutuksia on saatu monilla tavanomaisilla liikuntamuodoilla.

Lihaskuntoharjoittelun vaikutuksia on tutkittu vähemmän kuin kestävyysharjoittelun, mutta lihaskuntoharjoittelun on osoitettu lisäävän voimaa, fyysistä toimintakykyä ja elämänlaatua sekä vähentävän kipua ja masennusta.

Aerobinen liikunta näyttää vähentävän kipuja tehokkaammin kuin lihaskuntoharjoittelu.

Liikunnan vaikutukset ilmenevät vähitellen pitkään jatkuvan säännöllisen liikunnan tuloksena.

Vaikutukset katoavat asteittain harjoittelun loputtua kuten liikunnan vaikutukset yleensäkin. Pysyvien hyötyjen saavuttamiseksi liikunnan olisi oltava fibromyalgiaa sairastavan henkilön pysyvä elämäntapa.