Laihdutuslääkkeet vähentävät joko ruokahalua tai rasvan imeytymistä ruoasta. Painonpudotus onnistuu todennäköisemmin laihdutuslääkkeiden avulla kuin pelkästään elintapoja muuttamalla.
– Syömistä ja liikkumista muuttamalla keskimääräinen laihtumistulos on 4 prosentin luokkaa. Kun elintapamuutoksiin yhdistetään laihdutuslääkkeet, tulos paranee 8–9 prosentin paikkeille, kertoo professori, ylilääkäri Kirsi Pietiläinen HYKS Lihavuuskeskuksesta.
Laihdutuslääkkeistä voi siis saada apua hyvien aikeiden ja päätösten toteuttamiseen.
– Syöminen tahtoo viedä lihavia mennessään, ja heidän mielessään pyörivät usein rasvaiset ja sokeriset mieliteot. Kun lääke hillitsee ruokahalua, on helpompi omaksua uusia tottumuksia, Pietiläinen sanoo.
Suomessa on käytössä kolme laihdutuslääkettä. Niistä kaksi hillitsee ruokahalua. Bupropionin ja naltreksonin yhdistelmä vaikuttaa aivoissa mielihyväjärjestelmään niin, että syödessä tulee kylläiseksi nopeammin, jolloin annokset pienenevät.
”Lihavuuden hoidon tulisi olla elinikäistä, ei kuuriluontoista. ”
Toinen syömistä vähentävä lääke, liraglutidi, on suoliston erittämä hormoni. On havaittu, että sen eritys on lihavilla ja esidiabeetikoilla vähentynyttä. Lääke pistetään aamulla, ja se vaikuttaa aivojen nälkä- ja ruokahalukeskuksissa niin, että olo on kuin juuri syöneellä. Monilla myös rasvaisen ja sokerisen mielihalut vähenevät.
Kolmas laihdutuslääke, orlistaatti, vähentää rasvan imeytymistä ruoasta. Rasvasiepparina toimiva lääke ei vaikuta ruokahaluun lainkaan. Se sopii niille, joilla ei ole hankaluuksia hillitä syömistään, mutta joiden ongelma on ennemminkin rasvainen ruoka.
– Lääke ohjaa ruokatottumuksia vähärasvaisempaan suuntaan. Jos lääkkeen kanssa syö liian rasvaista ruokaa, seurauksena on rasvaripulia ja ilmavaivoja. Koska lääke otetaan kolme kertaa päivässä pääaterioilla, se opettaa säännöllistä syömisrytmiä. Orlistaattia on saatavilla myös ilman reseptiä, toisin kuin kahta muuta laihdutuslääkettä, Kirsi Pietiläinen kertoo.
Taulukossa lihavuuden hoitoon Suomessa käytettävät lääkkeet :
Lihavuuden Käypä hoito -suosituksen mukaan lääkkeitä voidaan käyttää elintapahoidon ohella, jos kehonpainoindeksi eli BMI on suurempi kuin 30 tai yli 28, jos potilaalla on lihavuuden liitännäissairauksia.
– 50–65 vuoden iässä on vielä sopivaa käyttää laihdutuslääkkeitä, mutta tuota vanhemmille näin tehokkaita laihdutustoimenpiteitä ei suositella, Kirsi Pietiläinen sanoo.
Laihdutuslääkkeillä on myös muita hyötyjä. Orlistaatti alentaa tehokkaasti haitallisen LDL-kolesterolin määrää veressä. Bupropionin ja naltreksonin yhdistelmä nostaa hyvää HDL-kolesterolia, vähentää triglyseridirasvoja ja alentaa diabeetikoilla pitkäaikaista verensokeritasoa kuvaavaa HbA1c-pitoisuutta.
Liraglutidi piiskaa haimaa tuottamaan insuliinia, jolloin erityisesti ruokailun jälkeiset verensokeriarvot paranevat. Myös triglyseridirasvat voivat vähentyä. Orlistaatin ja liraglutidin on havaittu pienentävän tyypin 2 diabeteksen riskiä. Liraglutidi on vähentänyt myös sydäntapahtumien uusiutumista.
Professori Kirsi Pietiläinen muistuttaa, että lihavuus on krooninen sairaus samalla tavalla kuin vaikkapa verenpainetauti ja kohonneet veren rasva-arvot. Siksi myös lihavuuden hoidon tulisi olla elinikäistä, ei kuuriluontoista.
– Jos lääkitys lopetetaan, kilot palaavat helposti takaisin.
Jatkuvan lääkehoidon esteeksi saattavat tulla kustannukset. Laihdutuslääkkeet ovat melko kalliita. Hintavin niistä maksaa noin 10 euroa päivässä, eikä Kela-korvausta saa. Pitkäaikaisen käytön turvallisuudestakaan ei ole vielä tietoa.
Laihtumistulos saavutetaan yleensä 6–9 kuukauden kuluttua lääkkeen aloittamisesta. Omille potilailleen Kirsi Pietiläinen kirjoittaa aina vähintään vuoden reseptin.
”Yleensä sivuvaikutukset vähenevät kuukauden käytön jälkeen. ”
Laihdutuslääkkeet voivat aiheuttaa sivuvaikutuksia, kuten pahoinvointia, vatsakipuja ja unihäiriöitä. Siksi lääkkeiden käyttö aloitetaan nostamalla annosta hitaasti. Yleensä sivuvaikutukset vähenevät selvästi kuukauden käytön jälkeen.
– Jos lääkityksen lopettaminen tulee ajankohtaiseksi, se tehdään annosta hitaasti pienentäen. Näin elimistöllä on aikaa sopeutua pienentyneeseen energiantarpeeseen ja lääkkeen lopettamisen vaikutukset eivät iske täydellä voimalla, Pietiläinen painottaa.
Hän myös muistuttaa, että elintapamuutoksilla on keskeinen rooli laihtumisessa, vaikka laihdutuksen apuna olisi käytetty lääkkeitä.
– Kun on laihtunut 15 kiloa, tarvitsee 500 kilokaloria aiempaa vähemmän energiaa päivässä. Tämä tarkoittaa suurta muutosta jokapäiväisissä syömis- ja liikuntatottumuksissa.
Pussikuuri irrottaa lihottavasta arjesta
Professori Kirsi Pietiläinen sanoo, että perusterveet alle 60-vuotiaat voivat kokeilla erittäin niukkaenergistä ravintovalmistedieettiä itsenäisesti 4–6 viikon ajan. Dieetissä päivän ateriat korvataan pussivalmisteilla, joista saadaan yhteensä noin 800 kilokaloria päivässä.
Muutaman päivän jälkeen pussidieetti aiheuttaa elimistössä ketoositilan, jossa elimistö alkaa käyttää energialähteenä varastorasvaa. Valmisteita myydään muun muassa apteekeissa.
Miehillä pussien määrä on yleensä kuusi kappaletta päivässä ja naisilla viisi. Kirsi Pietiläinen kehottaa syömään niiden lisäksi päivittäin puoli kiloa kasviksia, ruokalusikallisen rypsi- tai oliiviöljyä, D-vitamiini- tai monivitamiinivalmistetta sekä 100 grammaa jotain hiilihydraatitonta proteiinilähdettä, kuten kalaa, kanaa tai raejuustoa, josta saa 20 grammaa proteiinia. Niukkaenergisen dieetin aikana täytyy myös liikkua, sillä liikkuminen ja riittävä proteiinin saanti estävät liiallista lihaskatoa. Dieetistä irtautuminen täytyy tehdä hitaasti. Muutoin kadonneet kilot voivat palata nopeasti, etenkin jos ei ole tehnyt elintapamuutoksia.
Kirsi Pietiläinen suosittelee purkamaan dieetin kuuden viikon aikana: ensimmäisellä viikolla syödään tavallinen terveellinen aamupala ja neljä pussia, toisella viikolla syödään aamupala, lounas ja kolme pussia, seuraavalla viikolla aamupala, lounas, päivällinen ja kaksi pussia ja niin edelleen. Purkuvaiheessa painoa pitää seurata päivittäin, jotta kilot eivät tule huomaamatta heti takaisin.
Erittäin niukkaenergiselle dieetille ei pidä ryhtyä omin päin, jos laihduttajalla on sairauksia, etenkin sydänsairauksia, tai lääkityksiä, joita pitää säätää dieetin aikana. Niukkaenergiset dieetit saattavat myös laukaista syömishäiriön, joten taipumusta niihin ei saa olla.
Asiantuntija: Helsingin yliopiston lihavuustutkimusyksikön professori, HYKS Lihavuuskeskuksen ylilääkäri Kirsi Pietiläinen.
Juttu on julkaistu Apu Terveys -lehdessä 8/2019.
