Kauneus ja Terveys

Hyödynnä kesän voimayrtit

Hyödynnä kesän voimayrtit
Osaatko hyödyntää kesän luonnonantimet? Tiesitkö, että esimerkiksi maitohorsmassa on runsaasti C-vitamiinia, karotenoideja, kivennäisaineita ja flavonoideja.
Julkaistu: 28.6.2012

Omenapuiden, herukoiden ja vadelmien lehtiä voi vielä syödä tai keittää teeksi, sillä pienet omenat ja marjat ovat vasta kehittymässä. Varsinkin herukoiden ja omenapuiden lehdistä saa erittäin paljon C-vitamiinia ja vastustuskykyä tulehduksiin. Vielä joiltain varjoisilta paikoilta saattaa löytää myös riittävän pehmeitä kuusen- ja männynkerkkiä, jotka desinfioivat tehokkaasti hengitysteitä. Lehtiä pensaista ja puista napsimalla jaksaa paremmin! 

Alta löydät kuusi täsmävinkkiä hyödynnettäväksesi.

Apilat

Kaikkia yleisiä apiloita kuten puna- ja valkoapiloita voi syödä. Puna-apila on apiloista suosituin. Lehdissä on melko paljon proteiinia, erittäin paljon C-vitamiinia, lisänä E-vitamiinia, karotenoidia ja kivennäisaineita. Kukissa on monia hyödyllisiä aineita, muun muassa flavonoideja, joista jotkut ovat estrogeeniaktiivisia.

Apiloiden nuoret lehdet ovat parhaita ja sopivat salaatteihin, voileiville, taikinoihin, keittoihin, wokkeihin, pannukakkuun, muhennoksiin, vihersilpuksi. Lehdet ovat parhaimmillaan ennen kukintaa, mutta se ei haittaa sillä kukat ovat herkullisia. Niitä voi napostella sellaisinaan tai lisätä taikinoihin, puuroon, vihannesruokiin, koristeiksi eri ruokiin. Tuoreina tai kuivattuina niistä saa hyvää teetä.  Apiloita voi pakastaa tai kuivata talven varalle. Lehdet on kuitenkin parasta ryöpätä ennen pakastusta. Kuivattua apilaa voi käyttää viherjauheena keitoissa ja kastikkeissa, risotoissa, laatikoissa.

Apilat, varsinkin puna-apila ovat myös rohtoa. Ne irrottavat limaa, estävät tulehduksia ja lisäävät virtsaneritystä sekä alentavat kolesterolia.  Suuria määriä apiloita ei kannata yhdellä kertaa syödä, sillä silloin ne saattavat rasittaa ruoansulatusta. Estrogeeniaktiivisina ne eivät sovi hormoniriippuvaista syöpää sairastaneille.

Maitohorsma

Maitohorsmaa on yleisenä koko Suomessa. Sen lehdissä on runsaasti C-vitamiinia, mutta myös karotenoideja, kivennäisaineita ja flavonoideja. Kukissa ja pitkissä juurissa on myös steroleja.

Kaikkia kasvin osia voi syödä; tosin juuret eivät ole erityisen maukkaita eivätkä helppokäyttöisiä. Jotta juuria voi käyttää, ne täytyy kuivata ja jauhaa jauhoksi, jota voi lisätä taikinoihin. Toukokuussa maitohorsmasta voi käyttää koko verson, myöhemmin verson kärkiosan ja lehtien ja versojen vanhetessa yksittäiset lehdet ja myöhemmin kukat. Satoa saa huhtikuulta elo-syyskuuhun.

Lehdistä saa maistuvaa teetä joko tuoreina tai kuivattuina; ne voi myös hiostaa ennen kuvaamista. Kokonaisia nuoria versoja voi silputa salaattiin, käyttää vihannekseksi parsan tapaan tai lisätä muhennoksiin, keittoihin, munakkaisiin tai pannukakkutaikinoihin. Violetin kukat tuovat raikkautta ja kauneutta salaatteihin tai täytekakkujen ja voileipäkakkujen koristeena.

Nupulliset kukkatertut voi kiehauttaa ruoaksi. Kukista voi tehdä teen ohella simaa ja viiniä. Versoja ja lehtiä voi kiehauttamisen jälkeen pakastaa talveksi. Kukkia voi pakastaa jääpalapusseissa. Maitohorsma on turvallinen syötävä; se lisää nesteen poistumista, torjuu tulehduksia niin suussa kuin ruoansulatuskanavassa.

Siankärsämö

Siankärsämöä löytyy koko Suomesta asutuilta paikoilta. Sen lehdet ovat melko pehmeitä nuorina, mutta myöhemmin ne kovettuvat ja kitkeröityvät. Valkoinen tai harvemmin punertava kukinto on tankean varren päässä. Siankärsämö on erittäin monikäyttöinen rohtokasvi, minkä takaa sen sisältämä erittäin moninainen vaikuttavien aineiden kirjo. Siinä on runsaasti eri haihtuvia öljyjä, mutta myös alkaloideja, flavonoideja, salisyylihappoa, folaattia, karotenoideja, C-vitamiinia ja kivennäisaineita. Se torjuu bakteereja, tyrehdyttää verenvuotoja, antaa ruokahalua ja kiihdyttää aineenvaihduntaa sekä helpottaa vilustumisoireita.

Siankärsämö sopii sekä ruokien että juomien, kuten viinien ja liköörien mausteeksi. Maustaminen kannattaa aloittaa varovasti, sillä lehdet ovat varsin voimakkaan makuisia. Lehtiä tai kukkia voi valmistaa teeksi, ehkä mieluummin lievempien kasvien, kuten vatun lehtien kera. Nuoria lehtiä voi silputa salaattiin, muhennoksiin, keittoihin, kastikkeisiin, patoihin, voileiville, rahkaan tai yrttivoihin. Niitä voi kuivata talveksi terveellisen viherjauheen aineosaksi. Kukinnan alkaessa lehdet alkavat olla liian kovia tuorekäyttöön.

Jauhosavikka

Jauhosavikkaa kasvaa runsaana lähes koko Suomessa. Meillä kasvaa monia samannäköisiä savikka- ja maltsalajeja, joita voi myös käyttää. Kvinoa, jonka siemeniä usein käytämme ravintona, kuuluu samaan kasvisukuun. Nuoret savikat ja maltsat voi käyttää kokonaan, juuria lukuun ottamatta, mutta vanhemmista kasveista lehdet riivitään kerättäessä. Ne voi kuivata tai pakastaa talveksi. Lehtiä ryöpätään 30—60 sekuntia kiehuvassa suolavedessä niiden oksaalihapon vuoksi ennen niiden käyttöä tai pakastusta. Vesi kaadetaan pois.

Lehdet sopivat voileiville, salaatteihin ja kastikkeisiin. Lehdet ja varret voi valmistaa pinaatin tapaan, kiehauttamalla kolmisen minuuttia jonka jälkeen keitinvesi kaadetaan pois. Kukkatähkätkin voi kiehauttaa ja nauttia voin kera. Lehdissä on monia kivennäisaineita, muun muassa rautaa.

Tuoreissa kasveissa on erittäin paljon C-vitamiinia, mutta kohtuullisesti vielä kuivattuinakin.  Savikat pitää aina syödä maitotaloustuotteiden kanssa niiden oksaalihapon vuoksi; raakana niitä ei pidä syödä. Siemenissä on hiilihydraattia 40–49 prosenttia, proteiinia 13–16 prosenttia, rasvaa 4–7 prosenttia sekä pahanmakuisia saponiineja. Siemenet pitää pestä pahan maun poistamiseksi, samoin kuin kvinoankin siemenet. Ne voi jauhaa taikinoihin, puuroihin ja ohukaisiin.

Piharatamo

Piharatamoa on lähes kaikkialla avoimilla paikoilla. Sen lehdissä on hieman C-vitamiinia, paljon kalsiumia ja kaliumia, salisyylihappoa, aukubiinia ja allantoiinia, fenoleja, steroleja sekä saponiineja.  Helpointa lehdistä on tehdä teetä. Nuoret lehdet kelpaavat ruoaksi, mutta vähänkin vanhempina niistä tulee perin sitkeitä, jolloin niitä voi käyttää vaikkapa kääryleisiin.  Nuoret lehdet voi silputa salaattiin, muhennoksiin, keittoihin ja piiraisiin tai kuivata viherjauheeksi. Lehdet ovat erinomainen rohto teenä astmaan ja yskään. Ne irrottavat limaa, parantavat vastustuskykyä, torjuvat tulehduksia. Lehtiä voi pakastaa kiehauttamisen jälkeen. Niitä voi myös pakastaa voipaperin välissä sellaisinaan käytettäväksi talvisiin ihovaivoihin. Tuoretta  puhdasta lehteä voi hieman pehmittää suonipuolelta minkä jälkeen lehden voi painaa haavalle, mustelmalle, ruhjeelle, hiertymälle tai lievittämään kutisevaa hyönteisen pistoa. Pieniä siemeniä kehittyy runsaasti tiiviille tähkille vanaan. Niitä voi kerätä ottamalla vanan kärjestä kiinni ja vetää kypsät siemenet irti vastapäivään ylhäältä alas. Niitä voi kuivata ja lisätä leipä- tai sämpylätaikinoihin. Ne parantavat psylliumin tapaan suolen toimintaa ja estävät suolistotulehduksia.

Peltokorte

Peltokorte kannattaa opetella tuntemaan hyvin, sillä sitä ei pidä sekoittaa muihin kortekasveihin. Peltokorte puolustaa paikkaansa ruokalistallamme, sillä se sisältää runsaasti kivennäisaineita, varsinkin piitä. Siksi se on hyödyllistä sidekudoksille, iholle ja hiuksille.

Peltokortetta voi käyttää teeksi tuoreena ja kuivattuna. Se vaatii kovan rakenteensa vuoksi pidemmän haudutusajan kuin yleensä yrtit. Kuivattuna siitä saa hyvän lisän viherjauheeksi.

Peltokortteessa on myös runsaasti eri flavonoideja ja fenolihappoja ja hieman alkaloideja. Se parantaa vastustuskykyä, lisää virtsaneritystä ja se saattaa ehkäistä muistihäiriöitä torjumalla alumiinin haittoja aivoissa.

Peltokorte on erinomainen myös kylvyissä ihon kunnon parantamiseen ja reumaattisissa vaivoissa.

Kirjoittaja on professori, kasvitieteilijä ja kasvilääkinnän asiantuntija.

Lue myös:

Kommentoi »