Terve.fi

Häpeä kuuluu ihmisenä olemiseen – mitä minun pitäisi tietää siitä?

Häpeä kuuluu ihmisenä olemiseen – mitä minun pitäisi tietää siitä?
Häpeästä on myös hyötyä, toteaa psykoanalyytikko Elina Reenkola. Onko häpeämättömyys uusi trendi?

Joku saattaa punastua ja toisella tärisevät kädet, kun oikein hävettää. Kolmas ei tunnista tai tunnusta häpeäänsä. Uskoisitko, että tästä tunnereaktiosta on myös hyötyä? Ja mikä hävetti psykoanalyytikko Elina Reenkolaa hänen luennollaan Tampereen lääkäripäivillä?

Sali on täynnä lääkäreitä. Valtavan kokoiselle ruudulle on heijastettu Reenkolan luennon otsikko. Siellä se komeilee kissankorkuisin kirjaimin. Ylimääräinen sana, jonka Reenkola on unohtanut otsikkoon. ”Nainen ja häpeä”, siellä lukee – vaikka pitäisi lukea pelkkä häpeä.

Reenkolaa hävettää.

– Mutta ainahan tulee joku moka. Olen kutsunut tällaisia sammakoiksi. Häpeä on vähän kuin sammakko: se on limainen, vastenmielinen eläin, jota kukaan ei halua, sanailee Reenkola.

Hän on psykoanalyytikko ja filosofian maisteri, joka on kirjoittanut myös useita kirjoja, viimeksi kirjan ”Nainen ja häpeä”. Hänet on pyydetty puhumaan häpeästä Tampereen lääkäripäiville 2017.

Mitä häpeä on? Poimintoja Reenkolan pohdinnoista

  • Ihmisenä olemiseen kuuluva tunnereaktio. Psykobiologinen affektireaktio.
  • Usein häpeä ilmenee ruumiillisesti, esimerkiksi punastumisena, lamaantumisena tai käsien tärinänä.
  • Tuskallinen tunne, joka herää, kun ihminen paljastaa intiimejä halujaan ja rakkauden toiveitaan eli erillistä minuuttaan ja kokee, ettei kelpaa omana itsenään.
  • Häpeä koskettaa koko minuutta ja on vastakkaista esimerkiksi kunnialle, arvostukselle ja ylpeydelle.
  • On myös hyväksi, että ihminen kykenee tuntemaan häpeää. Rakentava häpeä liittyy itsehillintään ja toisten huomioimiseen. Se säätelee tunteiden ja ärsykkeiden ylitulvaa. Häpeä on edellytys kulttuurin ja yhteiskunnan muodostumiselle.

Sairauksiin voi liittyä häpeää

Koska yleisönä tällä luennolla on lääkäreitä, puhumme myös lääkäreistä. Tuleeko lääkärillä välttämättä mieleen, että hänen olisi ehkä syytä tietää jotain myös häpeästä?

Reenkola arvioi, ettei olisi pahitteeksi, vaikka lääkärikunta puhuisi enemmän häpeästä. Ehkä jokaisen lääkärin olisi hyvä jollain tapaa prosessoida omia häpeäkokemuksiaan. Häpeä voi olla läsnä esimerkiksi potilas–lääkäri-suhteessa.

Tavallaan lääkärin voi ajatella olevan ammattikehtaaja, näkee Reenkola.

– Puhutaan potilaan kanssa myös intiimeistä ja aroista asioista. Sairauksiin liittyy tunteita avuttomuudesta, vajavaisuudesta ja kontrollin puutteesta, ja niihin voi liittyä häpeää.

– Lääkäri joutuu ylittämään tietynlaisen häpeän kynnyksen. Kuuluu ammattiin kysyä esimerkiksi alapään tai vatsan vaivoista, jollaisista ei arkipäivässä kysytä.

Lääkärin ammattirooli voi Reenkolan arvion mukaan suojata häpeältä. Lääkäri on asiantuntija ja ammattilainen: hänen rooliinsa kuuluu kysyä.

Toisaalta professionaali rooli voi joskus olla myös panssari, jonka taakse piiloutua. Itsensä kovettaminen valkoisen takin suojaan menee liian pitkälle, ellei enää ota huomioon ihmisen arkuutta ja häpeää, pohtii Reenkola.

Joskus sopiva töksäytys voi pelastaa tilanteen

Erektiohäiriöt, vaihdevuosivaivat, keskenmeno, abortti, lapsettomuus, mielenterveysongelmat, kroonisen sairauden paheneminen…

Lääkärin työssä tulevat tykö monenlaiset asiat, joista potilas saattaa kokea häpeää. Tahdikkuus ja tahdikkaat, potilasta kunnioittavat kysymykset ovat tärkeitä potilas–lääkäri-suhteen onnistumiselle, ajattelee Reenkola.

Mieleen muistuu sattumus omasta lääkärikohtaamisesta: Reenkola meni ortopedin vastaanotolle, ja lääkäri pamautti potilaalleen, ettei tuon ikäisen naisen pitäisi lenkkeillä. Tuntui niin kovalta häpäisyltä, että potilas ei osannut sanoa mitään vastaukseksi töksäytykseen.

Toisaalta sopiva ”töksäytys” sopivassa kohdassa saattaa vapauttaa ilmapiiriä ja lieventää potilaan häpeää. Niin kuin silloin, kun lääkäri totesi vatsan tähystykseen tulleelle potilaalle, että piereskelkää vain menemään.

Miten ihminen käsittelee häpeää?

  • Huumori on yksi keinoista, joiden avulla ihminen saattaa käsitellä häpeäänsä.
  • Muita vaihtoehtoja reagoida häpeään ovat esimerkiksi vetäytyminen, piiloutuminen ja erakoituminen.
  • Joskus ihminen voi hyökätä itseään tai toisia vastaan käsittelytapana häpeäänsä. Hän saattaa esimerkiksi keskittyä toisten virheisiin ja puutteisiin eikä tunnista häpeää itsessään.

Miksei klitorikselle ole arkinimeä?

Omassa työssään Reenkolakin on ns. ammattikehtaaja. Häntä ei näytä hävettävän, kun hän sanoo suuren yleisön edessä ääneen esimerkiksi sellaisen sanan kuin klitoris.

Hän kiinnittää huomion siihen, että sukupuolielimiin liittyy monesti paljon häpeää. Onko häpeä osasyynä myös siihen, miksei klitorikselle ole meillä arkista nimitystä, jota vaikkapa äidit voisivat käyttää jutellessaan tyttäriensä kanssa? Reenkola on kyllä kuullut, että joku käyttää sanoja nappi tai herne.

Onko häpeämättömyys uusi ihanne?

Toisaalta joskus saattaa vaikuttaa sitä, ettei nykyään enää hävetä ”mitään”.

– Onko häpeämättämyydestä tullut uusi ihanne? Kaiken paljastaminen ja rivous voivat olla uusi ihanne esimerkiksi nuorten naisten keskuudessa.

– Edelleen häpeän ydintä on kuitenkin oman haavoittuvuuden ja heikkouden, arkojen toiveiden ja läheisyydentarpeen paljastuminen.

Lähde: Reenkolan haastattelu ja esitys Tampereen lääkäripäivillä 24.3.2017

Julkaistu: 30.3.2017
Kommentoi »