Ujous on osa synnynnäistä temperamenttia, jonka kanssa voi oppia elämään. Tärkeintä on, että ujo ihminen hyväksyy oman temperamenttinsa ja arvostaa itseään. “Jokainen saa olla sellainen kuin on”, muistuttaa suggestoterapeutti Maija Kuokkanen, joka toimii Kuntoutussäätiössä sosiaalisia tilanteita pelkäävien nuorten ryhmäohjaajana.
Kuokkanen korostaa, ettei ujous itsessään ole negatiivinen ominaisuus, vaan siihen sisältyy paljon hyvää. "Ujo on usein empaattinen ja herkkä, hän osaa antaa toisille tilaa ja aistii herkästi ympäristöään ja toisten ihmisten tunteita. Jos oma ujous tuottaa itselle kärsimystä, ymmärtää tällainen ihminen paremmin inhimillistä kärsimystä yleensäkin. Ujouteen sisältyy myös kärsivällisyyttä, vaatimattomuutta, hienotunteisuutta ja vastuuntuntoisuutta, Kuokkanen luettelee. Sinänsä hienoissa luonteenpiirteissä, vastuunottamisessa ja hienotunteisuudessa on kuitenkin löydettävä sopivat rajat; liian kiltti ja vastuullinen ei tarvitse olla vaan ujonkin kannattaa opetella pitämään puolensa, olla terveesti itsekäs.
Jokaiselle on paikkansa
Nykyajan opiskelu- ja työympäristössä ujolla ja aralla ihmisellä voi olla vaikeaa; monessa paikassa tunnutaan vaativan ja korostettavan sosiaalisuutta ja ulospäin suuntautuneisuutta, jopa epätervettä itsekkyyttä ja röyhkeyttä. “Sellainen ihmisten keskeinen solidaarisuus on saattaa silloin unohtua”, Kuokkanen pahoittelee, mutta lohduttaa, että kuitenkin kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan työelämässä.
Ujojen ominaisuuksille, tarkkaavaisuudelle, harkitsevaisuudelle ja kärsivällisyydelle löytyy tarvetta joka porukassa “Kaikkien ei tarvitse olla mitään päällepäsmäreitä” tai ensimmäisenä äänessä, Kuokkanen muistuttaa. Ujoa voi helpottaa, kun muistaa, että osa niistäkin “päällepäsmäreistä”, jotka usein ovat äänessä ja käyttäytyvät jopa ylikorostetun itsevarmasti, saattaa käytöksellään itse asiassa peitellä arkuuttaan tai epävarmuuttaan.
Ujous on eri asia kuin sosiaalisten tilanteiden pelko
Tavallista ujoutta ei pidä sekoittaa sosiaalisten tilanteiden pelkoon, joka tarkoittaa elämää vähemmän tai enemmän rajoittavaa jännitystä ja pelkoa sosiaalisissa tilanteissa. Sosiaalisten tilanteiden pelko voi kehittyä esimerkiksi traumaattisten kokemusten seurauksena ilman että ihminen on temperamentiltaan ujo.
Ujous voi huonosti ymmärrettynä johtaa sosiaalisten tilanteiden pelon syntymiseen. Jos ympäristö ja ujo ihminen itse suhtautuvat ujouteen hyvin negatiivisesti, se voi kasvaa kohtuuttoman isoksi ongelmaksi ja laskea ujon itsetunnon pohjalukemiin tehden hänet näin entistä aremmaksi, sosiaalisia tilanteita vältteleväksi ja pelokkaaksi.
Sosiaalisten tilanteiden pelosta alkaa Kuokkasen mukaan olla kysymys silloin, kun ujouteen liittyy vahvoja häpeän, ahdistuneisuuden ja pelon tunteita, ryhmässä oleminen on vaikeaa ja sosiaaliset tilanteet tuottavat kärsimystä. Keskeisimpinä piirteinä on huomio itsessä, omissa tuntemuksissa ja negatiivisten ajatusten noidankehä sekä usein sosiaalisten kontaktien tietoinen välttäminen. “Sosiaalisesta pelosta kärsivä on usein ankara tuomari ja kriitikko itselleen ja vähän muillekin. Hän ahdistuu, murehtii ja saattaa huolehtia pienistäkin asioista”, Kuokkanen kuvailee.
Pelkoon löytyy apua
Ujous on siis temperamenttipiirre muiden joukossa ja siitä seuraa omanlaisiaan tapoja toimia ja tuntea. Ihminen kuitenkin muuttuu ja harjaantuu esimerkiksi ujonakin menemään mukaan eri tilanteisiin. Sosiaalisten tilanteiden pelko sen sijaan vaatii monesti hoitoa. Hoitona käytetään ryhmä- tai yksilöterapiaa sekä lääkitystä ahdistus- ja pelkokierteen katkaisemiseen.
Tukiryhmä on monelle toimiva hoitomuoto. Kuokkanen itse ohjaa yhteistyössä neljän muun ryhmäohjaajan kanssa Kuntoutussäätiön 16-25 -vuotiaille, sosiaalista pelkoa ja jännitystä kokeville tarkoitettuja “Ovi auki elämään ja työhön!” -ryhmiä: Syksyllä 2006 alkaa ensimmäinen ryhmä ja vuoden 2008 loppuun mennessä on vielä neljä ryhmää. Maija Kuokkanen ohjaa myös opiskelijoiden mielenterveysyhdistys Nyyti ry:ssä “Jännitystä elämässä!!??” -ryhmiä. Paikallisesti auttavia kanavia voi kysyä esimerkiksi kunnan mielenterveyspalveluista. Netistä löytyy joitakin aiheeseen liittyviä sivustoja ja keskusteluryhmiä.
Ujo tarvitsee rohkaisua
Luontaisesti ujo tarvitsee jo lapsesta asti ymmärrystä, tukea ja positiivisessa hengessä annettavaa rohkaisua – häntä ei saa pakottaa tilanteisiin, joissa ujous koituu ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi eikä myöskään pilkka tai väheksyntä auta ujoa osallistumaan. “Mitä sä siinä taas ujostelet” -ärähdys vanhempien suusta lapsen jännittäessä uutta tilannetta ei siis paranna tilannetta. Vanhemmat voivat sen sijaan rohkaista lasta hienovaraisemmin tavoin. Häntä voi totuttaa olemaan porukan mukana vaikka niin, että äiti tai isä ovat itse ensin mukana ja jättävät lapsen muiden lasten kanssa keskenään vasta kun lapset ovat jo tutustuneet.
“Ujoille muutokset ja uudet tilanteet voivat usein olla haastavia”. Kuokkanen kertoo. Ujon kannattaa aikuisenakin tehdä asioita omassa tahdissaan ja antaa itselleen riittävästi aikaa. Ei ole mitään pahaa siinä, että uudessa porukassa tai paikassa on aluksi syrjäänvetäytyvä ja katselee ja tarkkailee tilannetta kauempaa. Toisiin voi tutustua pikkuhiljaa ja vaikka yhteen ihmiseen kerrallaan, jolloin jutteleminenkin on usein helpompaa.
Esiintymispelko hälvenee kun ei vaadi itseltään liikaa
Monet ujot jännittävät erityisesti esiintymistilanteita. Niihin Maija Kuokkanen neuvoo valmistautumaan huolella ja käymään esimerkiksi esitelmän läpi etukäteen. Erilaiset mielikuva- ja rentoutumisharjoitukset voivat myös toimia. “Kun löytää rentoutta kehoonsa ja oppii käyttämään sitä erilaisissa tilanteissa, niin mielikin pikkuhiljaa rentoutuu”, Kuokkanen sanoo.
Itseltään ei myöskään kannata vaatia liikaa; koulu- tai työesitelmän ei tarvitse olla mikään televisioesitys. Muutenkin suhteellisuudentaju on hyvä pitää matkassa. Kuokkanen kehottaa ajattelemaan, miten pieni osa päivää, saati koko elämää, yksi esitelmän pito oikeastaan onkaan. Itseään ei kannata kohottaa maailman keskipisteeksi, kun ei sitä kuitenkaan ole. “Muutaman vuoden kuluttua kukaan ei varmasti muista koko esitelmää, ei välttämättä itsekään”, hän naurahtaa.
Ujous ei ole este
Ujoutta herättävissä tilanteissa, esimerkiksi uudessa porukassa, kannattaa huomio kiinnittää pois omasta itsestä ja oman olon vatvomisesta. Sen sijaan voi keskittyä johonkin muuhun, kiinnostavampaan asiaan. Pikkuhiljaa voi harjoitella toisten lähestymistä, mennä vaikka juttelemaan jollekin ystävällisen näköiselle ihmiselle säästä jos ei muuta keksi. Ujon, kuten kaikkien muidenkin, kannattaa opetella arvostamaan itseään juuri sellaisena kuin on, niin ulkoisesti kuin sisäisesti.
Ujolle itsensä hyväksymistä voi helpottaa myös tieto, että esimerkiksi useat menestyneet näyttelijät, muusikot ja poliitikot ovat julkisesti tunnustaneet olevansa ujoja ja jännittävänsä esiintymistä – ja silti pärjänneet urallaan loistavasti! Ujous ei siis ole este millekään, se on vain ominaisuus muiden joukossa.
Lisätietoa ja apua:
