Terve.fi

Ärtyvän suolen oireyhtymän hoito


Ärtyvän suolen oireyhtymän hoidossa käytetään Suomessa uutta Rooma IV-oirekriteeristöä. Lisätietoa ärtyvän suolen oireyhtymän hoidosta.

Toiminnallisten vatsavaivojen diagnostiikan perustana ovat potilaan kertomat oireet. Eri maissa käytetään erilaisia oirekriteeristöjä. Suomessa ärtyvän suolen oireyhtymän diagnostiikassa on käytössä uusi Rooma IV-oirekriteeristö, jonka pohjalta diagnoosi asetetaan. Diagnoosiin vaaditaan oireiden alkaminen vähintään 6 kk aiemmin ja että oireita on ollut kolmena tai useampana päivänä kuukaudessa.

Lääkäri suorittaa potilaan kliinisen tutkimisen mm. tunnustelemalla vatsan ja peräaukon seudun. Toiminnallisten vatsavaivojen diagnostiikkaan kuuluu elimellisten sairauksien poissulku. Anemia, kohonneet tulehdusarvot, keliakia ja laktoosi-intoleranssi poissuljetaan kaikilta ärtyvän suolen oireista kärsiviltä verikokein. Kilpirauhasarvot ja veren kalsiumpitoisuus tarkistetaan ummetuspainotteisessa oireyhtymässä.

Hälytysmerkeiksi kutsutut oireet, kuten laihtuminen, anemia, veriulosteet, kuumeilu, yli 45 vuoden ikä ja suvussa esiintyvät suolistosairaudet (paksusuolisyöpä, haavainen paksusuolitulehdus, Crohnin tauti tai keliakia) ovat elimelliseen sairauteen viittaavia. Tällöin tehdään mm. paksusuolen tähystys. Paksusuolen tähystys kuuluu myös ripulipainotteisen ärtyvän suolen oireyhtymän perustutkimuksiin, koska oireet ovat usein samankaltaisia kuin edellä mainittujen elimellisten suolistosairauksien.

Toiminnallisiin vatsavaivoihin ei ole olemassa parantavaa hoitoa. Hoito perustuu oireiden lievittämiseen ja elämänlaadun parantamiseen. Ärtyvän suolen oireyhtymässä hoitoa ohjaa oireiden painottuminen (ummetus, ripuli, vatsakivut). Suuri osa oireyhtymää potevista ei tarvitse lääkehoitoa, vaan riittävät hoitotulokset saavutetaan elämäntapa- ja ruokavaliomuutoksilla. Usein kunnollisten tutkimusten jälkeen saavutettava tieto siitä, että kyseessä ei ole pahanlaatuinen tauti voi auttaa ja helpottaa potilasta.

Ärtyvän suolen oireyhtymän hoidon suunnittelussa kartoitetaan oireita pahentavat ruoka-aineet, stressi ja muut tekijät. Harvoin todetaan varsinaista ruoka-aineallergiaa, joten minkään tietyn ruoka-aineen täydellinen välttäminen ei yleensä ole tarpeen. Oirehtivia kehotetaan pyrkimään kiireettömään ruokailuun ja säännöllisiin ruokailuaikoihin. Riittävä kuidun ja nesteen saanti sekä liikunta kuuluvat ummetuspainotteisen oireyhtymän ja toiminnallisen ummetuksen hoitoon. Ruokavalioon lisättävän kuidun tulisi alussa olla liukoista (kaura, ispaghulankuorijauhe), ja liukenemattoman kuidun määrää tulisi lisätä vähitellen. Toiminnallisesta dyspepsiasta kärsiville suositellaan oireita pahentavien ruoka-, lääke- ja nautintoaineiden välttämistä. Näitä ovat esimerkiksi kahvi, alkoholi, tupakka, rasvaiset ja mausteiset ruoat sekä tulehduskipulääkkeet.

Jos ummetusoireita ei saada tyydyttävälle tasolle pelkällä kuitulisällä, voidaan hoitoon lisätä osmoottinen laksatiivi, kuten laktuloosi tai polyetyleeniglykolivalmiste. Uusi ummetuslääke linaklotidi on tarkoitettu ummetuspainotteisen IBS:n hoitoon. Toiminnallista ripulia ja ärtyvän suolen oireyhtymän ripulioiretta hoidetaan loperamidilla. Jos oireisiin liittyy sappihappojen imeytymishäiriö, kolestyramiinista voi olla hyötyä.

Ruokailu pahentaa oireita yli 60 %:lla IBS-oireilevista. Tutkimusnäyttö nopeasti fermentoituvien FODMAP-hiilihydraattien vaikutuksesta oireiden pahenemiseen on viime aikoina lisääntynyt. FODMAP-hiilihydraatteja on runsaasti länsimaisessa ruokavaliossa ja näiden rajoittaminen vaikuttaisi olevan tehokasta heille, joilla oireilu painottuu turvotteluun, ilmavaivoihin, vatsakipuun ja ripuliin. Heistä jopa 75 % kokee FODMAP-rajoituksen auttavan. Tämän tyyppiset hiilihydraatit imeytyvät huonosti ohutsuolesta. Lähteitä ovat mm. ruis, vehnä, ohra, kasviksista kaali, sipuli ja parsa, palkokasvit, ksylitoli ja pistaasi- ja cashewpähkinät.

Probiooteilla on todettu olevan vatsan turvottelua ja ilmavaivoja vähentävä vaikutus. Vatsakivun hoidossa käytetään tarvittaessa annosteltavia spasmolyyttejä, jotka estävät suolen seinämän lihassupistuksia. Trisykliset masennuslääkkeet (esim. amitriptyliini) ovat tehokkaita vatsakivun lievityksessä ja niitä käytetään, jos spasmolyyttien tarve on tiheää. Spasmolyyttien ja trisyklisten masennuslääkkeiden yksi monista sivuvaikutuksista on ummetuksen lisääntyminen. Jos tätä ilmenee, voidaan harkita trisyklisten masennuslääkkeiden korvaamista ns. SSRI-lääkkeillä.

Jos muut hoidot eivät auta, oireita on esiintynyt yli 12 kk ja/tai henkilöllä on vaikea ahdistus tai masennus, voidaan ärtyvän suolen oireyhtymän ja toiminnallisen dyspepsian hoitoon kokeilla psyko- ja hypnoterapiaa.

Lähteet:

Camilleri M., Katzka DA. Genetic epidemiology and pharmacogenetics in irritable bowel syndrome. Am J Physiol Gastrointest Liver Physiol 2012, 302(10):G1075-84.

Mustajoki P. Ärtyvän suolen oireyhtymä, Lääkärikirja Duodecim, Kustannus Oy Duodecim 2017.

Voutilainen M. Toiminnalliset suolistovaiva ja ärtyvä suoli-oireyhtymä (IBS), Lääkärin käsikirja, Kustannus Oy Duodecim 2016.

Hillillä M. Ärtyvän suolen oireyhtymä, Gastroenterologia ja hepatologia, Kustannus Oy Duodecim 2018.

Julkaistu: 9.4.2018