– Olimme puhuneet lihavuusleikkauksesta usein. Minä tein lopullisen päätöksen, kun huomasin, että pelkkä istuminen vaikeutti hengittämistä, nelikymppinen Terhi Rekola-Lehtonen kertoo.
Oli elokuu vuonna 2011, ja hän painoi 136 kiloa. Sitten tammikuussa 2014 äiti kuusikymppinen Eija Järvinen päätti, ettei halunnut enää lisää ylipainosta aiheutuvia sairauksia, kuten verenpainetta tai uniapneaa.
– Polvestanikin oli irronnut kierukka, hän muistelee.
Keventyneet naiset istuvat keittiönpöydän ääressä Sysmässä ja kertovat muodonmuutoksestaan. Pöydässä tarjolla on herkkujakin, mutta lihavuusleikattu ei enää mässäile. Terhi on pudottanut yli 60 kiloa ja äiti Eija on 50 kiloa keveämpi.
– Jos vielä laihdun neljä kiloa, mahdun entiseen jakkupukuuni, Eija iloitsee.
Myös Eijan toinen tytär kävi lihavuusleikkauksen läpi ja pudotti nopeasti 40 kiloa.
Kaikki laihdutuskeinot kokeiltiin
Perheen naiset olivat kokeilleet ennen leikkausta kaikki mahdolliset keinot. Painon vartijat, karppauksen, ravintoterapeutin, ruokapäiväkirjan ja lääkärit. Terhi oli kokeillut myös laihdutuslääkkeitä.
– Osa keinoista tepsi, ja parhaimmillaan paino putosi yli 20 kiloa mutta tuli takaisin triplana, ei enää vain tuplana, Terhi ja Eija kertovat.
Voisiko lihavuus olla geeneissä?
Jos koko perhe on ylipainoinen, mieleen tulee, voisiko lihavuus olla geeneissä. Eija kertoo, että myös hänen äitinsä oli huomattavan pyöreä, samoin hänen isänsä äiti.
– Onko se geeniperäistä, että kun muut syövät, niin kalorit rapisevat meihin, naiset pohtivat.
Entä aineenvaihdunta? Terhi kertoo, että hänen aineenvaihduntansa aina on ollut nopeaa.
– Mutta siitä, mikä sisään meni, elimistö otti kaiken ja varastoi, hän sanoo.
Jotain vaikutusta painoon on ollut myös perheen tavoissa.
Kyllä meidän suvussa on ollut tapana osoittaa tykkäämistä hyvällä ruoalla. Sitä on tehty ja syöty, ja siten jaettu mielihyvää.
Ylipaino kertyi huomaamatta
Pikkuhiljaa kertynyt paino alkoi myös aiheuttaa oireita, etenkin korkeaa verenpainetta. Lääkärin neuvo oli tyly: laihdutus. Sen jälkeen myös oireet häviäisivät.
Mutta kaikki laihdutuskeinot oli jo kokeiltu. Eijaa harmitti se, ettei päässyt kipeän polvensa takia hirvimetsälle.
Koska painoa tuli hitaasti, kiloihin alkoi tottua. Ylimääräiseen 70 ylimääräiseen kiloon tottui.
Vanhat valokuvat kauhistuttavat.
– Miksei kukaan tokaissut meille, että katsokaa kerrankin kunnolla, miltä oikein näytätte?
Lihavuusleikkausta edelsi laihdutus
Kun päätös lihavuusleikkaukseen hakeutumiseen oli tehty ja lähete saatu, motivaatio ja oikea asenne testattiin.
Leikkaukseen ei pääse kukaan sellainen, joka hakeutuu siihen ”kokeillaan nyt tätäkin” asenteella.
– Painoa piti pudottaa erittäin niukkaenergiselle ene-dieetillä, naiset kertovat.
Noin 3–12 viikon dieetillä päivittäinen kalorimäärä oli enintään 800 kilokaloria, jotta kiloja tippui viikossa 1,5–2 kiloa.
Lihavuusleikkaus pelotti
Terhiä ja Eijaa hirvitti etukäteen.
– Kirjoitin testamentin ja väänsin itkua. Pelotti, koska leikkauksissa voi sattua mitä hyvänsä, Terhi kertoo.
Eija pelkäsi leikkauksen jälkeisiä kipuja ennakolta:
– Moni oli sanonut, että leikkauksen jälkeen on aina kipeä, syö mitä hyvänsä. Itseäni pelotti, mitä suolten ronkkimisesta seuraa, mutta yllätyksekseni minulla ei ollut yhtään kipuja, Eija kertoo.
Ainoastaan vatsaan tähystysleikkauksessa tehdyt pienet reiät oireilivat.
Leikkauksen jälkeen pehmeää ruokaa
Leikkauksen jälkeen ruokavalio koostui pehmeistä mössöistä, eikä ruokaa saanut syödä kuin reilu puoli desiä kerrallaan. Pienennettyyn mahalaukkuun ei mahtunut enempää.
Vähitellen annoskoko suureni, mutta koko ajan täytyi maistella, mikä ruoka sopi vatsalle sinä päivänä.
Koska osa ravintoaineista imeytyy leikkauksen takia yhtä heikosti kuin 80-vuotiaalla, piti pitää huoli vitamiineista ja proteiinin määrästä.
Naiset kertovat myös makuaistin muuttuneen.
– Ennen en sietänyt kaalikeittodieettiä. Nyt söisin kaaliruokia vaikka päivittäin. Kahden kilon karkkiostokset puolestaan jäävät nyt kauppaan, Terhi kertoo.
Terhin ja Eijan mielestä kaikkien lihavuusleikattujen pitäisi kaikkien saada automaattisesti henkistä tukea heti leikkauksen jälkeen. Suhde ruokaan ei muutu leikkauspöydällä.
Paino lähti putoamaan
Paino lähti naisilta putoamaan hyvin eri tavoin. Terhiltä tippui puolessa vuodessa suurin osa ylipainosta.
Terhi ja Eija-äiti eivät ole innokkaita liikkuja, ruokavaliota on pakko noudattaa pilkuntarkasti.
– Liikunta olisi tärkeää painon säilyttämiseksi. Tarvitsisimme kai jonkin ärhäkän kipinän säännölliseen ja rivakkaan liikuntaan, he pohtivat.
Eija hämmästelee, kuinka hyvin hänen painonsa on pudonnut ikään nähden.
Ruoka pyörii silti ajatuksissa entiseen malliin. Kun jokin asia harmittaa, tekisi mieli syödä jotain lohturuokaa.
– Ikävä kyllä meille ei tehty lobotomiaa, jolla olisi saanut aivot keskittymään muuhunkin kuin ruokaan, he kertovat ja nauravat.
Vitamiinivarastot tyhjinä
Koska vitamiini ja hivenainevarastot olivat leikkauksen jälkeen tyhjentyneet, Terhin hiukset alkoivat irrota.
Sitten iskivät ankarat nivelkivut. Niiden syynä oli ryhdin ja painopisteen muuttuminen takakenoasennosta normaaliksi.
Terhi on opetellut uusia asentoja fysioterapeutin opastuksella. Hän on myös saanut B12-vitamiinipiikkejä.
Hän hakeutui ”roikkoleikkaukseen”, kuten hän leikkausta nimittää. Sitä voidaan kutsua myös ihon kiristysleikkaukseksi.
– Minulta poistettiin noin 800 grammaa venynyttä vatsanahkaa. Sitten ihoa korjattiin selkäpuolelta. Poimuina roikkuva nahka voi aiheuttaa ihon hautumista, hän kertoo.
Hämmentävä olemus ja hyvä arki
Naisille on ollut vaikeinta hahmottaa muuttunut olemus. Leikkauksen ja laihtumisen jälkeen vaatteet ovat menneet uusiksi moneen kertaan.
– Nykyään voimme ostaa vaatteita kuin ketkä tahansa. Se on parasta!
Entinen koko on jäänyt mieleen vahvasti ja kaupassa kulkee helposti suoraan ”isojen tyttöjen” vaateosastolle.
– Ennen talvitakki oli 50 ja 52, pian se oli 38–40. Täytyi muutaman kerran oikein katsoa ennen kuin uskoo silmiään, Eija kertoo.
– Kun joku sanoo, että hyvänen aika kuinka olet pieni, ihmettelen, että miten niin? Minähän olen samanlainen kuin ennen, Terhi sanoo.
Paljon muutakin hienoa lihavuusleikkaus on tuonut. Terhi on ihmetellyt vartalostaan löytyneitä outoja luita. Lonkkaluuthan ne.
Yhteinen luettelo ihanista muutoksista jatkuu:
Saa sukat jalkaan seisaaltaan. Pääsee vaivatta lattialle ja pystyy myös istumaan siellä. Tuolilla istuessa voi heittää jalan toisen yli. Saattavat kuulostaa pieniltä jutuilta, mutta meille nämä ovat tärkeitä.
Lihavana meitä vähäteltiin
Lihava saattaa tuntea itsensä kuin toisen luokan kansalaiseksi. Enää Terhiä ja Eijaa ei vähätellä tai pidetä yksinkertaisina.
– Nyt moni suhtautuu meihin kuten vertaiseensa, Terhi ja Eija iloitsevat.
Eija ja Terhin kanta lihavuusleikkaukseen on ollut hyvin myönteinen.
– Mutta ei tämä silti ole helpoin tapa päästä kiloista eroon, he muistuttavat.
Mitäs sanovat miehet, kun vaimot ovat nyt huomattavasti pienempiä kuin silloin tutustumisaikoina?
– Kaikilla on samat vaimot vielä!
– Jos on vähemmän, se on parempaa, Eijan mies on sanonut.
