Terve.fi

Yleistietoa ahdistuneisuushäiriöstä

10

Kärsitkö pitkäiaikaisesta ahdistuneisuudesta? Ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisimpiä mielenterveyden häiriöitä.
Kuvat iStock

Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön tausta on monitekijäinen, kuten yleensäkin useimmissa mielenterveyden häiriöissä. On esitetty, että aivojen hermovälittäjäaineet, kuten noradrenaliini, serotoniini ja GABA (gamma-aminovoihappo) toimisivat osittain virheellisesti. Heikentynyt stressinsieto on liitetty hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin toimintahäiriöön.

Aivojen kuvantamistutkimuksissa on todettu aineenvaihdunnallisia muutoksia aivojen rakenteissa amygdalan ja basaaliganglioiden sekä otsa-, ohimo- ja takaraivolohkon alueella. Potilaat myös valvovat enemmän yön aikana kuin terveet ihmiset ja unen laatu on kaiken kaikkiaan huonompi. Kielteiset elämäntapahtumat edesauttavat häiriön syntymistä perinnöllisten tekijöiden vaikuttaessa taustalla.

Muita riskitekijöitä ovat vanhempien puutteellinen huolenpito tai päinvastoin ylihuolehtiminen. Potilaat kärsivät myös hyvin usein huonosta itsetunnosta, perusturvallisuuden tunteen puutteesta, eroahdistuksesta sekä riippuvuus- ja aggressio-ongelmista. Ahdistuneisuutta voivat aiheuttaa myös jotkin lääkeaineet sekä päihteiden käyttö, liiallinen kahvinjuonti ja runsas tupakointi.

Ahdistuneisuushäiriön seuranta

Yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivät ovat avoterveydenhuollon potilaita, ja heillä tulisi olla mahdollisuus riittävään hoitohenkilökunnan tukeen, ei vain hoidon aikana, vaan myös sen jälkeen. Valitettavasti terveydenhuollon resurssipula koskee kipeästi juuri psykiatrisia potilaita, joten liian usein näiden potilaiden pitkäaikaisseuranta on riittämätöntä.

Ahdistuneisuushäiriön periytyvyys

Perinnöllisyystutkimukset ovat antaneet osittain ristiriitaisia tuloksia, mutta laajan amerikkalaisen tutkimuksen mukaan yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on ainakin osittain periytyvä. Periytyvyydeksi arvioidaan noin 30 %, naispotilaiden lähisukulaisilla tämä ilmenee selvemmin, kun taas miespotilaiden lähisukulaisilla on enemmän alkoholismia. On myös mahdollista, että taipumus yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön ja taipumus masennustiloihin liittyvät toisiinsa.

Ahdistuneisuushäiriön yleisyys

Ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisimpiä mielenterveyden häiriöitä ja joka kymmenes kärsii niistä. Se on yleisempi naisilla ja alle 30-vuotiailla.

Ruumiilliset sairaudet vanhuksilla voivat altistaa ahdistuneisuushäiriön kehittymiseen. Terveyskeskuspotilailla yleistynyttä tuskaisuutta todetaan noin 10 %:lla, mutta todellinen osuus lienee huomattavasti suurempi, sillä diagnoosin tekeminen on usein vaikeaa - varsinkin jos ruumiilliset oireet ovat harhaanjohtavia.

Ahdistuneisuushäiriön ennuste

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on usein varsin pitkäaikainen ongelma ja oireiden äkillinen väistyminen on harvinaista. Vuoden seurannassa noin viidesosa, kahden vuoden seurannassa neljännes ja viiden vuoden seurannassa kolmannes potilaista toipuu. Häiriön voimakkuus voi vaihdella hyvinkin paljon: välillä oireet helpottuvat, mutta vastaavasti taas voimistuvat myöhemmin. Ennustetta heikentävät huomattavasti muut samanaikaiset mielenterveyden häiriöt, samoin kuin heikko sosiaalinen tuki, erityisesti parisuhdeongelmat.

Lähteet:

Koponen H. ym. Ahdistuneisuushäiriö, Lääkärin käsikirja, Duodecim Kustannus Oy 2016.

Isometsä E. Ahdistuneisuushäiriöt, Psykiatria, Duodecim Kustannus Oy 2017.

ICD-10:

F40 Pelko-oireiset (foobiset) ahdistuneisuushäiriöt

F41 Muut ahdistuneisuushäiriöt

Julkaistu: 3.10.2018