Terve.fi

Ahdistuneisuushäiriön hoito

Ahdistuneisuushäiriön hoito
Ahdistuneisuushäiriön keskeisinä hoitomuotoina käytetään lääkehoitoja ja erilaisia psykoterapioita.

Ahdistuneisuushäiriön potilaat ovat usein moniongelmaisia, joten hoidollakin tulisi pureutua syvällisesti kaikkiin ongelmiin.

Lääkehoito on usein hyvin pitkäaikaista ja sen tulisikin jatkua vähintään 6–12 kuukautta, vaikka potilas olisi oireeton, sillä uusiutumisen riski lyhyen hoitojakson jälkeen on suuri. Siksi lääkityksen pitkäaikaisvaikutukset tulisi ottaa huomioon jo lääkitystä aloitettaessa. Masennuslääkkeet ovat suositeltavimpia, sillä ne ovat tehokkaita myös masennustiloissa, joista joka toinen yleistynyttä tuskaisuutta poteva potilas myös kärsii.

Masennuslääkkeistä erityisesti ns. serotoniinin takaisinoton estäjät ja venlafaksiini ovat tehokkaita, eivätkä ne aiheuta riippuvuutta ja ovat pitkään käytettyinä turvallisia. Näiden lääkeaineiden vaste ilmaantuu useamman viikon käytön jälkeen. Yleensä niitä tarvitaan suuremmat annokset kuin masennuksen hoidossa. Trisyklisistä masennuslääkkeistä klomipramiini on tehokas, mutta sivuvaikutukset tulee huomioida.

Buspironi on myös hyvä lääke ahdistuneisuushäiriön hoidossa. Haittavaikutuksia on vähän, riippuvuusriski pieni, turvallisuus pitkäaikaisessakin käytössä hyvä ja yhteisvaikutukset alkoholin tai muiden lääkkeiden kanssa ovat vähäisiä. Huonoja puolia ovat mm. tehon puute paniikkikohtauksiin ja joskus huono teho muutenkin, mikä kuitenkin useimmiten johtunee liian pienestä annoksesta. Hoidon vaste voidaan luotettavasti arvioida 4–8 viikon jälkeen.

Bentsodiatsepiinit ovat käyttökelpoisia masennuslääkkeen tai buspironin rinnalla hoidon alussa silloin, kun vaikean ahdistuksen vuoksi ensisijainen lääke ei yksin riitä. Bentsodiatsepiinien etu on, että niillä hoitovaste saavutetaan jo ensimmäisen viikon aikana. Niillä on nopean vaikutuksen ohella etuna myös paniikkioireita vähentävä vaikutus. Bentsodiatsepiinit lääkeryhmänä ovat kuitenkin kohtalaisen voimakkaasti riippuvuutta aiheuttavia ja niiden väärinkäyttöpotentiaali on suuri. Tämän vuoksi niitä ei suositellakaan pitkäaikaiskäyttöön, eikä etenkään henkilöille joilla on ollut ongelmia päihteiden kanssa tai muu riippuvuusriski. Jos bentsodiatsepiinia käytetään, suositellaan valittavaksi pitkävaikutteinen valmiste, koska se vaikuttaa tasaisemmin.

Pregabaliini on epilepsian ja neuropaattisen kivunhoidossa käytettävä lääke. Pregabaliini on osoitettu satunnaistutetuissa kliinisissä tutkimukssissa tehokkaaksi ahdistuneisuushäiriön lääkkeksi, sekä aikuis- että vanhuspotilailla. Sopiva annosalue on 250–450mg/vrk.

Beetasalpaajia voidaan kokeilla tilapäiseen tilannejännitykseen, varsinkin, jos potilaan tapauksessa ahdistukseen liittyy vapinaa, punastumista ja sydämen tykytyksen tunnetta.

Psykoterapioista käytetään erityisesti kognitiivis-behavioraalista terapiaa sekä rentoutustekniikoita. Niissä pyritään auttamaan potilasta löytämään keinoja hallita ahdistuneisuuttaan vaikuttamalla sitä vahvistaviin ja ylläpitäviin kognitioihin tai lievittämään ahdistuneisuuttaan rentoutustekniikoiden avulla. Useissa tutkimuksissa jopa 50–60 % potilaista saavuttaa näillä hoidoilla joko täyden oireettomuuden tai lähes täyden oireettomuuden, joka on säilynyt vähintään puoli vuotta kestäneen seurannan ajan. Psykoterapiat ovatkin vakiinnuttamassa asemaansa yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa. Terapia voi olla joko yksilö- tai ryhmämuotoista.

Lähteet:

Koponen H. ym. Ahdistuneisuushäiriö, Lääkärin käsikirja, Duodecim Kustannus Oy 2016.

Isometsä E. Ahdistuneisuushäiriöt, Psykiatria, Duodecim Kustannus Oy 2017.

Julkaistu: 3.10.2018
Kommentoi »