Jalkojen on tuettava vakaasti seisomistamme ja liikkumistamme. Ne toimivat kävellessämme iskunvaimentimina, vaimentaen iskua jalan osuessa maahan kehomme painoa suuremmalla voimalla.
Juostessamme voimat ovat tätäkin suurempia, joten tarvitsemme vaimennusta. Jalat toimivat vipuina, joiden avulla pääsemme eteenpäin – ja toisinaan muihinkin suuntiin.
Evoluution riemuvoitto
Kahdella kehon lähinnä maata olevalla ruumiinosalla on vaikea tehtävä. Jalkaterämme pystyvät tähän suurimman osan ajasta hämmästyttävän hyvin nerokkaan anatomiansa ja biomekaniikkansa ansiosta.
Kummassakin jalkaterässä on 26 luuta eli yksi vähemmän kuin käsissä. Varvasluut muodostavat taipuisia (ja murtumaherkkiä) varpaita. Kantaluu muodostaa kantapään. Näiden välissä sijaitsevat ohuet jalkapöytäluut ja vankat nilkkaluut, jotka muodostavat niin nerokkaalla tavalla jalan kaaren, että ne voisivat olla mestarimuurarin työtä.
Tämän nerokkaan kokonaisuuden ja yli 30 nivelen sitomiseksi yhteen tarvitaan yli sata sidettä. Jalkaterän toimintaa koordinoivat lihakset ja jänteet voidaan jakaa kahteen ryhmään, ulkoisiin ja sisäisiin.
Ulkoiset lihakset ja jänteet lähtevät säärestä ja kiertyvät monin tavoin nilkan ympärille ennen kiinnittymistään johonkin jalkaterän osaan. Ne muodostavat ikään kuin ristiin rastiin kulkevista lihaksista ja jännekudoksesta koostuvan sukan, joka liittää säären jalkaterään sallien jalan liikkumisen useaan eri suuntaan.
Sisäiset lihakset lähtevät jalkaterästä ja myös kiinnittyvät siihen. Niistä useimmat ovat järjestyneet useiksi kerroksiksi jalkapohjan yli, joten ne osallistuvat osaltaan jalkaterän siron pitkittäisholvin muodostumiseen.
Koko tämä nerokas arkkitehtuuri on käytössä aina ottaessamme askeleen. Normaalissa ja terveessä kävelyssä kantapää osuu ensimmäisenä maahan. Kantaluu ja sen alainen rasvapatja absorboivat osan iskusta.
Jalan rullatessa ulkosyrjällään jalkapohjan sisäiset lihakset antavat hieman periksi ja jalkapohjassa sijaitseva jalkapohjan kalvojänteeksi kutsuttu kudosnauha ojentuu. Tämän jälkeen paino siirtyy jalkapöytäluiden ja ensimmäisten varvasluiden muodostamien nivelten yli päkiälle. Lopulta ihminen saa vipuvoimaa työntämällä isovarpaillaan akillesjänteen kohottaessa samalla kantapäätä. Kaikki tämä tapahtuu onneksi automaattisesti asiaa ajattelematta.
Mikä sitten voisi mennä vikaan?
Joillakin ihmisillä on synnynnäisiä poikkeamia, kuten kampurajalka (talipes equinovarus) tai kaarijalka (pes cavus). Monissa tapauksissa nämä poikkeamat voidaan korjata kirurgisesti, etenkin pienillä lapsilla.
Huomattavasti useammalla ihmisellä on jalkaterissään suhteellisen pieniä poikkeamia. Ikä, paino ja jalkojen varassa vietetty aika saattaa pahentaa näitä ongelmia.
Esimerkiksi viidenneksellä aikuisista on fysiologinen lattajalka. Jalan kaari litistyy jalkaa kuormitettaessa, mutta pysyy kuosissa, kun raajaa ei kuormiteta. Fysiologinen lattajalka on yleensä pikemminkin harmiton poikkeama kuin varsinainen vaiva, mutta ikääntymisen, ruumiinpainon ja jalan kovan käytön seurauksena jalkaterien lihakset ja muutkin kudokset voivat ärtyä.
Ongelma on toisinaan helposti korjattavissa. Hoitona voi käyttää mukavia jalkaholvia tukevia kenkiä – mikä pätee useimpiin jalkavaivoihin – tai ehkä kenkään laitettavaa, jalkaholvia tukevaa ja ylimääräistä iskunvaimennusta antavaa tukipohjallista.
Toinen esimerkki on ylipronaatio eli taipumus kävellä tai juosta siten, että paino on jalkaterän sisäsivulla. Monet ihmiset ylipronatoivat, mutta eivät itse eivätkä heidän jalkansa välttämättä kärsi tästä mitenkään.
Jotkut ylipronatoijat päätyvät kuitenkin ontumaan kipeiden polvien ja nilkkojen, madaltuneiden kaarien tai ärtyneiden jalan kudosten takia. Päinvastainen ongelma, ylisupinaatio eli jalkaterän ulkosyrjällä kävely, on harvinaisempaa, mutta voi aiheuttaa samanlaisia ongelmia.
Lue myös: Jalkojen asentovirheet ja kiputilat
Kengät kannattaa ostaa viisaasti
On olemassa myös jalkaongelmia, jotka johtuvat jalkinevalinnoistamme. Vasaravarpaat ja vaivaisenluut johtuvat usein siitä, että ahdamme jatkuvasti viisi varvastamme liian ahtaisiin kenkiin. Korkeat korot puolestaan tuhoavat helposti jalkapöytäluut eivätkä kohtele akillesjänteitäkään silkkihansikkain.
Vaikka ostaisimmekin järkeviä kenkiä, mikä tarkoittaa esimerkiksi kunnollisia urheilutossuja, teemme silti virheitä, joista jalkamme saavat kärsiä. Ostamme liian pieniä kenkiä ajattelematta, että ikääntyessämme jalkamme koko voi kasvaa jopa yli numeron verran siteiden ja jänteiden venyessä.
Vaikka kengät olisivatkin oikean kokoiset, käytämme niitä usein liian kauan, joten iskunvaimentimena toimivat pohjat kuluvat ja jalkaa paikallaan kengässä pitävä kantakuppi liukuu jommallekummalle puolelle.
Kolme askelta kohti terveempiä jalkoja:
- Osta jalkaasi hyvin istuvia matalakorkoisia ja varpaillesi riittävän tilavia kenkiä. Muista vaihtaa säännöllisesti kenkäsi uusiin. Eikö tämä ole ilmeistä? Voi olla, mutta emme useinkaan muista tehdä tätä.
- Pidä itsesi kunnossa. Jos et jo ole sitä tehnyt, laihduta vähän. Tästä hyötyvät jalkojesi lisäksi koko muukin kehosi.
- Lähde kävelylle. Pumppausliike kantapäästä varpaisiin vahvistaa ja venyttää jalkaterääsi. Jos kenkäsi ovat vanhat ja kuluneet, ota ensimmäinen askel uudestaan.
