Ärtyvän suolen oireyhtymää esiintyy naisilla yleisemmin kuin miehillä.
Vaikka kyseessä onkin hyvänlaatuinen ja vaaraton vaiva, se voi huonontaa merkittävästi potilaan elämänlaatua. Olennaista hoidossa on hyvä potilas-lääkärisuhde ja oireiden vaarattomuuden ymmärtäminen.
Kirjava joukko vatsaoireita
Ärtyvän suolen oireyhtymään liittyy vatsakipua ja häiriöitä suolen toiminnassa, kuten ripulia, ummetusta tai molempia vaihdellen. Oireita ovat myös vatsan turvottelu tai ilmavaivat. Tyypillistä on, että vatsakipu helpottaa ulostamisen jälkeen.
Oireet ovat kausiluonteisia, voimakkuudeltaan vaihtelevia, jolloin oireiset ja oireettomat jaksot vuorottelevat. Henkinen stressi ja tietyt ruoka-aineet, kuten kahvi, alkoholi, mausteiset ruoat, sipuli tai maitotuotteet voivat pahentaa oireita.
Ärtyvän suolen oireyhtymää sairastavilla esiintyy muuta väestöä enemmän esimerkiksi päänsärkyä, fibromyalgiaa, selkäkipuja sekä psyykkisiä vaivoja, kuten masennusta ja ahdistuneisuutta.
Oireyhtymän syntymekanismia ei tunneta hyvin. Tutkimuksissa on todettu potilailla olevan häiriöitä suoliston supistelutoiminnassa ja heillä voi olla matala suoliston alueen kipukynnys. Kipuaistimus voi olla erityisen herkkä esimerkiksi suolen venytykselle. Osalla potilaista oireet ovat alkaneet bakteerin aiheuttamasta ripulista.
Diagnoosi ilman laajoja tutkimuksia
Diagnoosi perustuu oirekuvaan ja muutamaan verikokeeseen. Laajempia tutkimuksia ei tarvita, jos oireet täyttävät diagnostiset kriteerit.
Lisätutkimuksiin johtaa epäily muista sairauksista, joihin viittaavat hälyttävät oireet kuten anemia, laihtuminen, jatkuva ripuli, veriulosteet tai vaikea ummetus. Yli 40-vuotiaat on tutkittava tarkemmin, jos oireet ovat uusia.
Peruslaboratoriokokeita ovat anemian, keliakian ja laktoosi-intoleranssin selvittäminen. Ummetuspotilailta tarkistetaan kilpirauhaskokeet. Paksusuolen tähystys tulee tehdä, jos on yllä lueteltuja hälyttäviä oireita tai oireet ovat ripulipainotteisia.
Ärtyneen suolen oireyhtymää sairastavat ajautuvat usein toistuviin tutkimuksiin, mikä rasittaa turhaan niin potilasta kuin terveydenhuollon resursseja.
Hoidoksi ruokailutottumusten muutokset
Suurin osa potilaista pärjää ilman lääkehoitoa. Tärkeää on selvittää huolellisesti oireita aiheuttavat tekijät, kuten stressi ja tietyt ruoka-aineet. Ärtyvä suoli on tyypillinen “stressimaha”. Suolta hoidetaan ensisijaisesti ruokavaliota muuttamalla. Lääkehoidosta voi olla apua, ellei tämä riitä. Tieto taudin vaarattomuudesta riittää hoidoksi osalle potilaista.
Ärtyvän suolen oireyhtymä jaotellaan johtavan oireen perusteella kipu-, ripuli- tai ummetuspainotteiseen. Hoito perustuu tähän jaotteluun, mitä kuitenkin vaikeuttaa oireiden vaihtelevuus.
Lääkehoito suunnataan oireiden mukaisesti. Yleisimmin käytettyjä lääkkeitä ovat kuituvalmisteet ja laksatiivit ummetukseen, suolen toimintaa rauhoittavat lääkkeet ripuliin ja spasmolyytit eli suolen sileää lihasta rentouttavat lääkkeet kipuun.
Vatsakipuun käytetään pieninä annoksina myös perinteisiä masennuslääkkeitä, jotka vaikuttavat kipuun pienemmillä annoksilla kuin mielialaan.
Nykyisten lääkkeiden teho on varsin vaatimaton, mutta uusia on kehitteillä.
