Epämääräisiä vatsaoireita? Onko kyseessä ärtyvän suolen oireyhtymä

Kyseinen oireyhtymä on yleinen yleislääkärin vastaanotolla, arviolta 10–20 prosenttia väestöstä kärsii tästä, naiset enemmistönä. Näillä potilailla on myös muuta väestöä enemmän ruokatorven närästystä (refluksitautia), fibromyalgiaa, keuhkoputkien hyperaktiivisuutta. Vaikka oireyhtymä on hyvänlaatuinen, alentaa se merkitsevästi elämänlaatua, sekä työssä selviytymistä. Oireyhtymä tuo myös merkittävästi kustannuksia terveydenhuoltoon yleisyytensä johdosta.

Oireyhtymä ajatellaan johtuvan suolen motiliteettihäiriöstä, eli suolen supistustoiminta on epätasapainossa. Ripulityyppisessä vaivassa ruoan läpikulku on nopeutunut (stressimaha), sappihappojen imeytyminen ohutsuolen loppuosassa saattaa olla heikompaa.

Potilailla on myös suoliston alueen kipuaistimus tavanomaista voimakkaampaa, myös keskushermostotasolla. Suoliston serotoniinin vapautumiseen liittyy pahoinvointia, oksentelua, turvottelua. Psyykkinen stressi voimistaa tätä. On myös todettu suolen seinämästä otetuissa koepaloissa hermoverkoston tulehdustiloja. Kuitenkaan tarkalleen ottaen ärtyvän suolen syntymekanismia ei tunneta.

Usein riittää hyvin huolellinen potilaan haastattelu, sekä ns. poissulkututkimukset, jolloin ei jää muita vaihtoehtoja kuin ärtyvän suolen oireyhtymä. Diagnoosia vahvistavat, mikäli oireita esiintyy vähintään kolmena päivänä kuukaudessa viimeisen kolmen kuukauden ajan, ja on esiintynyt ensimmäisen kerran vähintään kuusi kuukautta aiemmin. Lisäksi vaivaan saattaa liittyä vähintään kaksi oiretta: se helpottaa ulostaessa tai siihen liittyy ulostamistiheyden muutos tai ulosteen koostumuksen muutos. Diagnoosia tukevat toisaalta poikkeava ulostamistiheys (alle kolme kertaa viikossa tai yli kertaa kertaa vuorokaudessa), ulosteen poikkeava koostumus (kova, löysä, vetinen), ulostamispakko, ponnistelun tarve, tunne suolen vaillinaisesta tyhjenemisestä, liman eritys. Diagnoosin tekemistä tukevat pitkä kesto, fluktuoiva taudin kulku, päänsärky, fibromyalgia, yövirtsaamistarve, kipu virtsatessa, pakkovirtsaamisen tunne, epämääräinen rintakipu, närästys, happovaivat.

Perustutkimuksia ovat vatsan palpaatio, sekä peräsuolen tunnustelu, laboratoriokokeina pieni verenkuva ja tulehdusarvo eli CRP. Jatkotutkimuksina harkinnanvaraisesti tarkistetaan kilpirauhasarvo (TSH) seerumin kalsium, laktoosikoe, maksa-arvot, immunoglobuliini A, keliakiakoe, munuaiskokeet, sekä ulosteen bakteeri ja parasiitti viljelyt. Paksunsuolen tähystys on myös alkuvaiheen tutkimuksia. Mikäli halutaan vielä lisätutkimuksia, kartoitetaan haiman ruuansulatusentsyymitoiminta ulosteen elastaasitutkimuksella, vatsan ultraäänellä, vatsalaukun tähystyksellä.

Hälyttäviä merkkejä ovat jatkuva ripuli (limaiset ulosteet), vaikea ummetus, veriulosteet, anemisoituminen, laihtuminen, kuumeilu, uusi oire yli 45-vuotiailla, suvussa esiintyy paksunsuolen syöpää, keliakia, öinen oireilu ja poikkeava vatsan palpaatiolöydös. Näissä tapauksissa on syytä siirtää tutkimukset erikoissairaanhoidon piiriin.

Potilaslääkärisuhteen luottamuksellinen perusta on hoidon kulmakivi. Usein potilailla on syövän pelko, ja tämä tulisi perustutkimuksilla poistaa. Oireiston syntymekanismin selittäminen potilaalle on tärkeää. Hoito aloitetaan ruokavaliokokeilulla ja kuidun lisäämisellä siihen. Tällöin suolen massa lisääntyy ja suolen seinämän supistelu vähenee. Usein myös ripulioire hellittää, toisaalta kuitu nopeuttaa ulosteen läpikulkua ja täten auttaa ummetuksessa. Kahvin kofeiini lisää supistelua ja kahvin vähentäminen saattaa olla eduksi. Kuituvalmisteita saa apteekista myös ilman reseptiä, tai lääkärin määräyksestä.

Lääkehoitoon turvaudutaan jos dietaariset keinot eivät auta. Mikäli ripuli on hallitseva oirekuva, voidaan kokeilla loperamidia, joka on synteettinen opioidi, ja hidastaa suolen sisällön läpikulkuaikaa, samaten se lisää veden imeytymistä suolistosta. Joskus ripuli johtuu sappihappojen puutteellisesta imeytymisestä, jolloin voidaan kokeilla kolestyramiinia.

Spasmolyyttejä ja antikolinergejä käytetään silloin kun esiintyy vatsakipuja, turvotuksia ja ulostamispakkoa, teho kuitenkin näillä on varsin vaatimaton. Piparminttuöljykapselienkin on osoitettu olevan tehokkaita suolen kipu- ja turvotusoireisiin.

Koska ärtyvän suolen oireyhtymässä suolen serotoniini-välittäjäaineenvaihdunnassa saattaa olla häiriöitä, ja toisaalta potilaat kärsiä ahdistuksesta ja masentuneisuudesta, voidaan kokeilla masennuslääkkeitä. Eritoten jos kipu on hallitseva piirre (esim. 10-25 mg amitriptyliiniä, tai 50 mg sesipramiinia). Lääkkeet vähentävät stressiä. Joskus psykoterapiastakin on apua. Uusia lääkkeitä ollaan jatkuvasti kehittämässä tähän kiusalliseen vaivaan, kuten 5-HT4-antagonisteja.

Ärtyvän suolen oireyhtymä on kiusallinen ja joskus invalidisoiva vaiva, johon on olemassa hoitokeinoja. Hoidon kulmakivi on hyvä potilas-lääkärisuhde, jossa ensisijaisesti poissuljetaan vakavat sairaudet ja täten helpotetaan potilaan stressiä. Vaiva on hyvänlaatuinen luonteeltaan ja siihen on olemassa hoitokeinoja.

Lähteet:Ärtyvän suolen lääkehoidosta meta-analyysi (Lääkärilehti 2000;52 (42):4282, Robert Paul)Vatsan turvottelu ja kipu – ärtyneen suolen oireyhtymä (Sairaanhoitopiirien hoito-ohjelmat 27.3.2009 HUS-Porvoo, Jari Punkkinen)Lievitystä ärtyvään suoleen (Lääkärilehti 2002;57 (13-14):1514-1514, Jouni Silvennoinen)