Terve.fi

Lasten ja nuorten käytöshäiriöt



Lasten ja nuorten käytöshäiriöt

Lasten ja nuorten käytöshäiriöt ovat yleisiä: 10–11 -vuotiaista lapsista 4–12 % lapsista on käytöshäiriö.

Lasten ja nuorten käytöshäiriöille on ominaista toistuvat ja pysyvät käytösmallit, jotka poikkeavat iänmukaisista odotuksista. Sosiaalisten normien rikkominen ja toisten oikeuksia polkeva käytös on tavallista.

Käytöshäiriöiden aiheuttaja

Syyt käytöshäiriöiden taustalla ovat moninaisia ja osittain epäselviä. Lapsi tai nuori on kyvytön oppimaan tai sisäistämään yhteiskunnan käytösnormeja ja ei pysty noudattamaan niitä.

Psykologia on tieteenä kehittänyt erilaisia teorioita selittämään aggressiivisuuden kehittymistä.

Psykodynaaminen teorian mukaan lapsen elämässä aggressiivisuuden kehittymisen riskitekijöiden ja siltä suojelevien tekijöiden on oltava tasapainossa, jotta vapaata aggressiota ei pääse kertymään lapseen. Jos eri ikäkausilla mielipahaa aiheuttavia tekijöitä on enemmän kuin mielihyvää tuottavia asioita, lapseen jää vapaata aggressiota, joka purkautuu ympäristöön kullekin ikäkaudelle tyypillisellä tavalla.

Kognitiivis-behavioraalinen teoria pureutuu informaation kulkuun keskushermostossa ja sen vaikutuksiin käyttäytymiseen ja tunteisiin. Käytöshäiriöisten lasten on huomattu tekevän harvempia ja vähemmän tarkkoja havaintoja sekä olevan herkempiä vihamielisille viesteille kuin muiden lasten. Myös toisten ihmisten tunteiden ja tekojen tulkinta, ongelmanratkaisukyky sekä omien vihantunteiden tunnistus ovat puutteellisia. Näiden ajattelun ja tunne-elämän erojen taustalla katsotaan olevan varhaislapsuuden turvaton ja aggressiivinen kasvuympäristö.

Fyysisistä tekijöistä kromosomipoikkeavuudet, geneettiset tekijät, sikiöaikaiset ongelmat, synnytykseen ja keskosuuteen liittyvät seikat, myöhemmät aivovauriot ja poikkeavuudet aivojen välittäjäaineissa selittävät omalta osaltaan kehityshäiriöitä. Lisäksi on huomattu, että käytöshäiriöt ovat yleisempiä lapsilla, joilla on alhainen älykkyysosamäärä.

Ympäristötekijöistä perhe on luonnollisesti tärkein. Perheympäristöön liittyviä käytöshäiriöiden riskitekijöitä on mm. säännöllisyyden ja rutiinien puute, vanhempien epätietoisuus lasten tekemisten ja tunteiden suhteen, epäjohdonmukaisuus kasvatuksessa ja kyvyttömyys ratkaista ristiriidat. Muita ympäristötekijöitä ovat esim. koulu, naapurusto ja asuinalue.

Käytöshäiriöiden oireet

Lapsen käytös on tyypillisesti uhmakasta, aggressiivista tai epäsosiaalista. Käytöshäiriö voi ilmetä esimerkiksi vihaisuutena, varasteluna, valehteluna, haluttomuutena mennä kouluun, toisten omaisuuden tuhoamisena, tulensytyttämisenä, päihteiden käyttönä tai julmuutena ihmisiä ja eläimiä kohtaan.

ICD-10-tautiluokituksesta löytyy neljä käytöshäiriödiagnoosia: perhepiiriin rajoittunut häiriö (F91.0), epäsosiaalinen häiriö (F91.1), sosiaalisiin suhteisiin jäsentynyt käytöshäiriö (F91.2) ja uhmakkuushäiriö (F91.3). Diagnoosi asetetaan, mikäli lapsella tai nuorella on erillisen oireluettelon oireista (mm. kiukkukohtaukset, riitely, ei tottele pyyntöjä ja uhmaa sääntöjä) muutamia vähintään puolen vuoden ajan. Mikä tahansa käyttäytymisen häiriö ei ole käytöshäiriö vaan vaatii ICD-10 -kriteerien täyttymistä.

Mikäli diagnosoitavissa on vakavampia sairauksia, kuten masennus tai skitsofrenia, ei käytöshäiriödiagnoosia voida asettaa. Katsotaan, että vakavammat psykiatriset häiriöt pitävät itsessään käytöshäiriöt sisällään.

Lapsen huono käytös, nuoruuden kapina tai yksittäiset ilkityöt eivät ole diagnostisia käytöshäiriöille.

Käytöshäiriön hoito

Hoito ei koske vain lasta, vaan lisäksi koko perhettä ja lähiympäristöä. Fyysiset tekijät on aluksi suljettava pois. Mikäli taustalla on esimerkiksi sikiöaikainen aivovaurio, joka aiheuttaa kehityksen hidastumista ja impulssikontrollin heikkoutta, sen tunnistaminen auttaa ymmärtämään lasta ja helpottaa oikeanlaisen avun saamista.

Käytöshäiriöiden taustalla voi olla myös pelkästään lapsen ja vanhempien temperamenttien yhteensopimattomuus. Tällöin neuvonnalla voidaan auttaa vanhempia ymmärtämään tilannetta.

Ympäristötekijöihin voidaan puuttua esimerkiksi säännöllistämällä ja johdonmukaistamalla kasvatusta.

Terapioista käytetään sekä perhe-, ryhmä- että yksilöterapiaa, jonka ääripäässä on psykiatrinen osastohoito. Lisäksi lapselle sopivan koulumuodon valitseminen on tärkeää. Näiden järjestämisessä sosiaalihuollon tuki on erityisen tärkeä. Joissakin tapauksissa voidaan joutua turvautumaan sosiaalitoimen avohuollon tai huostaanoton kautta sijoitukseen.

Lääkehoidolla on huono teho käytöshäiriöihin. Lääkehoito aloitetaan vain erikoislääkärin toimesta vaikeahoitoisissa tapauksissa. Epilepsialääkkeitä käytetään epileptisiä kohtauksia muistuttaviin raivopuuskiin, neuroleptejä rauhoittamaan aggressiivisuutta ja psykostimulantteja tilanteissa, joissa mukana on myös tarkkaavaisuushäiriö.

Käytöshäiriöiden seuranta

Hoitava lääkäri arvioi seurannan tarpeen hoidon toteutuksen, edistymisen ja mahdollisen lääkehoidon suhteen. Tukitoimien moniammatillisuuden vuoksi seurannan olisi hyvä tapauskohtaisesti toteutua yhteistyössä kodin, koulun, sosiaalitoimen ja hoitavan terveydenhuollon yksikön kanssa.

Käytöshäiriöiden yleisyys

Käytöshäiriöt ovat yleistyneet viime vuosien ja vuosikymmenten aikana. Kansainvälisten tutkimusten mukaan 4–12 prosentilla 10–11-vuotiaista lapsista on käytöshäiriöitä. Nuoruusikäisistä pojista jopa useampi kuin joka kymmenes ja tytöistä viitisen prosenttia kärsii käytöshäiriöistä. Voidaan siis puhua yleisestä ja kaikkia koskettavasta ilmiöstä.

Käytöshäiriöiden ennuste

Lievimmät käytöshäiriöt voivat poistua itsestään etenkin, jos ne liittyvät tilapäiseen stressitekijään, joka poistuu. Vakavasti käytöshäiriöiset lapset, jotka jäävät ilman hoitoa, ovat useiden seurantatutkimusten mukaan hyvin todennäköisesti aikuisiässä joko psyykkisesti häiriintyneitä ja rikollisia. Esimerkiksi räjähtelevä, aggressiivinen käytös voi olla alkavan psykoottisen häiriön prodromaali- eli ennakko-oire. Käytöshäiriöiden ja niistä johtuvien ongelmien ehkäisyssä on tärkeintä oireilevien lasten tunnistaminen varhaisvaiheessa ja perheiden tukeminen.

Lähteet:

Sourander A ym. Lastenpsykiatriset häiriöt, Psykiatria, Duodecim Kustannus Oy 2017.

Lindholm P, Lasten ja nuorten käytöshäiriöt, Lääkärin käsikirja, Duodecim Kustannus Oy 2016.

ICD-10:

F91.0 Perheensisäinen käytöshäiriö

F91.1 Epäsosiaalinen käytöshäiriö

F91.2 Sosiaalinen käytöshäiriö

F91.3 Uhmakkuushäiriö

Julkaistu: 14.6.2018