Sydämen lisälyönnit - kun sydämentykytys yllättää

Palpitaatio eli sydämentykytys voi huolestuttaa, mutta on yleensä vaaratonta.

Useimmat ovat autuaan tietämättömiä sydämen tasaisesta sykkeestä sen supistuessa ja rentoutuessa lähes 100 000 kertaa vuorokaudessa. Joskus voi kuitenkin havaita sydämensä alkavan odottamatta laukata tai jyskyttää tai tuntuvan siltä, että sydän jättäisi lyöntejä väliin. Näitä tuntemuksia kutsutaan palpitaatioksi eli sydämentykytykseksi.

Useimmilla ihmisillä palpitaatiota ilmenee silloin tällöin. Joillakin palpitaatiota voi ilmetä kymmeniä kertoja päivässä. Tuntemus voi olla niin voimakas, että sitä voisi luulla sydäninfarktiksi.

Useimmiten palpitaatio aiheutuu vaarattomasta sydämen rytmin häiriöstä. Palpitaatio voi myös heijastaa ongelmia sydämessä tai muualla elimistössä. Huolestuttavien palpitaatioiden erottaminen vaarattomista ei ole aina helppoa. Lääkäri voi pikaisesti selittää ne ahdistuksella, masennuksella tai jollakin muulla emotionaalisella tai psykologisella ongelmalla. Toisinaan tämä pitääkin paikkansa, mutta on tärkeää heti poissulkea mahdollisesti vaaralliset sydämen rytmihäiriöt ja muut ruumiilliset syyt.  

Palpitaatio on erittäin yleinen vaiva. Useimmat sivuuttavat sen olankohautuksella, mutta se voi kuitenkin huolestuttaa lukuisia ihmisiä sen verran, että he ottavat yhteyttä omalääkäriinsä tai sydäntautilääkäriin. Ihmiset kokevat palpitaation hyvin eri tavoilla. Se voi tuntua siltä kuin sydän värisisi, hakkaisi, räpyttelisi, jyskyttäisi tai jättäisi lyöntejä väliin. Jotkut tuntevat palpitaation jyskytyksenä kaulalla, toiset yleisenä epämukavuuden tunteena.

Joskus palpitaatio ilmaantuu kuin tyhjästä hävitäkseen yhtä äkillisesti. Palpitaatio voi myös liittyä tiettyihin toimintoihin, tapahtumiin tai tunteisiin. Liikunta, ahdistus ja stressi voivat laukaista palpitaation. Jotkut ihmiset havaitsevat palpitaation ollessaan vaipumassa uneen, toiset taas suoristaessaan vartalonsa oltuaan kumarassa. Lista mahdollisista syistä on pitkä.

Palpitaatio voi johtua eteisten liian varhaisesta supistumisesta. Kun sydämen eteiset supistuvat sekunnin murto-osaa aikaisemmin kuin niiden pitäisi, ne lepäävät aavistuksen pitempään lyönnin jälkeen palatakseen alkuperäiseen rytmiin. Tämä tuntuu ikään kuin poisjääneenä lyöntinä, jota usein seuraa tavallista voimakkaampi supistus, kun sydämen kammiot pumppaavat tauon aikana kokoamansa ylimääräisen veren elimistöön. Nämä lisälyönnit ovat lähes aina hyvänlaatuisia, mikä merkitsee sitä, että ne eivät ole hengenvaarallisia eivätkä merkkejä uhkaavasta sydäninfarktista.

Sydämen kammioidenkin liian varhaiset supistukset voivat aiheuttaa palpitaatiota. Yksittäinen varhainen supistusparin ryväs ei yleensä ole ongelmallinen, ellei siihen liity muita oireita, kuten pyörtyilyä tai hengenahdistusta. Näiden lisälyöntien esiintyminen sarjoina on kuitenkin huolestuttavaa, koska tällöin ne voivat vaikeutua hengenvaaralliseksi sydämen kaoottiseksi toiminnaksi, joka tunnetaan kammiovärinänä.

Sydämen sähköiseen ajastimeen eli sinussolmukkeeseen liittyvät ongelmat voivat aiheuttaa palpitaatiota. Sydämen eteisten ja kammioiden välisen tahdistuksen hajoaminen on toinen mahdollinen syy. Sydäninfarktin tai muun vaurion jäljiltä sydämeen jäänyt arpikudos voi aiheuttaa palpitaatiota, kuten myös läppävika, esimerkiksi mitraaliläppäprolapsi.  

Monet asiat voivat aiheuttaa palpitaatiota. Näihin kuuluvat:

Palpitaatiot tulevat ja menevät. Ne ovat tavallisesti tipotiessään potilaan päästessä lääkärin vastaanotolle. Siksi niiden jäljittämiseksi on usein yhdistettävä monenlaista tietoa. Yksi tärkeimmistä tiedonsiruista on potilaan oma kertomus siitä, miltä palpitaatio tuntuu sekä miten usein ja milloin sitä ilmenee. Mitä enemmän yksityiskohtia on käytettävissä, sitä parempi. Kun palpitaatio yllättää, kannattaa pyrkiä hahmottamaan sydämen rytmi. Onko se hidas vai nopea? Onko se säännöllinen vai epäsäännöllinen? Pyörryttääkö, huimaako ja onko hengenahdistusta tai rintakipua? Ilmeneekö palpitaatiota usein samanlaisessa tilanteessa? Alkaako ja loppuuko palpitaatio äkillisesti vai vähitellen? Potilaan kuvaus yleisestä terveydentilastaan, syömisistään ja juomisistaan, lääkityksistään, unohtamatta yrttejä ja ravintolisiä, sekä sukuhistoriastaan on oleellisen tärkeää tietoa.

Lääkärintarkastuksessa voi tulla esiin informatiivisia merkkejä. Kuuntelemalla potilaan sydäntä lääkäri voi kuulla sydämen sivuääniä tai muita sydänääniä, jotka voivat kertoa jonkun sydämen läpän toiminnanhäiriön aiheuttavan palpitaatiota. Lääkäri saattaa myös havaita kilpirauhasen toimintahäiriön, merkkejä anemiasta, matalan veren kaliumpitoisuuden tai muita ongelmia, jotka voisivat aiheuttaa tai edesauttaa palpitaatiota.

Sydänsähkökäyrä (EKG) on vakiomenetelmä palpitaation selvittämiseksi. Tämä sydämen sähköisen toiminnan tallennus osoittaa sydämen rytmin ja minkä tahansa ilmeisen tai vähemmän huomiota herättävän rytmihäiriön, mutta vain noin 12 sekunnin ajalta. Lääkäri luultavasti haluaa nauhoittaa sydämen rytmiä pitempään tunnistaakseen palpitaation syyn.

Lääkärintarkastuksessa ja EKG:ssa ei useimmiten paljastukaan mitään ongelmia. Palpitaatio ei yleensä ennakoi uhkaavaa katastrofia, jos palpitaatioon ei liity huimausta tai muita oireita, jos potilaalla ei ole todettu läppävikaa tai muita rakenteellisia sydänongelmia tai jos sukuhistoriassakaan ei ole esiintynyt äkkikuolemia tai muita vakavia ongelmia.

Jos palpitaation yhteydessä ilmenee rintakipua, lääkäri luultavasti haluaa tehdä kliinisen rasituskokeen. Jos palpitaatioon liittyy nopeutunut sydämen syke tai huimausta, voidaan tehdä myös sydämen elektrofysiologinen tutkimus käyttäen erityistä sydämeen asetettua sondia.

Joskus on tärkeää tunnistaa palpitaatioiden syy. Jos on suuressa rytmihäiriövaarassa tai jos palpitaatio häiritsee jokapäiväistä elämää tai mielenterveyttä, sydämen rytmin tavanomaista EKG:tä pitkäaikaisempi rekisteröinti (holtertutkimus) tarjoaa keinon vangita ongelman sähköinen sormenjälki.

Holter-laite tallentaa jatkuvasti sydämen rytmiä 24 tai 48 tunnin ajan potilaan ollessa koko ajan normaaliaskareissaan. Rintaan laitetaan pieniä elektrodeja, jotka on kytketty nauhuriin, jota kannetaan kaulalla tai vyötäröllä kannettavassa taskussa tai pussissa. Testin aikana potilaan tulisi pitää päiväkirjaa kaikista tekemisistään (koiran ulkoiluttaminen, töissä hermostuminen ym.) ja tuntemuksistaan (sydämen muljahdukset, huimaus). Kun potilas palauttaa laitteen lääkärilleen, tämä voi tutkia nauhoitusta nähdäkseen, onko epäsäännöllisiä sydämen rytmejä esiintynyt.

Joskus edes 48 tuntiakaan ei riitä saamaan syyllistä kiinni itse teossa. Oire-EKG:n avulla on mahdollista seurata sydäntä jopa viikkojen ajan. Nämä laitteet eivät tallenna jokaista sydämen lyöntiä, vaan vain viimeisen minuutin tai pari. Kun potilas huomaa palpitaation tai muun oireen alkavan, hän painaa nappia käynnistääkseen tallennuksen ja lähettää sitten tiedoston puhelimitse tai sähköpostitse lääkärille. Tämä tieto voi auttaa lääkäriä määrittämään, aiheutuuko palpitaatio mahdollisesti vaarallisista sydämen rytmin muutoksista.

Lisäksi saatavilla on ihonalaisia rytmivalvureita, jotka voivat huomaamattomasti tarkkailla sydäntä jopa yli vuoden ajan. Laite istutetaan rintaan ihon alle yksinkertaisessa polikliinisessä toimenpiteessä. Luottokortin kokoinen aktivointilaite vastaanottaa useiden minuuttien ajan tietoa sydämen sähköisestä toiminnasta lääkärin analysoitavaksi. Journal of the American College of Cardiology -lehdessä julkaistussa italialaistutkimuksessa on osoitettu, että ihonalaisella rytmivalvurilla oli mahdollista havaita hyvin tehokkaasti taustalla vaikuttavia rytmihäiriöitä henkilöillä, jotka kärsivät selittämättömistä palpitaatioista.

Palpitaation kehittyminen on mahdollista estää selvittämällä sen taustalla vaikuttava syy. Ratkaisu voi olla niinkin yksinkertainen kuin kofeiinin saannin rajoittaminen, anemian tai hypokalemian korjaaminen tai niinkin monimutkainen kuin pienen, virheellisiä lyöntejä aiheuttavan kudosalueen tuhoaminen sydämen sisältä. Usein edes perinpohjaisimmissakaan tutkimuksissa ei kuitenkaan löydetä hoidettavissa olevaa syytä.

Lääkehoitoa ei välttämättä tarvita. Käytössä on toki useitakin lääkkeitä, jotka nerokkaasti estävät eteis- ja kammioperäisiä ennenaikaisia lyöntejä. Niillä on kuitenkin ei-toivottuja haittavaikutuksia ja ne voivat itsessäänkin aiheuttaa alkuperäistä vakavampia rytmihäiriöitä.

Useissa vanhemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että ne voivat jopa lyhentää elinaikaa verrattuna hoitamatta jättämiseen. Beetasalpaaja tai ahdistuslääke saattaa helpottaa joidenkin potilaiden rytmihäiriöongelmaa aiheuttamatta uusia rytmihäiriöitä.

Jos kärsii selittämättömistä palpitaatioista, kannattaa aloittaa helpommasta päästä. Kofeiinin saantia kannattaa yrittää pienentää tai luopua kokonaan kofeiinipitoisista aineista, jos katsoo kofeiinin vaikeuttavan tilannetta. Ei kannata myöskään unohtaa, että monissa virvoitusjuomissa on runsaasti kofeiinia. Tupakointi ja alkoholikin voivat aiheuttaa palpitaatiota. Käsikauppalääkkeinä (USAssa) myytäviä pseudoefedriiniä tai fenyyliefedriiniä sisältäviä nuhalääkkeitä kannattaa välttää. Kannattaa myös syödä säännöllisesti (koska matala verensokeri voi aiheuttaa palpitaatiota), nauttia riittävästi nestettä ja nukkua tarpeeksi.

Joillakin ihmisillä ilmenee palpitaatiota liikunnan yhteydessä, etenkin jäähdyttelyvaiheessa. Tämä ei toki tarkoita sitä, että liikunta pitäisi lopettaa. Sen sijaan kannattaisi keskustella lääkärin kanssa mahdollisesta kliinisestä rasituskokeesta, jotta voitaisiin nähdä, miten sydän reagoi ruumiilliseen rasitukseen.

Stressi ja ahdistuneisuus ovat merkittäviä palpitaation laukaisijoita. Kahden askeleen lähestymistapa voi auttaa tässä. Meditaatio, rentoutumisvaste, liikunta, jooga, tai chi ja muut stressiä vähentävät toiminnot voivat pitää palpitaation kurissa. Jos sitä kuitenkin ilmenee, hengitysharjoituksilla tai jännittämällä ja rentouttamalla vuorotellen kehon jokaista lihasryhmää, on mahdollista helpottaa palpitaation kiihdyttämää paniikkia tai ahdistusta, joka toisinaan noidankehämäisesti edelleen pahentaa palpitaatiota.

Lääkärit kehottavat usein potilaitaan olemaan huolestumatta, mutta tämän neuvon noudattaminen on vaikeaa, kun sydän jyskyttää rinnassa ja potilas pelkää jotakin kauheaa tapahtuvan. Kokemuksistaan puhuminen muiden samanlaisista ongelmista kärsivien kanssa voi auttaa. Internet on pullollaan erilaisia vertaisryhmiä. Me suosittelemme yhtä American Heart Associationin ylläpitämää sivustoa, jonka löytää osoitteesta: www.health.harvard.edu/119

Copyright © 2008 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.