Apu Terveys

Joka toinen yli 30-vuotiaista suomalaisista kärsii kohonneesta verenpaineesta – Miksi sitä on niin vaikea hoitaa?

Joka toinen yli 30-vuotiaista suomalaisista kärsii kohonneesta verenpaineesta – Miksi sitä on niin vaikea hoitaa?
Miljoona suomalaista syö verenpainelääkkeitä joka päivä. Verenpainetauti on meillä yleisempi kuin monissa muissa maissa, mistä voi syyttää ainakin perimää ja suolan liikakäyttöä. Miksi monen on vaikea sitoutua hoitoon?

Verenpainetautia on tapana nimittää hiljaiseksi tappajaksi. Ja sellainen se todella on: taudin oireita ei tunne eikä näe, mutta liian korkea verenpaine aiheuttaa vuosien mittaan vakavia ongelmia.

Hoitamattomana verenpainetauti eli hypertensio rasittaa sydäntä ja vahingoittaa valtimoita. Sydämessä sepelvaltimon tukkeutuma voi aiheuttaa sydäninfarktin.

Myös aivoverenvuodon tai -infarktin taustalla on usein korkea verenpaine. Useat pienet aivoinfarktit aiheuttavat dementiaa.

Suomessa sydän- ja verisuonitaudit ovat syynä joka kolmanteen kuolemaan.

Vaikka luvut ovat laskeneet huippuvuosista – kiitos lääkkeiden ja elämäntapa­ohjauksen – hoitotuloksiin ei voi vielä olla tyytyväinen.

– Verenpaine saadaan alennettua tavoitelukemiin vain puolella hoidettavista potilaista, sanoo farmakologian professori Eero Mervaala Helsingin yliopistosta.

Tällaiset madonluvutkaan eivät saa kaikkia uskomaan, että joka-aamuinen verenpainelääke olisi syytä muistaa ottaa.

– Suurin haasteemme on saada potilaat hoitomyöntyväisiksi eli ymmärtämään ja noudattamaan elintapa- ja lääkehoito-­ohjeita. Riskiä ei vain oikein ymmärretä, koska sairaus ei aiheuta sillä hetkellä oireita, Mervaala sanoo.

Onhan meitä toki valistettu. Pohjois-Karjala-projekti oli suuri menestys­tarina, joka näkyi muutoksina väestötasolla. Verenpaineet laskivat, ylipainoiset laihtuivat, ja alkoholinkäyttö maltillistui. Tämän seurauksena sydän- ja verisuonitaudit sekä niiden aiheuttamat kuolemat vähenivät.

Sitten hyvä kehitys pysähtyi. Suomalaiset alkoivat lihoa, ja alkoholikin maistuu. Suolan käyttö ei ole vieläkään suositusten mukaista. Suositus on 5 grammaa, mutta miehet saavat suolaa 10 ja naiset 8 grammaa päivässä.

Liikunta auttaisi pitämään verenpainetta kurissa, mutta sitäkään emme harrasta tarpeeksi.

Suomalainen perimä altistaa veren­paineen kohoamiselle. Kyseessä ei ole mikään yksittäinen geeni, vaan useampia tekijöitä. Ne selittävät esimerkiksi sen, että suomalaislasten verenpaineet huitelevat korkeammalla kuin ikätovereilla muissa maissa.

Joka toisen yli 30-vuotiaan suomalaisen verenpainearvot ovat korkeammat kuin pitäisi eli yli 140/90 elohopeamillimetriä (mmHg).

Mitä enemmän ikää karttuu, sitä tavallisempaa on, että verenpaine kohoaa vaarallisen korkealle.

Vaikka tekemistä vielä riittää, paljon hyvääkin on saatu aikaiseksi. Työikäisten sydän- ja verisuonitautikuolleisuus on vähentynyt 80 prosenttia 1970-luvun alusta, jolloin Pohjois-Karjala-projekti aloitettiin. Elinikämme on pidentynyt, ja yhä useampi saa verenpainetautiin tehokasta hoitoa. Elämäntapojen muuttaminen ja ajoissa aloitettu lääkehoito pelastavat henkiä joka päivä.

Ensisijaisia lääkkeitä on viittä eri tyyppiä, joista jokaisella on oma vaikutuskohteensa ja -mekanisminsa.

Verenpaine­lääkkeiden vaikutus perustuu yleensä kolmeen seikkaan: ne poistavat suolaa ja nestettä, hillitsevät tahdosta riippumattoman hermoston toimintaa ja laajentavat verisuonia. Näin sydämen kuormitus pienenee, syketiheys alenee ja ääreisverenkierron vastus vähenee. Tällöin verenpaine laskee.

Useimmille verenpainepotilaille määrätään kahta tai kolmea erilaista lääkettä, jotta hoitotavoite saavutetaan. Tämä on hoidon uusi suuntaus, vaikka lääkkeet ovat olleet käytössä jo vuosikymmeniä.

– Kahden tai kolmen lääkkeen yhdistelmää pieninä annoksina pidetään nykyisin parhaana hoitona. Näin yhdistetään eri lailla vaikuttavien lääkkeiden teho, mutta minimoidaan yksittäisten lääkkeiden aiheuttamat haitat. Tämä parantaa lääkehoidon siedettävyyttä, professori Eero Mervaala sanoo.

Joskus nuo kaksi tai kolme lääkettä sisältyvät yhteen ainoaan tablettiin. Tämä on vallitseva suuntaus lääketeollisuudessa ja potilaan kannalta tietysti kätevää.

Kun oikea annostus ja yhdistelmä löytyvät, lääkkeet tehoavat yleensä hyvin. Sekä ylä- että alapaine laskevat. Jos niin ei käy, syy löytyy yleensä elämäntavoista tai jostain muusta sairaudesta, joka vaikuttaa verenpaineeseen.

Hoidon suunnittelussa otetaan huomioon muut sydäntä ja verisuonia rasittavat sairaudet, kuten sepelvaltimotauti, diabetes ja munuaissairaudet. Verenpaineen hoitotavoite on niitä sairastavilla tiukempi, jos se voidaan saavuttaa ilman haittoja.

Joskus myös muut lääkkeet vaikuttavat verenpaineeseen. Esimerkiksi tulehdus­kipulääkkeet, vaihdevuosien hormonikorvaushoito ja jotkin syöpälääkkeet voivat nostaa painetta. Tämä otetaan hoidossa huomioon.

– Kaikilla lääkkeillä on hyötyjen lisäksi aina myös haittoja. Kokonaisuuden arviointi on lääkärin tehtävä. Pitää muistaa, että aina hoidetaan ihmistä, ei pelkkiä lukemia.

Haitoilla voi olla paljonkin merkitystä hoitomyönteisyyden kannalta. Koska verenpaineen nousua ei itse tunne, potilaan motivaatio voi olla koetuksella, jos lääkkeet heikentävät elämänlaatua. Siksi on tärkeää, että oikeaa lääketasapainoa jaksetaan etsiä.

Lääkkeen valintaan vaikuttavat muun muassa potilaan ikä ja muut sairaudet. Iäkkäiden potilaiden verenpainetta voidaan alentaa diureeteilla, jotka poistavat nestettä ja samalla myös suolaa. Pienillä annoksilla haitat ovat yleensä vähäisiä, mutta osalla potilaista diureetit aiheuttavat suonenvetoja, elektrolyyttihäiriöitä, sokeritasapainon häiriöitä ja erektio-ongelmia.

Beetasalpaajat alentavat verenpaineen lisäksi sydämen lyöntitiheyttä. Niitä käytetään verenpainetaudin hoidossa erityisesti silloin, kun potilaalla on myös jokin muu sydänsairaus, kuten sepelvaltimotauti. Osalle potilaista beetasalpaajat aiheuttavat haittavaikutuksina liiallista sydämen hidaslyöntisyyttä, heikotuksen tunnetta ja ääreisverenkierron häiriöitä.

Aktiiviset liikkujat voivat huomata, että beetasalpaajat heikentävät suorituskykyä, koska syke ei nouse riittävän korkealle. Astmaatikoille ne voivat aiheuttaa hengen­ahdistusta, joten beetasalpaajia ei yleensä määrätä heille.

ACE-estäjät ovat pitkävaikutteisia verenpainelääkkeitä, joiden käyttö on viime vuosina lisääntynyt. Ne vähentävät kaliumin eritystä virtsaan. Tämän seurauksena elimistön kaliumtaso voi nousta liikaa ja aiheuttaa osalle potilaista rytmihäiriöitä. Siksi kaliumarvoja seurataan lääkkeen käyttäjillä tarkasti. Joka kymmenes käyttäjä kärsii myös kuivasta ärsytysyskästä.

Angiotensiinireseptorin salpaajat vaikuttavat elimistössä pitkälti samoin kuin ACE-estäjät. Molemmat lääkkeet sopivat verenpainepotilaile, joilla on lisäksi diabetes tai munuaissairaus. Lääkkeitä käytetään myös sydämen vajaatoimintaa sairastavilla. Ne laajentavat verisuonia ja parantavat munuaisten kykyä poistaa suolaa elimistöstä. Nämä lääkkeet ovat erittäin hyvin siedettyjä ja aiheuttavat hyvin vähän haittavaikutuksia, ja siksi niitä voidaan käyttää isoinakin annoksina.

Myös viides ensisijainen lääkeryhmä, kalsiumkanavan salpaajat, laajentavat verisuonia. Osalle käyttäjistä ne aiheuttavat huimausta ja punoitusta kaulan tai kasvojen iholla, mikä sinänsä on vaaratonta mutta ehkä kiusallista. Migreeniin taipuivaisilla ne voivat lisätä päänsärkyä. Haittavaikutuksiin kuuluu myös nilkkojen turvotus, mutta se on vaaratonta. Toisin on silloin, jos turvotus liittyy sydämen vajaatoimintaan.

– Etenkin kolme viimeksi mainittua lääkeryhmää ovat yleensä hyvin siedettyjä sekä yksinään että erilaisina yhdistelminä, myös diureettien kanssa, Eero Mervaala sanoo.

Kun lääkitys aloitetaan, sen tehoa seurataan lääkärin tai sairaanhoitajan luona. Laboratoriokokeilla seurataan munuaisten toimintaa, veren elektrolyyttitasapainoa sekä valtimotaudin muita riskitekijöitä, kuten verensokeria ja rasva-arvoja.

On tärkeää mitata verenpainetta säännöllisesti myös kotioloissa. Kotimittauksia voi tehdä kaikessa rauhassa, eikä verenpaine kohoa tuolloin ainakaan niin sanotun valkotakkikammon vuoksi.

Kotona itse tehdyt mittaukset kuvaavat tavanomaista painetasoa luotettavammin kuin vastaanotolla tehdyt kertamittaukset.

Jos lääkitys ei toimi, syy on usein suolan käytössä

Suomalaisen miehen tulisi suositusten mukaan puolittaa suolamäärä, jonka hän saa ravinnostaan keskimäärin. Kymmenen grammaa pitäisi muuttaa viideksi. Naistenkin pitäisi vähentää yli kolmasosa syömästään suolasta.

Suu on tottunut tiettyyn suolaisuuteen. Jos panee suuhunsa paljon tavallista vähä- tai runsassuolaisempaa ruokaa, se maistuu alkuun oudolta.

Ruoan tai juoman mukana nautitun suolan eli natriumin määrä nostaa verenpainetta. Elimistö toki tarvitsee natriumia ja muitakin suoloja, mutta natriumia vain murto-osan nykyisin saamastamme määrästä. Suomalaisia on valistettu liiallisen suolan käytön riskeistä, mutta kehitys ei ole edennyt asiantuntijoiden toivomalla tavalla.

– Kun lääkärin luo tulee potilas, jolla verenpaine ei laske kolmenkaan lääkkeen yhdistelmällä, taustalta löytyy usein liiallista suolankäyttöä. Toki muitakin syitä voi olla, professori Eero Mervaala sanoo.

On turha tuijottaa syyttävästi sirotinta keittiön pöydällä. Suurin osa liikasuolasta tulee muualta.

Suurin osa suomalaisten saamasta suolasta tulee valmis­ruoista, puolivalmisteista ja kodin ulkopuolella syödyistä aterioista. Siksi elintarviketeollisuudella on keskeinen tehtävä kansanterveyden kannalta. Hyvää tahtoa on, mutta kehitys on ollut hidasta. Kuluttaja tekee tietenkin omat valintansa ja voi myös äänestää kukkarollaan.

Suomalaisilla on myös ikioma pahe, joka kohottaa verenpainetta: lakritsiuutetta sisältävät tuotteet. Verenpainepotilaiden (tai odottavien äitien) ei kannata syödä niitä, sillä salmiakissa on sokerin ja muiden aineiden lisäksi verenpainetta kohottavaa glykyrretiinihappoa.

Asiantuntija farmakologian professori Eero Mervaala, Helsingin yliopisto.

Juttu on julkaistu Apu Terveys -lehdessä 9/2019.

Julkaistu: 3.6.2020
Kommentoi »