Kauneus & Terveys

Uni ja mielenterveys


Unihäiriöt, joita aikanaan pidettiin vain oireina, saattavatkin todellisuudessa edistää mielenterveyden häiriöiden kehittymistä.
Kuvat Thinkstock

Yhdysvaltalaiset kärsivät surullisen kuuluisalla tavalla univajeesta, mutta mielenterveyden häiriöistä kärsivät amerikkalaiset haukottelevat vielä keskimääräistä enemmän ja ovat myös muita tokkuraisempia pitkin päivää. Koko Yhdysvaltain väestöstä 10–18 % kärsii unihäiriöistä, mutta tyypillisen psykiatrisen klinikan potilaista jopa 50–80 %. Unihäiriöistä kärsivät erityisen usein ahdistuneisuudesta, masennuksesta, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä sekä tarkkaavuus- ja ylivilkkaushäiriöstä (ADHD) kärsivät potilaat.

Mielenterveyden häiriöistä kärsiviä potilaita hoitavat lääkärit ovat perinteisesti pitäneet unettomuutta ja muita unihäiriöitä oireina. Sekä aikuisilla että lapsilla tehdyt tutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, että unihäiriöt saattavat kohottaa joidenkin mielenterveyden häiriöiden riskiä ja jopa suoranaisesti edesauttaa niiden kehittymistä. Tällä tutkimustiedolla on myös kliinistä merkitystä, koska unihäiriöiden hoitaminen saattaa samalla myös lievittää niiden yhteydessä ilmenevien mielenterveyden häiriöiden oireita.

Unen ja mielenterveyden välisiä yhteyksiä tunnetaan aivojen tasolla vielä melko puutteellisesti. Aivojen kuvantamistekniikkaa soveltavat ja neurokemialliset tutkimukset viittaavat siihen, että hyvän yöunen ansiosta ihminen pystyy ylläpitämään sekä psyykkistä että emotionaalista palautumiskykyään, mutta kroonisesti häiriintynyt uni käynnistää herkästi negatiivista ajattelua ja lisää emotionaalista haavoittuvuutta. 

  • Mielenterveyden häiriöistä kärsivät potilaat kärsivät normaaliväestöä todennäköisemmin unihäiriöistä.
  • Unihäiriöt saattavat kohottaa tiettyjen mielenterveyden häiriöiden kehittymisen riskiä tai jopa suoranaisesti edesauttaa niiden kehittymistä.
  • Unihäiriöitä hoitamalla on mahdollista lievittää mielenterveyden häiriöiden oireita.

Unen tuomat hyödyt 

Tavallisen nukkujan uni vuorottelee 90 minuutin jaksoissa kahden tärkeän unityypin välillä, mutta unen jatkuessa eri unityypeissä vietetty aika muuttuu koko ajan.

“Hiljaisen” unen aikana nukkuja etenee neljän toinen toistaan syvemmän univaiheen läpi. Kehon lämpötila laskee, lihakset rentoutuvat sekä sydämen syke ja hengitystiheys hidastuvat. Syvimmässä univaiheessa voidaan havaita immuunijärjestelmän toimintaa tehostavia fysiologisia muutoksia.

Toinen unityyppi, REM-uni eli vilkeuni, on unien näkemisen aikaa. Kehon lämpötila ja verenpaine nousevat ja sydämen syke ja hengitys kiihtyvät valveillaoloa vastaavalle tasolle. Tutkimuksissa on havaittu, että vilkeuni tehostaa oppimista ja muistia sekä edistää mielenterveyttä monimutkaisilla mekanismeilla.

Tutkijat eivät ole vielä pystyneet erittelemään kaikkia mekanismeja, mutta he ovat havainneet, että unen häiriintyminen, joka vaikuttaa välittäjäaineiden ja stressihormonien pitoisuuksiin, aiheuttaa aivoissa kaaosta häiritsemällä ajattelua ja emotionaalista säätelyä. Unettomuus voi näin voimistaa mielenterveyden häiriöiden vaikutuksia ja päinvastoin.

Mielenterveyspotilaiden unihäiriöt 

Erilaisia unihäiriöitä tunnetaan yli 70. Niistä yleisimmät ovat unettomuus (vaikeus nukahtaa ja pysyä unessa), obstruktiivinen uniapnea (nukkujan toistuvasti herättävä hengityksen häiriintyminen), erilaiset liikehäiriöt (epämiellyttävät tuntemukset, jotka aiheuttavat yöllistä liikehtimistä) ja narkolepsia (äärimmäinen uneliaisuus ja taipumus nukahdella äkillisesti pitkin päivää).

Unihäiriön tyyppi, yleisyys ja vaikutukset vaihtelevat mielenterveyden häiriöstä toiseen. Toisaalta unihäiriöiden ja useiden mielenterveyden häiriöiden päällekkäisyys on niin ilmeistä, että tutkijat ovat jo kauan epäilleet molemmilla ongelmilla olevan yhteisiä biologisia taustatekijöitä.

Masennus. Tutkimuksissa, joissa on käytetty erilaisia menetelmiä ja kohderyhmiä, on arvioitu, että 65–90 % masennuksesta kärsivistä aikuisista ja noin 90 % lapsista kokee jonkinlaisia unihäiriöitä. Useimmat masennuspotilaat kärsivät unettomuudesta, mutta noin viidennes kärsii obstruktiivisesta uniapneasta.

Unihäiriöt kohottavat myös masennuksen vaaraa. Erään michiganilaisen terveydenhuolto-organisaation tekemään pitkittäistutkimukseen värvättiin noin tuhat 21–30 vuotiasta aikuista. Tällöin havaittiin, että ne, jotka olivat kertoneet vuonna 1989 tehdyssä haastattelussa kärsineensä unettomuudesta, sairastuivat kolmen vuoden päästä tehtyyn toiseen haastatteluun mennessä masennukseen neljä kertaa normaalisti nukkuneita todennäköisemmin. Kahdessa pitkittäistutkimuksessa, joista toiseen osallistui 300 nuorta kaksosparia ja toiseen 1 014 nuorta, havaittiin unihäiriöiden kehittyneen ennen vakavaa masennusta.

Unihäiriöt vaikuttavat masennuspotilaiden ennusteeseen. Tutkimuksissa on havaittu, että masennuspotilaat, joiden unettomuus jatkuu, reagoivat unihäiriöistä kärsimättömiä epätodennäköisemmin hoitoihin. Niidenkin potilaiden, joiden mieliala paranee masennuslääkkeillä, masennus on vaarassa uusiutua myöhemmin. Unihäiriöistä kärsivät masennuspotilaat ajattelevat itsemurhaa ja kuolevat oman käden kautta useammin kuin ne potilaat, jotka pystyvät nukkumaan normaalisti.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö. Eri kohderyhmillä tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että 69–99 % potilaista kärsii unettomuudesta tai kertoo tarvitsevansa tavallista vähemmän unta kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniajakson aikana. Toisaalta tutkimuksissa on havaittu, että kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjakson aikana 23–78 % potilaista nukkuu liikaa (hypersomnia) muiden kärsiessä unettomuudesta tai levottomasta unesta.

Pitkittäistutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että unettomuus ja muutkin unihäiriöt vaikeutuvat ennen mania tai depressiojaksoa, ja että unen puute saattaa laukaista maniaa. Unihäiriöt voivat myös vaikuttaa epäedullisesti mielialaan ja edistää siten maniajaksojen uusiutumista.

Ahdistuneisuushäiriöt. Yli 50 % yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivistä aikuisista kärsii unihäiriöistä. Unihäiriöt ovat tavallisia traumaperäisestä stressihäiriöstä (PTSD) kärsivillä ja niitä voi esiintyä myös paniikkihäiriöstä, pakko-oireisesta häiriöstä ja fobioista kärsivillä potilailla. Ne ovat yleisiä myös lapsilla ja nuorilla. Eräässä unilaboratoriotutkimuksessa havaittiin, että ahdistuneisuushäiriöstä kärsivät lapset nukahtivat hitaammin ja nukkuivat pinnallisemmin kuin terveistä lapsista koostunut vertailuryhmä.

Unettomuus saattaa altistaa myös ahdistuneisuushäiriöille, mutta ei yhtä voimakkaasti kuin vakavalle masennukselle. Niinpä aikaisemmin mainitussa pitkittäistutkimuksessa, johon osallistui nuoria, unihäiriöt edelsivätkin ahdistuneisuushäiriöitä 27 %:ssa tapauksista, mutta masennusta peräti 69 %:ssa.

Toisaalta unettomuus voi pahentaa ahdistuneisuushäiriön oireita tai estää toipumista. Esimerkiksi traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivien potilaiden unen arkkitehtuurin häiriintyminen voi edesauttaa negatiivisten emotionaalisten muistojen säilymistä ja estää potilaita hyötymästä pelkotiloja sammuttavista terapioista.ADHD eli tarkkaavuus- ja ylivilkkaushäiriö. 25–50 % ADHD-lapsista kärsii erilaisista unihäiriöistä. Tyypillisimpiä ongelmia ovat nukahtamisvaikeus, unen lyhyt kesto ja levoton uni. ADHD:n ja univaikeuksien oireet ovat sikäli päällekkäisiä, että niiden erotteleminen voi tuottaa vaikeuksia. Jopa neljännes ADHD-lapsista kärsii uniapneasta. Lisäksi niin ikään unta häiritsevistä levottomat jalat -oireyhtymästä tai raajojen jaksottaisesta liikehäiriöstä kärsii yhteensä 36 % ADHD-lapsista. Näistä unihäiriöistä kärsivillä lapsilla saattaa ilmetä yliaktiivisuutta, tarkkaavaisuuden heikentymistä ja emotionaalista tasapainottomuutta, vaikka he eivät täyttäisikään ADHD:n diagnostisia kriteerejä.

Elintapamuutokset ja behavioraaliset interventiot 

Tavallisimman unihäiriön, unettomuuden, hoitosuositukset pätevät jossakin määrin yhtä lailla kaikilla potilailla, riippumatta siitä, kärsivätkö he myös mielenterveyden häiriöistä. Hoito perustuu elintapojen muutoksiin, behavioraalisiin strategioihin, psykoterapiaan ja tarvittaessa lääkkeisiin.

Elintapamuutokset. Useimmat ihmiset tietävät kahvin edistävän unettomuutta, mutta myös alkoholi ja nikotiini edistävät sitä. Alkoholi lamauttaa aluksi keskushermostoa, mikä voi helpottaa joidenkin ihmisten nukahtamista, mutta vaikutukset häviävät muutamassa tunnissa ja alkoholia nauttineet heräilevät herkästi. Nikotiini on piriste, joka nopeuttaa sydämen sykettä ja ajattelua. Olisi järkevintä luopua näistä aineista kokonaan, mutta myös niiden välttäminen ennen nukkumaanmenoa saattaa auttaa.

Liikunta. Säännöllinen aerobinen liikunta auttaa ihmisiä nukahtamaan nopeammin ja pysymään kauemmin syvässä unessa sekä vähentää yöllistä heräilyä.

Unihygienia. Monet asiantuntijat uskovat ihmisten oppivan unettomiksi, jolloin he voivat myös oppia nukkumaan aikaisempaa paremmin. Hyvä unihygienia on termi, joka usein käsittää unta edistäviä vihjeitä, kuten säännöllisen uni-valverytmin noudattamisen, makuuhuoneen käyttämisen vain nukkumiseen ja seksiin sekä makuuhuoneen pitämisen pimeänä ja vapaana häiriötä tuottavista tietokoneista ja televisioista. Jotkut asiantuntijat suosittelevat myös nukkumisen uudelleen oppimista: pitempään valvominen voi auttaa rauhoittumaan unta varten.

Rentoutustekniikat. Meditaatio, mielikuvaoppiminen, syvähengitysharjoitukset ja progressiivinen rentoutus, jossa lihaksia vuorotellen jännitetään ja rentoutetaan, voivat vähentää ahdistuneisuutta ja rauhoittaa ajatusten karkailua.

Kognitiivinen käyttäytymisterapia. Unettomuudesta kärsivät ihmiset huolestuvat herkästi, mikäli nukahtaminen ei onnistu, jolloin heitä voidaan auttaa käyttäytymisterapiatekniikoilla muuttamaan kielteisiä odotuksiaan ja uskomaan, että he voivat nukkua hyvän yöunen. Näillä tekniikoilla voidaan myös muuttaa asetelmaa, jossa jokaisesta päivän aikana ilmenevästä ongelmasta syytetään unen puutetta.

Lääkehoito 

Jos lääkkeetön hoito ei yksin riitä, voidaan kokeilla lääkitystä. Unihäiriöiden hoidossa voidaan käyttää useita lääkkeitä. Joissakin tapauksissa unihäiriötä ja mielenterveyden häiriötä voidaan hoitaa samalla lääkkeellä.

Masennus. Vaikka serotoniiniselektiiviset masennuslääkkeet (SSRI-lääkkeet) ovatkin keskeisessä asemassa masennuksen hoidossa, ne voivat toisaalta aiheuttaa tai pahentaa unettomuutta. Serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät (SNRI-lääkkeet), trisykliset masennuslääkkeet ja mirtatsapiini eivät aiheuta tätä haittavaikutusta.

Unettomuuden hoidossa on otettava huomioon myös se, että melatoniinireseptorien kautta vaikuttava unettomuuden hoidossa käytettävä ramelteoni saattaa pahentaa masennusta.

Masennuslääkitykseen voidaan myös yhdistää nukahtamislääke. Eräässä lumekontrolloidussa tutkimuksessa, johon osallistui 545 masennuspotilasta, havaittiin, että estsopiklonin lisääminen fluoksetiiniin paransi sekä mielialaa että nukkumista. Eräässä toisessa tutkimuksessa havaittiin, että unettomuuden hoitaminen tsolpideemillä onnistuneen SSRI-lääkehoidon jälkeen paransi unta ja päiväaikaista toimintakykyä.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö. Tutkijat eivät ole juurikaan testanneet nukahtamislääkkeitä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivillä potilailla. Näiden potilaiden unettomuuteen määrätään useimmiten uudempia bentsodiatsepiinien kaltaisia nukahtamislääkkeitä, kuten estsopiklonia, tsaleplonia tai tsolpideemiä. Myös kaksi epilepsialääkettä, gabapentiini ja tiagabiini, voivat lievittää kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivien potilaiden unettomuutta. Myös trisyklisiä masennuslääkkeitä määrätään usein lievittämään unihäiriöitä, koska niillä on rauhoittavia vaikutuksia, mutta ne voivat laukaista kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla potilailla maniaa. Psykoosilääkkeetkin voivat pahentaa uneen liittyviä liikehäiriöitä tällä potilasryhmällä.

Ahdistuneisuushäiriöt. Alpratsolaamin ja tematsepaamin tapaiset bentsodiatsepiinit lievittävät unettomuutta, minkä lisäksi niitä käytetään myös ahdistuneisuuden hoidossa, joten ne ovat käyttökelpoisia vaihtoehtoja potilaan kärsiessä sekä unettomuudesta että ahdistuneisuudesta. Tapauskertomusten perusteella näyttää siltä, että pregabaliini, jota käytetään muun muassa fibromyalgian hoitoon ja tiagabiini, joka on epilepsialääke, voivat myös lievittää yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivien potilaiden unettomuutta.

Tarkkaavuus- ja ylivilkkaushäiriö (ADHD). Stimulantteja, kuten metyylifenidaattia, määrätään usein ADHD-lapsille, mutta ne voivat aiheuttaa unettomuutta. Stimulanttien aamupainotteinen annostelu ja hitaasti vapautuvien valmisteiden käyttäminen voivat lievittää tätä ongelmaa.

Lähteet:

Cho HJ, et al. "Sleep Disturbance and Depression Recurrence in Community-Dwelling Older Adults: A Prospective Study," American Journal of Psychiatry (Dec. 2008): Vol. 165, No. 12, pp. 1543–50.

Germain A, et al. "Sleep-Specific Mechanisms Underlying Post-traumatic Stress Disorder: Integrative Review and Neurobiological Hypotheses," Sleep Medicine Reviews (June 2008): Vol. 12, No. 3, pp. 185–95.

Gregory AM, et al. "The Direction of Longitudinal Associations Between Sleep Problems and Depression Symptoms: A Study of Twins Aged 8 and 10 Years," Sleep (Feb. 1, 2009): Vol. 32, No. 2, pp. 189–99.

Krystal AD. "Sleep and Psychiatric Disorders: Future Directions," Psychiatric Clinics of North America (Dec. 2006): Vol. 29, No. 4, pp. 1115–30.

Walker MP. "Sleep-Dependent Memory Processing," Harvard Review of Psychiatry (Sept.–Oct. 2008): Vol. 16, No. 5, pp. 287–98.

Lisää lähteitä: www.health.harvard.edu/mentalextra.Copyright © 2009 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä. 

Julkaistu: 25.6.2015