“Se alkoi kun olin ihan pieni, ehkä viiden vanha. Tai mistäpä minä sen muistaisin päivälleen, kun en muista paljon muutakaan sen ajan tapahtumista. Sen kuitenkin muistan, että alusta asti inhosin sitä, kun isovanhempani tulivat käymään.

Oikea ukki kuoli sodan jälkeen ja mummi meni uusiin naimisiin viime vuosisadan loppupuolella. Sitä miestä minä vihasin, sitä miestä, jolle mummi sanoi “Tahdon”.

Tai ehkä sitä ei voi sanoa edes vihaksi, enemmänkin minua oksetti, kuvotti sanan varsinaisessa merkityksessä. Olihan se ymmärrettävää, eihän pienistä tytöistä ole mukavaa saada huomionosoituksia ja märkiä pusuja vanhoilta, parrakkailta miehiltä. Muistan vieläkin elävästi, kuinka se parta raapikaan kasvoja, ja miten epämiellyttävä tunne oli, kun poskelle jäi kuolaa lammikoksi asti. Ne minä muistan.

Muistan vielä senkin, kun tämä mies eräänä kesäaamuna tuli huoneeseeni, sulki oven perässään ja istui sängynlaidalle. Hän siinä ensin silitteli hiuksia ja käsiäni, kun esitin nukkuvaa. Pian hän riuhtaisi peiton jalkopäätyyn ja katseli alastonta pientä tyttöä, minua. Silloin en enää voinut pitää vain silmiä kiinni, tuijotimme hiljaa silmästä silmään välillä miehen vilkuillessa vartaloani.

Hetken hän vain katseli, mutta sitten teki käsistään silmät ja alkoi tunnustella. Hän hiveli ihoani kaikkialta karheilla käsillä, kivikovilla sormenpäillä edeten hitaasti ylhäältä alaspäin. Aina niin alas, että saavutti lopulta häpykummun ja – huulet. En saanut henkeä, olisin halunnut huutaa ja juosta hakemaan äiti keittiöstä. Tiesin hänen olevan siellä muiden kanssa aamupalalla, vain seinän takana.

Aikansa mies tutkiskeli minua käsillään, nousi sitten ylös sanomatta sanaakaan, ja lähti. Jäin täristen paikalleni, enkä uskaltanu liikkua, ennenkuin äiti tuli hakemaan minut syömään.

Hyväksikäyttö kesti seitsemän vuotta

Näistä kokemuksista huolimatta, olen ollut hurjan onnekas. Olen saanut puhua tästä kaikesta ja kaikille. Se oli äitienpäivän aatto, kun istuin äidin kainaloon ja kerroin, mitä mummin uusi mies tekee. “Rakas, se mies ei tule enää koskaan meidän lähelle, meidän ei tarvitse enää koskaan tavata häntä”

Noilla sanoilla äiti lupasi minut turvaan seitsemän vuotta kestäneen helvetin jälkeen. Ja noista sanoista alkoi meidän molempien uudelleen rakennus, eheytyminen paremmiksi ja vahvemmiksi, kuin olimme aiemmin.

Ensimmäisenä minut laitettiin puhumaan. Puhumaan aina uudelleen ja uudelleen, kertomaan samat asiat yhä uudelleen, kyllästymiseen saakka. Minut laitettiin käsittelemään tapahtunutta sanoin, kuvin ja teoin. Yhä uudelleen ja uudelleen. Ja minä puhuin ja puhuin, puhuin niin paljon, että puhumisesta tuli helppoa eikä minua enää hävettänyt.

Lue myös: Lapsuudesta jääneet pelot

“Tämä oli meille kaikille lähinnä henkinen voitto”

Kävin läpi lähes kaikki terapiamuodot, gynekologilla pariinkin otteeseen, poliisilaitoksella useamman kerran, psykiatreilla ja lääkäreillä. Viikoittain aina jossakin, joskus jopa useamman kerran viikossa. Meni puolitoista vuotta, kun oikeuden päätös lopulta tuli isänpäivän aattona. Me voitimme.

“Ne uskoivat minua, ne todella uskoivat minua! Kaikki uskoivat kun kerroin mitä se mies tekee” minä itkin onnellisena.

Tämä oli meille kaikille lähinnä henkinen voitto, tahtojen taistelu, joka oli lopultakin saatu päätökseen. Vastapuolikaan ei jäänyt kaikesta huolimatta paljon tappiolle; sakkoa ja kahdeksan kuukautta ehdonalaista vankeutta, kuulutti tuomari.

Syy tuomioon oli yksinkertainen; tytölle ei aiheutunut huomattavia psyykkisiä vammoja, jotka haittaisivat normaalia elämää. Tuomio oli siis lievempi, kun minulla pysyi kaiken aikaa pallot hallussa.

Mutta henkinen voitto oli voitoista tärkein ja merkityksellisin. Ja se, että oikeus on tunnustanut julkisesti tämän miehen teot vääriksi.

“Minähän vain tein niin kuin aikuinen tekee toiselle” oli kuulunut vastalauseen yhteydessä. Rivien välistä onkin hyvin luettavissa tunnustus; minähän olinkin vasta lapsi, eikä lapselle voi tehdä samoja asioita kuin aikuiselle. Pöljä.

Siitä päivästä alkoi se lopullinen matka kohti ehjää minuutta. Tuosta päivästä alkaa tulla kuluneeksi kymmenen vuotta, eikä matkassa ole päästy lähellekään puoliväliä. Henkinen minä alkaa olla jo kylläkin hyvällä mallilla, mutta ei tässä vielä ehjäksi voi itseään sanoa.

Lue myös: Vanha mies pakotti seksiin 13-vuotiaan

Hyvä kumppani auttaa hyväksikäytön jälkeen

Olen äärettömän onnekas ja kiitollinen siitä, millainen kumppani minulla on. Koska tunnemuistiin on jäänyt paljon asioita piiloon, ei niistä voi puhua. On vain tunne, joka tulee jossakin hetkessä, jostakin syvältä tunnemuistista. Ei muistikuvaa tai asiaa, josta kertoa, vain tunne.

Sen kyllä vaistoaa, kun se hetki tulee. Se tunne ryömii jostain vatsanpohjalta ylöspäin, vie värit kasvoilta, tärisyttää käsiä ja koko kroppaa, sulkee pieneen purkkiin. Lopulta pääsee hysteerinen itku ja haluaisi kaikkien ympärillä olevien ottavan metrin kauemmas. Sitä valahtaa täysin voimattomaksi sen tunteen edessä kun se valtaa jokaisen solun. Ahdistaa.

Näitä on tullut kumppanini läsnäollessa useamman kerran. Ensimmäisellä kerralla se tapahtui seksin jälkeen, ja tottakai hänkin meni jollain tapaa paniikkiin: “Rakas, onko kaikki hyvin? Teinkö minä jotain väärää? Satutinko sinua?”

Minulle näitä on tullut aiemminkin, enkä toisaalta yllättynyt tilanteesta. Vaikka jokainen solu siinä tilanteessa huusi päästä pois mieheni vierestä, huusi juosta pakoon ja käpertyä jonnekin piiloon, sain kuitenkin sanotuksi “Ota minut syliin, kyllä tämä menee kohta ohi”.

Ja minä itkin, itkin niitä kaikkia tunteita, itkin kaikkea sitä vääryyttä jota en ollut koskaan aiemmin itkenyt.

Aikaisemmin näissä ahdistuskohtauksissa oli vain tunne, en antanut itselleni tilaa itkeä. Mutta sillä hetkellä, kun rakkaani nosti minut syliin, silitteli selkääni ja piti minusta kiinni, muuri murtui ja annoin kyynelten tulla yli.

“Rakas itke vain, se helpottaa. Minä olen tässä, ei ole mitään hätää, minä olen tässä.”

Tänä päivänä mieheni näkee minusta jo hyvin varhain, kun se mörkö alkaa hiipiä kaikkialle minussa. Kun muutun kalpeaksi ja alan olla levoton, vapisen ja olen poissaoleva. Silloin hän pyytää minut viereensä, nostaa syliin ja vain on siinä hetken kanssani. Ajaa sen tunteen pois ennen kuin se ehtii kunnolla alkaakaan, ennen kuin tilanne riistäytyy käsistä ja keho pelkää mennä toisen lähelle.

Näissä tilanteissa on kaikista tärkeintä, että toinen ymmärtää, ottaa vastaan, eikä pelkää. Minua nämä tunteet eivät pelota, enkä mieti koskaan että milloin potti räjähtää seuraavan kerran. Se on turhaa. Niitä tulee nyt ja tulee mitä todennäköisimmin aina olemaankin. Se, että toinen elää niissä hetkissä mukana, on tärkeintä. Kestää sen ja kantaa eteenpäin kun omat jalat eivät kanna, kun omat voimat loppuvat kesken.

Se on rakkautta. Minä selvisin puhumalla."

Lue myös: Perheväkivalta ei ole aina yksipuolista

Tiedätkö tämän?

Seksuaalisen hyväksikäytön kokemukset ovat yleisempiä kuin uskoisi. Vaikka aiheesta puhutaan Suomessa jo avoimemmin, säilyvät seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan kokemukset edelleen usein salaisuutena ja piilossa.

Seksuaalinen kaltoinkohtelu, hyväksikäyttö ja väkivalta voivat olla esimerkiksi katsomaan pakottamista, kuuntelemaan pakottamista, koskettamista vastentahtoisesti, seksuaalista painosta tai nöyryyttämistä, pakottamista suu- tai käsiseksiin tekevänä tai vastaanottavana osapuolena sekä pakottamista yhdyntään. Seksuaalisen väkivallan kohteeksi voi joutua kuka tahansa; lapsi, aikuinen, vanhus, mies, nainen, tyttö tai poika.

Viiltää ihmisyyttä

Seksuaalinen hyväksikäyttö ja väkivalta rikkovat jokaisen ehdotonta itsemääräämisoikeutta omaan seksuaalisuuteen ja omaan kehoon. Toisen seksuaalisuuden hyväksikäyttäminen viiltää erityisen syvältä ihmisyyttä, luottamuksen ja turvallisuuden tunteita sekä herkkää seksuaalisuutta.

Seksuaalinen hyväksikäyttö on aina vakavasti otettava rikos, jota ei tule koskaan vähätellä tai syyllistää uhria. Alaikäiseen kohdistunut seksuaalisen väkivallan teko on sekä rikosasia että lastensuojelullinen asia, josta on aina ilmoitettava lastensuojeluviranomaisille. Sekä lastensuojelua että poliisia voi konsultoida myös nimettömästi.

Etenee usein pienin askelin

Usein seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutunut kokee tapahtumista syyllisyyttä ja häpeää, mikä estää kertomasta asiasta ulkopuolisille tai hakemasta itselleen apua. Seksuaalinen hyväksikäyttö etenee usein pienin askelin, jolloin sen tunnistaminen hyväksikäytön edetessä ja aikana on vaikeampaa.

Jälkikäteen hyväksikäytön päätyttyä moni uhreista kokeekin osasyyllisyyttä ja pelkää syyttä, että on itse aiheuttanut tai osallistunut tapahtumiin tietoisesti. Seksuaalisten hyväksikäytön kokemusten käsitteleminen vaatii uhrilta paljon, minkä vuoksi niitä pyritään usein väkisin torjumaan ja unohtamaan siinä onnistumatta.

Hae apua!

Käsittelemättömänä seksuaalisen hyväksikäytön kokemukset voivat vaikeuttaa hyvinvointia seksuaalisuuden ja ihmissuhteiden alueella vuosienkin päästä. Turvalliseksikin koettuun läheisyyteen ja seksuaaliseen kontaktiin saattaa myöhemmin assosioitua aiemmin koetut seksuaalisen hyväksikäytön kokemukset tai niihin liittyvät tunteet. Vaikeat kokemukset saattavat aktivoitua uudelleen esimerkiksi läheisessä ihmissuhteessa, seksuaalielämässä sekä raskaustoiveissa tai omien lasten kasvaessa.

Seksuaalinen hyväksikäyttö ei voi poistaa kenenkään seksuaalisuutta tai oikeutta hyvinvoivaan seksuaalisuuteen. Seksuaalisen hyväksikäytön kokemuksista on mahdollista eheytyä. Jokainen ammatti-ihminen on vaitiolovelvollinen ja apua kannattaa hakea, jotta historiaan liittyvät vaikeat kokemukset eivät haittaisi omaa hyvinvointia ja täysipainoista elämää.

Seksuaalisen väkivallan kokemukset koskettavat myös uhrin läheisiä. Onkin tärkeää, että tarvittaessa myös läheiset saavat apua ja tukea, jotta voivat olla itse voimavarana toiselle. Avun hakeminen itselleen tai läheiselleen on aina rohkea teko ja ensimmäinen askel kohti eheytymistä ja voimaantumista.

Lue myös: Miksi pelkäämme?

Auttavia tahoja

Poliisi

Rikosuhripäivystys

Raiskauskriisikeskus Tukinainen

Naisten Linja

Väestöliiton Seksuaaliterveysklinikka

Suomen Mielenterveysseura

Monika-Naiset Liitto Ry

Apua antavat myös:

Fakta-osuuden kirjoittaja on psykoterapeutti ja erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Maaret Kallio.

Lue myös:

Näin pääset eroon huonosta kohtelusta

Onko seksi vastenmielistä? Katso asiantuntijan vinkit

Sanat voivat vahingoittaa