Moni perheellinen pysyy huonossa parisuhteessaan, koska haluaa laittaa lastensa hyvinvoinnin etusijalle. Vanhempien ero lapsen elämän tärkeässä vaiheessa vaikuttaa tämän minäkuvaan ja saattaa vaarantaa hänen kehityksensä.
– Vaikka vanhemmat eivät riitelisi ääneen, lapsi aistii vanhempien välisen huonon suhteen. Takkuinen arki syö koko perheen voimia, psykologi Kaija-Leena Kaijaluoto Jyväskylästä kertoo.
- Lue myös: Älä siedä pilkkaamista!
Vanhemman toiselle osoittamat, halventavat sanat jäävät lapsen mieleen. Samoin se, kuinka toinen osapuoli vetäytyy ja alistuu ja sallii toiselta huonon kohtelun.
Osa lapsista haluaa aikuisena toimia parisuhteessaan päinvastoin kuin vanhempansa, mutta osa perii heiltä tavan kohdella kumppaniaan.
Jos et ole huolestunut omasta hyvinvoinnistasi, mieti asiaa lapsen näkökulmasta. Huonoon tilanteeseen kannattaa tarttua lapsen vuoksi, Kaijaluoto sanoo.
Minäkuva vahingoittuu
Jatkuvat halveksivat kommentit ja mitätöinti vinouttavat ihmisen minäkuvan. Haukuttu alkaa helposti syyllistää ja moittia itseään vaikka siitä, että on aikanaan valinnut kumppanin väärin.
Kun kahden ihmisen vuorovaikutussuhteessa toinen osapuoli muuttaa käytöstään, toinen joutuu pikkuhiljaa tekemään samoin. Samalla tulee testattua se, onko suhteella ylipäänsä elinvoimaa.
- Lue myös: Mitä tehdä, kun puoliso valehtelee?
Jos toinen ymmärtää käytöksensä vahingollisuuden ja onnistuu muuttamaan sitä, suhteella on edellytyksiä jatkua.
– Muutoksessa alistuja pyrkii löytämään vahvan, terveen minän alakynteen jääneen alta ja puolustautumaan ilman, että loukkaa toista. Jotta se onnistuisi, ihmisen on ensin arvostettava itseään.
Ystävät ja sukulaiset tukena
Ystäviltä ja sukulaisilta voi kerätä aineksia myönteisempään minäkuvaan. Oma tyytymättömyys parisuhteessa pitää ilmaista päättäväisesti. Riitaa ei kannata pelätä.
– Riitojen puute ei ole merkki onnellisesta suhteesta. Jos parisuhteessa ei koskaan riidellä, kumpikaan tai jompikumpi ei uskalla kertoa mielipiteitään rehellisesti tai toinen on täysin alistettu.
