Näin sanovat Harvardin tutkijat, jotka raportoivat nuorille aikuisille tehdystä kyselystä.Tutkimuksessa yli 500 18–22-vuotiasta nuorta vastasi ilmoitukseen, jossa kysyttiin, olivatko nuorten vanhemmat koskaan huutaneet tai kiroilleet heille, uhanneet heitä tai nauraneet heille.
Niistä, jotka eivät kertoneet kohdanneensa ruumiillista tai seksuaalista väkivaltaa, tutkijat valitsivat ne 10 %, jotka olivat useimmin joutuneet sanallisen väkivallan kohteeksi ja vertasivat heitä verrokkeihin.
Kaikki osallistujat vastasivat joukkoon kyselyitä, joissa selvitettiin masennusoireita, ahdistuneisuutta, vihaa ja erityisesti dissosiatiivisia kokemuksia, jollaisia ovat mm. jakaantunut tietoisuus, tunne ruumiista irtoamisesta ja epätodellisuuden tunne. Heiltä kysyttiin myös tavallisista temporaaliepilepsian oireista, kuten ohimenevistä aistiharhoista, automaattisista toiminnoista ja dissosiatiivisista kokemuksista.
Väkivalta kohottaa montaa riskiä
Kaikenlainen, siis seksuaalinen, ruumiillinen ja henkinen (kuten sanallinen väkivalta ja kotiväkivallan näkeminen) väkivalta kohotti masennuksen, ahdistuneisuuden, dissosiatiivisten häiriöiden ja epilepsian kaltaisten oireiden riskiä. Henkinen väkivalta kohotti riskiä yhtä paljon kuin muutkin väkivallan muodot. Sanallinen väkivalta osoittautui erityisen vahvaksi dissosiatiivisten episodien ja epilepsiankaltaisten oireiden riskitekijäksi.
Tutkijat arvelevat, että nimittely ja uhkailu aiheuttavat stressiä, joka vaikuttaa haavoittuvien aivoalueiden kehitykseen tai toimivat aikuisten välisen kommunikaation epäonnistuneena mallina. Vaikutukset voivat heidän mielestään olla vakavia, osittain siksi, että sanallinen väkivalta voi olla jatkuvampaa ja säälimättömämpää kuin ruumiillinen tai seksuaalinen väkivalta.
Tutkijat myöntävät, että lapsena sanalliselle väkivallalle altistuneiden aikuisten oireet voivat johtua myös perinnöllisistä syistä. Kaikenlainen väkivalta, myös sanallinen, on todennäköisempää, mikäli vanhempi itse kärsii mielenterveyden ongelmista. Useimmissa psykiatrisissa sairauksissa on myös perinnöllinen komponentti mukana. Lisäksi, psykiatrisista sairauksista kärsivät kertovat myös muita useammin joutuneensa lapsena pahoinpidellyksi, mutta heidän muistonsa eivät ole välttämättä luotettavia eivätkä objektiivisia. Tämä merkitsee sitä, että perinnöllisyys ja väärät muistot sekä itse väkivalta ovat saattaneet vaikuttaa tutkimuksessa havaittuun yhteyteen.
Tutkimuksen kirjoittajat korostavat, että kyselyiden perusteella 63 % yhdysvaltalaisista vanhemmista myöntää kiroilleensa lapselleen tai parjanneensa tätä. Kirjoittajat lisäävät, että lasten kokemaa ruumiillista kuritusta ja heidän todistamaansa kotiväkivaltaa pidetään traumaattisina kokemuksina, jotka kohottavat traumaperäisen stressihäiriön riskiä.
Tutkimus viittaa siihen, että myös jatkuva ja massiivinen sanallinen väkivalta kohottaa riskiä, vaikka vanhempien ei tarvitsisikaan olla huolissaan siitä, että muutama satunnainen kova tai vihainen sana riittäisi aiheuttamaan lapsille traumoja.
Copyright © 2007 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.
Lähde: Teicher MH, et al. "Sticks, Stones, and Hurtful Words: Relative Effects of Various Forms of Childhood Maltreatment," American Journal of Psychiatry (June 2006): Vol. 163, No. 6, pp. 993-1000.
