Inkivääri
Inkivääri on monivuotinen alkujaan trooppisten alueitten ruohokasvi, jonka juurakkoa käytetään mausteena. Tuoretta juurakkoa voi säilyttää jääkaapissa viikkoja paperipyyhkeisiin kiedottuna muovipussissa. Sitä lisätään keitettäviin ruokiin noin 20 minuuttia ennen valmistumista; makeisiin ruokiin ja kastikkeisiin aivan loppuvaiheissa. Sitä ei kannata lisätä ruokiin tai juomiin liikaa sen hyvin voimakkaan maun vuoksi.
Tuoreen inkiväärin kuori raaputetaan, pilkotaan pieneksi tai puristetaan mehuksi valkosipulipuristimessa, minkä jälkeen sitä voi lisätä hedelmä- ja muihin salaatteihin. Kuivattua inkivääriä voi puolestaan lisätä makeisiin leivonnaisiin, hedelmäsalaattiin ja keittoihin. Kaakaoon, teehen ja kahviin inkiväärillä saa uutta makua. Sushin kanssa inkivääri on suorastaan välttämättömyys.
Inkiväärissä on runsaasti fenoleja ja sen antioksidanttisuusarvo on erittäin korkea. Sen öljyhartsit alentavat selvästi veren rasva-arvoja. Edistämällä ruoansulatusnesteiden ja sapen eritystä se parantaa ruokahalua ja ruoansulatusta. Samalla se laihduttaa nopeuttamalla aineenvaihduntaa, polttaa rasvaa sekä estää rasvojen imeytymistä suolistosta. Inkivääri saattaa ehkäistä mahakatarria ja mahahaavaa, muttei kuitenkaan sovi kuin pieninä määrinä mahakatarria potevalle.
Lisäksi inkivääri on oivallinen apu flunssan ja alikuntoisuuden uhatessa, sillä se alentaa kuumetta ja irrottaa limaa, lievittää kurkkukipua ja poskiontelo- ja keuhkoputkentulehdusta. Näihin tarkoituksiin käy viipaloitu juurakko teessä, inkiväärisiirappi tai -hunaja sekä karamellisoitujen inkiväärien pureksiminen. Inkivääri torjuu tehokkaasti pahoinvointia ja huimausta sekä migreeniä sen alkuvaiheissa.
Kannattaa muistaa, että inkivääri voi vaikuttaa positiivisesti Alzheimerin taudin ja dementian oireisiin ja mahdollisesti lievittää ahdistusta, masennusta ja stressiä. Inkivääriä on satoja vuosia pidetty afrodisiakkina (rakkausruokana), joka tuo voimaa, piristää ja poistaa uupumusta. Siksi sitä on nykyään jopa suklaassa, toisessa samoin vaikuttavassa aineessa.
Lue myös: Kasveilla kolesterolin kimppuun
Kardemumma
Kardemumma on inkiväärikasveihin kuuluva ruohovartinen kasvi, jonka lehtien tyvessä sijaitsevat siemenpalot ja mausteena käytettävät siemenet. Eteeriset öljyt säilyvät parhaiten kokonaisissa siemenissä, joten kardemumma kannattaa poistaa kuorista ja/tai jauhaa vasta kotona.
Kardemumma on lämmin ja makea mauste, jota voi ripotella kahviin tai teehen tuomaan itämaista häivähdystä. Sillä maustetaan ensisijassa pullia ja muita leivonnaisia, mutta voi sitä lisätä hedelmäsalaatteihin, hilloon ja pikkelsseihin, riisi- ja kasvisruokiin, jogurttiin tai smoothieen. Jouluna sitä on usein glögissä.
Kardemummakin lisää syljen, sapen ja mahanesteiden eritystä sekä parantaa ruokahalua ja ruoansulatusta ja poistaa ilmavaivoja. Se saattaa laihduttaa avittamalla kehoon kertyneitten ylimääräisten rasvojen poistumista ja auttamalla turvotukseen virtsaneritystä lisäävänä. Se auttaa tulehduksiin, vilustumiseen, kurkku- ja korvakipuun sekä kuumeeseen ja yskään irrottamalla limaa. Kardemumma on talveen sopiva lämmittävä mauste, joka rentouttaa, poistaa väsymystä, hermostuneisuutta ja unettomuutta. Mausteenkäytössä kardemumma on turvallista.
Kaneli
Kanelit ovat pienehköjä puita, joiden nuorten oksien rullalle kiertyvästä sisimmästä osasta saadaan kanelimauste. Aitokaneli on vaaleaa ja jauhe hienoa, maku makeahkoa, kassia on tummempaa ja jauhe rakeisempaa, maultaan hieman kitkerää. Aitokanelia arvostetaan enemmän, mutta kassiaa on tarjolla enemmän.
Kanelin antioksidanttisuus päihittää lähes kaikki muut ruoka-aineet. Se sisältää suuren määrän fenoleja, varsinkin proantosyanidiinejä ja kalkoneja. Näiden lisäksi kanelissa on vitamiineista paljon folaattia, betaiinia, koliinia ja K-vitamiinia sekä kivennäisaineista kaliumia, kalsiumia, mangaania ja rautaa. Kaneli ei ole terveyttä ajatellen mikään turha mauste. Se alentaa verensokeria, samoin rasva-, kokonaiskolesteroli- ja LDL-kolesterolipitoisuuksia, mikä tekee siitä erinomaista ehkäisemään tyypin 2 diabetesta. Sen kalkonit matkivat insuliinin toimintaa ja lisäävät solujen glukoosin ottoa moninkertaiseksi ja muuntavat glukoosin varastosokeriksi. Kaneli estää metabolista oireyhtymää ja alentaa verenpainetta.
Parasta vaikutuksiltaan on halvin mahdollinen kaneli, jota riittää puoli teelusikallista päivässä. Kanelilla voi helpottaa myös vilustumista, kuumetta ja yskää ja kaneliteellä voi kurlata ien- ja nielurisavaivoissa. Se parantaa ruokahalua ja ruoansulatusta, poistaa pahoinvointia ja ripulia.
Kanelia käytetään yleisesti Keski-idän ja Pohjois-Afrikan keittiöissä. Nykyään sitä on joissain suklaissa ja se sopii mausteeksi kahviin, teehen, hedelmäjälkiruokiin, jogurttiin ja rahkaan, leivonnaisten, omena-, päärynä- ja kurpitsaruokien ohella. Kanelia ripotetaan riisipuurolle, mutta sopii se muillekin puuroille. Kaneli lisätään ruokaan aivan loppuvaiheessa, koska kuumennus kitkeröittää sen. Normaaleina annoksina kanelista ei ole haittaa, mutta kovin suuret määrät voivat vahingoittaa maksaa.
Lue myös: Yrteistä apua nivelille
Muskotti
Muskottipähkinä on muskottipuun siemenistä jauhamalla tehty mauste. Muskottikukaksi kutsutaan myös mausteeksi käytettävää siementä ympäröivää siemenvaippaa.
Raastettua pähkinää käytetään etenkin makeiden ruokien mausteena, suolaisissa ruoissa sen sijaan käytetään muskottikukkaa. Intialaisessa keittiössä muskotti on makeiden ruokien ja leivonnaisten mauste. Meillä muskotti kuuluu jouluruokien kuten lanttulaatikon mausteeksi, mutta sillä voi maustaa myös monia makeita ruokia, esimerkiksi hilloja ja pullataikinoita ja vaniljakastikkeen kanssa tarjottavaa omenapiirakkaa. Se antaa makua myös pasta- ja kasvisruokiin, peruna- ja munaruokiin, keittoihin ja patoihin.
Muskotti torjuu mahahaavaa aiheuttavan helikobakteerin ohella monia muita patogeenisia ja ruokaa pilaavia bakteereja. Muskotista, lähinnä sen haihtuvasta öljystä on löytynyt alustavasti syöpää estäviä vaikutuksia. Muskottikukkaa käytetään kiinalaisessa ja intialaisessa lääkinnässä rohdoksi ilmavaivoihin, ylensyönnin aikaansaamaan ähkyyn, mutta myös hengitystievaivoihin ja unettomuuteen. Muskottikukka parantaa ruokahalua ja ruoansulatusta ja mausteneilikan tapaan silla saa ratkaistua pahanhajuisen hengityksen ongelman.
Maustekäytössä muskotista ei aiheudu vaaraa, mutta jo teelusikallisen tai ruokalusikallisen nauttimisesta voi ilmetä haittoja. Suurina annoksina se on huumaavaa.
Mausteneilikka
Mausteneilikka on kuivattuja neilikkapuun kukkanuppuja, joissa on voimakas tuoksu ja maku. Mausteeksi neilikkaa käytetään sekä kokonaisena että jauhettuna, pieninä annoksina sen voimakkaan maun vuoksi.
Neilikalla voi maustaa leivonnaisia ja erilaisia juomia, kuten glögiä. Mausteneilikka sopii hyvin omenaruokiin. Nupuilla koristellaan kinkkua sekä ruoissa koristeena käytettäviä appelsiineja ja sipuleita. Neilikat maustavat myös hilloja, marinadeja, kastikkeita ja keittoja. Kokonaiset neilikat lisätään ruokiin 5–15 minuuttia ennen valmistumista. Yleensä ne poistetaan ennen tarjoilua. Kahvin seassa ne antavat mielenkiintoista makua.
Mausteneilikassa on runsaasti K-vitamiinia ja folaattia sekä kivennäisaineista kaliumia, kalsiumia, magnesiumia ja mangaania. Fenoli- ja antioksidanttisuusarvot ovat mausteista korkeimmat. Mausteneilikka lievittää ruoansulatusvaivoja edistämällä sapen eritystä, poistamalla pahoinvointia sekä lievittämällä ilmavaivoja. Se torjuu mahahaavaa muun muassa stimuloimalla liman eritystä parantaen näin mahan limakalvoja sekä torjumalla helikobakteeria. Se helpottaa talvikauden flunssaa irrottamalla limaa, lievittämällä kuumetta, yskää ja poskiontelotulehdusta. Neilikka torjuu monia bakteereja, viruksia ja sieniä sekä lievittää kipuja muun muassa lihaksissa, nivelissä ja päässä.
Mausteneilikoita voi pureksia aterioiden jälkeen raikastamaan hengitystä. Siitä voi valmistaa lämmittävää ja piristävää teetä, jolla on myös rentouttavaa ja rauhoittavaa ja uupumusta poistavaa vaikutusta.
Kirjoittaja on professori, kasvitieteilijä ja kasvilääkinnän asiantuntija.
Lue myös:
