Terve.fi

Tämä saa minut selviämään astman ja allergian kanssa

Tämä saa minut selviämään astman ja allergian kanssa
Julkaistu: 27.5.2013
Se oli pieni ja suloinen. Niin pehmoinen ja hellyttävä – ja siitä alkoivat vaikeat allergiat. Elettiin aikaa parisenkymmentä vuotta sitten. Nelikymppisen Marja-Leena Huovialan perheeseen tuli koira, tiibetinspanieli Carolina.
Vuoden päästä siitä piti luopua, sillä Huovialalla oli puhjennut allergia. Poskiontelontulehdukset olivat vaivanneet häntä yksi toisensa jälkeen, kunnes selvisi, että niiden taustalla on ärhäkkä koira-allergia. Siitepöly- ja heinäallergiat tulivat samaan syssyyn.
Alkoi nenäliinakausi. Taskut olivat nessuja pullollaan.
Se oli sokki.
Sittemmin Huoviala on alkanut reagoida enemmän kurkullaan. Kun allergiaärsytystä on, hän alkaa ”murista”: limaa erittyy, ääni kärisee ja saattaa hävitä lopulta kokonaan. Nyt Huoviala on eläkkeellä, mutta työelämässä tuli joskus hankalia tilanteita, kun ääni lakkasi toimimasta. Pienikin flunssa pahensi tilannetta, ja sairauslomia oli puhetyöläisellä paljon.
Nyt ”murina” voi alkaa vaikkapa teatterissa, kun lähellä istuu rankasti tuoksutettuja ihmisiä. Joskus hajusteyliherkkyyden oireet äityvät niin, että on pakko lähteä pois kesken kaiken.
- Eräässä hotellissa kokolattiamatto sai ääneni kokonaan pois. En enää mene sellaiseen hotellihuoneeseen.
Allergiapolkunsa aluksi Huoviala teki paljon väistöliikkeitä.
- En halunnut hankkia infektioita, hän esimerkittää. Hän vältti suuria yleisötilaisuuksia, joista olisi voinut herkästi saada flunssapöpöjä ja muuta kiusaa.
- Sanoin etten tee sitä ja tätä, ettei tule astmaa.
Mutta niin vain se tuli sieltä. Kymmenen vuotta sitten Huoviala sai astmadiagnoosin – eikä olisi halunnut uskoa sitä todeksi.
- Se oli sokki, hän sanoo. Kuntoutuskurssillakin tuntui, että en minä, en minä voi olla täällä…
Ainakin kaksi vuotta meni, mutta sitten helpotti.
- Otin järjen käteen, että nyt tämän kanssa eletään.
Nyt Huoviala on yksi Astmaliiton vertaistukijoista. Eikä koulutukseen oteta, ellei ole sinut sairautensa kanssa. Hän on myös Oulun seudun astma- ja allergiayhdistyksen puheenjohtaja.
Tieto on auttanut Huovialaa selviytymisessä allergian ja astman kanssa. Arkeen kytkeytyvät perustiedot auttavat: että ikkunoihin täytyy asentaa suodattimet, jotteivät siitepölyt kulkeudu sisälle ja niin edespäin.
Miten monet kerrat Huoviala onkaan istunut kotinsa lähellä meren rannalla ja antanut tuulen puhaltaa. Sopivassa meripuhurissa on hyvä hengittää.
- Pakkasella useasti en mene ollenkaan ulos, ja  kova tuulikin saa hengityksen salpautumaan.
Huovialasta tuli kantaäiti.
Sopiva lääkitys on auttanut paljon: allergiaan antihistamiineja, astmaan oikea lääkitys, vaikkei oireita olisikaan ja käsilaukussa aina keuhkoputkia avaava lääke sen varalle, että hengitys menee ahtaalle.
Ja se vertaistuki. Se on auttanut paljon, että toinen ymmärtää puolesta sanasta.
Ikäväkseen Huoviala on joutunut huomaamaan, että hänestä on tullut myös perheensä kantaäiti allergioissa:
- Molemmat lapset ovat allergisia ja lapsenlapset atoopikkoja.
Kevät on pahinta.
Mutta ehkä nykyään on jo vähän helpompi olla allergikko. Voi jopa mennä ravintolaan syömään ilman, että päätyy inttämään tarjoilijan kanssa.
Herne, porkkana, pähkinä, luumu, omena, mansikka, kiivi… Ainakin niille Huoviala on allerginen. Suu kyllä paljastaa, jos jossain on jotain ihan pikkiriikkisenkin. Kirvelee.
Tänä päivänä Huoviala tietää, että menee vain niihin ravintoloihin, joissa on oma keittiö ja joissa kokki voi soveltaa annoksen allergikolle sopivaksi. Ruuhka-aikana ei kannata mennä. On nimittäin parasta pyytää kokki paikalle, jotta voi neuvotella siitä, mitä annoksessa saa olla ja mitä ei.
Nyt on pahin aika. Kevät on aina sellainen. Mutta tällä kertaa koivun siitepölyn kanssa ei pitäisi olla yhtä rankkaa kuin viimeksi.
Liikuntakin helpottaa. Vesijumpan ajan Huoviala pystyy olemaan uimahallissa – kunhan ei jää sen jälkeen liian pitkäksi aikaa pukuhuoneeseen, jossa voidellaan hajustetuilla rasvoilla ja tupsutellaan deodorantteja.
Yhden asian Huoviala haluaa sanoa muille astmaatikoille.
- Haluan tukea heitä ja painottaa, että tämän kanssa tulee toimeen, hän kannustaa.
- Pitää muistaa, että ottaa lääkkeensä säännöllisesti silloinkin, kun ei ole oireita. Älä lannistu, vaikka ystävät eivät aina ymmärtäisi, ettet voi tehdä jotain. Kerrot vain, ettet voi nyt tulla. Ja osallistu ihmeessä vertaistukiryhmiin.
Lue myös:
Kommentoi »