<![endif]—>
Osteoporoosi on nykyisen määritelmän mukaan luuston sairaus, jossa luuston lujuuden heikkeneminen altistaa murtumille. Luun lujuus riippuu monesta asiasta, kansankielessä puhutaan lähinnä luun tiheydestä eli kuinka haurasta luu on.
Osteopenista puhutaan silloin kun luun tiheyden todetaan laskeneen, mutta tiheys ei ole laskenut kuitenkaan vielä niin paljon että voitaisiin puhua osteoporoosista.
Murtumat yhteiskunnalle kalliita
Osteoporoosia arvioidaan sairastavan melkein joka 10. suomalaisen ja vielä saman verran on henkilöitä, joilla on osteopenia.
Vuosittain tapahtuu noin 30 000 – 40 000 luun murtumaa, joissa luun haurastumisen arvioidaan olevan osasyyllisenä.
Lonkkamurtumat ovat tyyppilisiä murtumia, jotka vanhuksilla aiheuttavat huomattavasti hoitoresurssien käyttöä ja voivat huonoimmillaan johtaa jopa loppuelämän osastohoitoon.
Luiden heikentymisen syyt
Osteoporoosia ja osteopeniaa ei ole järkevää seuloa väestötasolla. Siksi tutkimukset kohdistetaan riskiryhmiin.
Luuston haurastumisen riskitekijöitä ovat mm. vähäinen liikunta, tupakointi sekä kalsiumin ja D-vitamiinin vähäinen saanti.
Osteopenian taustalla voi olla myös jokin muu krooninen sairaus, joka vaikuttaa luuston aineenvaihduntaan. Tällaisia sairauksia voivat olla munuaisten krooninen vajaatoiminta, maksasairaus, nivelreuma tai kilpirauhasen toimintahäiriöt (kilpirauhasen liikatoiminta , kilpirauhasen vajaatoiminta). Naisilla vaihdevuodet eli menopaussi hormonimuutoksineen vaikuttaa luuston aineenvaihduntaan.
Haurastumista helppo ehkäistä
Yksilötasolla on jo paljon tehtävissä. Ensisijaisesti tulee huolehtia, että koko elinajan saa riittävästi kalsiumia ja D-vitamiinia.
D-vitamiinia saadaan auringonvalosta, joka maantieteellisistä syistä on talvisaikaan Suomessa vähäistä. Tämän takia varsinkin talvisaikaan ravinnosta saatava D-vitamiini on tärkeässä roolissa. Kalat, levitteet ja sienet ovat erinomaisia D-vitamiinin lähteitä.
Liukkaiden kelien aikaan tapahtuu useimmat kaatumiset. Liukuesteet ja mahdollisesti lonkkasuojat ovat halpa keino ehkäistä kaatumista.
Luustoliikunnasta apua
Viime päivinä on puhuttu paljon liikunnan vaikutuksesta luuston terveyteen ja onpa jopa erikseen lanseerattu luustoliikunta-termi ja luustoliikunnan suositukset.
Luuston hyvinvoinnille on niiden jatkuva kuormitus tärkeää. Liikunta tulisi aloittaa jo lapsena, tytöillä ennen kuukautisten alkamista. Tulevaisuuden luuston perusrakenne muotoutuu ensimmäisen 15 elinvuotemme aikana.
Aikuisiän liikuntaa tarkasteltaessa liikunnan ei tarvitse olla erityisen raskasta tai pitkäkestoista. Luu reagoi ärsykkeille ja vahvistuu, samalla saadaan parannusta lihaksistoon ja tasapainoon.
Luustolle erityisen hyödyllisiä lajeja ovat erilaiset mailapelit ja muut lajit jossa luuhun kohdistuu iskuja ja nopeita suunnanmuutoksia.
Vanhemmalla iällä liikunnan merkitys on säilyttää saavutettu luustomassa ja lujuus. Luustoliikuntasuositukset eri ryhmille löytyvät osteoporoosiliiton sivuilta.
