Miksi lonkka murtuu?
Suomessa tapahtuu vuosittain lähes miljoona tapaturmaa ja näissä aiheutuu luunmurtumia noin 40 000. Useisiin murtumiin on myötävaikuttamassa osteoporoosi eli luukato. Tavallisimmat murtumat osteoporoosissa tapahtuvat reisiluun yläosan eli lonkan alueella, ranteissa sekä selkärangassa.
Luun laatu tärkeä murtuman riskissä
Luussa on ulommainen tiivisluu ja huokoisempi sisäinen hohkaluu. Luu murtuu helpommin, etenkin, jos sen tiivisluu ohenee ja/tai hohkaluun tiheys alenee. Luun yksilöllinen geometrinen muoto eri ihmisillä lisännee myös murtumariskiä. Lisäksi luu sietää esim. pitkissä raajojen luissa huonoimmin luun sivuun kohdistuvia iskuja sekä kiertymistä.
Luun laatuun voidaan eniten vaikuttaa lapsuudessa ja nuoruudessa, jolloin sopivalla liikunnalla ja ravinnon riittävän kalsiumpitoisuuden myötävaikutuksella tiivis- ja hohkaluun tihentyminen tapahtuu voimakkaimmin ja huipussaan luun massa on 20-30 vuoden ikäisenä.
Ikäihmisten murtumat syntyvät usein pienienergisesti
Pienienergiset vammat, joissa esim. kaadutaan, liukastutaan tai kompastutaan seisomiskorkeudelta, syntyvät helpommin ikäihmisille, joilla luun laatu on heikentynyt (osteoporoosi), tasapaino huonontunut (kaatumisen riski koholla) ja näkökyky alentunut (törmäysalttius lisääntyy).
Pienienergisten vammojen ennaltaehkäisy vaatii ympäristön saneeraamista kaatumisesteistä, suojavarustuksen (esim. lonkkatukien) käyttöä korkean luunmurtumariskin omaavilla henkilöillä, näkökyvyn palauttamista (silmälasit, kaihin hoito) sekä tasapaino- ja liikuntaharjoitteita.
Osteoporoottiset murtumat lisääntyvät väestön ikääntymisen myötä
Väestörakenteemme ikääntyy tällä hetkellä voimakkaasti ja keskimääräinen elinikä kasvaa myös. Ikääntyvillä osteoporoosi aiheuttaa luun tiheyden alenemista. Osteoporoosin muita riskitekijöitä ovat naissukupuoli, varhainen kuukautisten loppumisikä (44 vuotta tai alle), kortisonin pitkäaikainen käyttö, tupakointi, vähäinen liikunta, pienipainoisuus, hentorakenteisuus ja sukutausta.
Vuosittain lonkkamurtumia tapahtuu noin 7 200. Lonkkamurtuma aiheuttaa kaikille sairastavuutta, osalle laitostumista ja jopa kuolleisuutta. Lonkkamurtuman hoidosta aiheutuu myös huomattavia yhteiskunnallisia kustannuksia vuositasolla.
Osteoporoosin riskitekijät ovat riskitekijöinä myös lonkkamurtumalle. Lisäksi eräät sairaudet, kuten aivohalvauksen jälkitila ja Parkinsonin tauti ovat tyypillisiä esimerkkejä sairauksista, joissa liikuntakyky on alentunut ja kävelytapa muuntunut, jolloin voi seurata helpommin kaatuminen. Monet lääkeaineet, kuten keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet (esim. unilääkkeet) saattavat lisätä kaatumistaipumusta.
Iäkäs ihminen kaatuu erilailla kuin nuori ihminen. Kävelyvauhti on hidastunut ja tasapaino heikentynyt. Kun nuori ihminen esim. kompastuu maton reunaan tai kynnykseen hän usein kaatuu eteenpäin ja ottaa käsillä vastaan. Iäkäs ihminen kaatuu kompastuessaan sivulle päin lonkan varaan, jolloin seuraa usein lonkkamurtuma. Lonkkatukien on todettu vähentävän lonkkamurtumia tällaisissa kaatumisissa.
Lue lisää: Osteoporoosi
