Suomalaisista yli 400 000:lla arvioidaan olevan osteoporoosi. Suurin osa osteoporootikoista ei tiedä sairastavansa luuston kalkkikatoa. Suomessa tapahtuu vuosittain 40 000 murtumaa, joiden osasyynä on osteoporoosin haurastuttama luusto. Yleisimpiä murtuman sijainteja ovat selkänikamat, lonkka ja ranne.
Suomessa ei ole julkista osteoporoosin seulontaorganisaatiota sen kalleuden vuoksi. Osteoporoositutkimuksiin ryhdytään pääsääntöisesti vasta kun murtuma on syntynyt tai potilas kuuluu erityiseen riskiryhmään. Lääkärikeskus Botniaan on perustettu osteoporoosiklinikka, joka suorittaa myös seulontatutkimuksia uudella huippunykyaikaisella DEXA-laitteella. Osteoporoosihoitajan seulontapoliklinikalla tehdään potilaasta riskikartoitus ja suoritetaan kantapäästä tai ranteesta röntgensäteeseen perustuva DEXA-mittaus.
Mitä on osteoporoosi?
Osteoporoosi on koko luuston sairaus, missä luun määrä vähenee, koska luun hajottajasolut hajottavat luuta enemmän kuin rakentajasolut rakentavat. Tästä seuraa luuston haurastuminen ja altistuminen murtumille. Luukudoksen määrä lisääntyy 20-30 ikävuoteen ja säilyy melko muuttumattomana 40 ikävuoteen asti. Tämän jälkeen luun määrä alkaa pienentyä ja naisilla pienentyminen kiihtyy menopaussissa. Jos luukudoksen määrän lasku on normaalia suurempaa, puhutaan osteoporoosista.
Osteoporoosista johtuvat murtumat lisääntyvät ihmisen vanhetessa. Suomessa todetaan n. 8 000 reisiluun kaulan murtumaa vuosittain. Niistä kolme neljäsosaa esiintyy naisilla.
Kalsiumin eli kansankielellä kalkin riittävällä saannilla on keskeinen merkitys taudin synnyn ehkäisyssä. D-vitamiinin puutos huonontaa kalsiumin imeytymistä. Kalsiumia on runsaasti maidossa ja maitotuotteissa, erityisesti juustoissa. Muita hyviä kalsiumin lähteitä ovat esim. kalat.
Naisilla menopaussin hormonitasapainon muutokset altistavat osteoporoosille. Useat sairaudet ovat myös riskitekijöitä. Osteoporoosia voivat aiheuttaa kilpirauhasen ja lisäkilpirauhasen toimintahäiriöt, suoliston imeytymissairaudet ja tulehdukselliset suolistosairaudet, krooninen maksasairaus, tietyt lääkkeet (pitkäaikainen kortisoni ja hepariinihoito), nivelreuma ja syövät. Tupakointi on myös merkittävä riskitekijä. Se lisää lonkkamurtuman vaaraa jopa 50 % :lla.
Osteoporoosin toteaminen
Luun tiheysmittaus on ainoa tutkimus, jolla osteoporoosia voidaan vakuuttavasti tutkia. Röntgensäteen tunkeutumiseen luun läpi perustuva DEXA-mittaus on yleisin ja luotettavana pidetty tutkimus. Mittaus voidaan tehdä joko keskeisistä luista (lonkka, selkä) tai etäisistä luista (kantapää ja ranne). Lääkärikeskus Botniaan on hankittu ensimmäinen etäisistä luista mittaava uusinta tekniikka edustava DEXA-laite. Mittaustulos on luotettava ja sen toistettavuus on erinomainen. Potilaalle mittaus on helppo. Tutkimus tehdään kantapäästä tai ranteesta ja se kestää muutaman minuutin. Hinnaltaan kantapää/ranne mittaus on merkittävästi halvempi kuin lonkka/selkä mittaus ja soveltuu hyvin seulontaan.
Pelkkä mittaus ei kuitenkaan riitä osteoporoosidiagnoosin tekemiseen. Lisäksi tarvitaan riskikartoitus. Jos mittaus osoittaa osteoporoosia ja riskikartoituksen perusteella riski on kohonnut, on osteoporoosidiagnoosi ilmeinen. Rajatapauksissa tilanne on kontrolloitava esim. vuoden kuluttua. Vastaavasti, jos mittaus on normaali ja riskikartoitus ei osoita riskin kohonneen merkittävästi, voidaan todeta, että osteoporoosi ei ole todennäköinen. Selvissä osteoporoositapauksissa tutkittava ohjataan aina lääkärin vastaanotolle. Osteoporoosiin perehtynyt lääkäri arvioi lisäselvitysten tarpeen tai aloitta hoidot. Lisäselvitysten tarkoitus on varmistaa, että osteoporoosin taustalla ei ole muita sairauksia. Mikäli laboratoriokokeet paljastavat muita sairauksia, konsultoidaan erikoislääkäriä, joka tilanteen mukaan on yleensä sisätautilääkäri tai gynekologi.
