Pakurikääpä on ollut tunnettu monipuolisena rohtona jo tuhansia vuosia. Viimeisten 60 vuoden aikana sen aineosia ja vaikutuksia on tutkittu hyvin paljon, alkujaan venäläisten toimesta, myöhemmin suomalaisten ja nykypäivänä varsinkin kiinalaisten, korealaisten ja japanilaisten tutkijoiden keskuudessa.

Pakurikääpä, Ionotus obliquus, tunnetaan monissa maissa nimellä chaga. Sitä esiintyy Euroopassa, Aasiassa (Länsi-Siperia, Kaukoitä, Kamtsatka, Kiinan Heilongjiang ja Jilin, Japanin Hokkaido, Korea) ja Pohjois-Amerikassa. Se on melko yleinen lehtipuiden, nimenomaan koivun lahottaja, mutta sitä on myös lepällä, pihlajalla, saarnella ja pyökkillä.

Musta, hiilimäinen pakuri ei ole itse kääpä, vaan sen sienirihmaston aiheuttama kasvannainen. Se on tumma melaniinipigmentin vuoksi. Puun kuoltua revenneen tuohen alta paljastuu pinnanmyötäinen ruskea, usein jopa yli puolimetrinen itiöemä; se kehittyy vasta puun kuoltua. Itiöemät muodostuvat sienen rungosta irrottaman kuori- ja puukerroksen väliin. Itiöstä kehittyneet sieni-rihmastot tunkeutuvat elävään puuhun kuoren vioittumien kautta ja tappavat puun yleensä 7–12 vuodessa.

Kansanlääkinnässä monia käyttötarkoituksia

Eniten pakuria on käytetty Siperiassa, Itä-Aasiassa ja Japanissa. Siperiassa pakuriteellä on hoidettu syöpää, mahakatarria ja mahahaavaa ainakin 1600-luvulta lähtien. Länsimaalaisille se oli tuntematon ennen Alexander Solzhenitsyn kirjaa Syöpäosasto.

Meillä sitä käytettiin sota-aikana kahvinkorvikkeena ja teen asemesta ”tikkateenä”. Kansanlääkinnässä pakuria on käytetty monipuolisesti: maha- ja suolistovaivojen ohella muun muassa metsästäjien keskuudessa poistamaan väsymystä, virkistämään, tuomaan työkykyä, ientulehduksiin, höyryhengitettynä muiden yrttien kanssa hengitystietulehduksiin, ulkoisesti jauheena naarmuihin, haavoihin, ihottumiin, psoriasikseen ja erittäin yleisesti syöpään.

Pakurissa on erittäin paljon vaikuttavia aineita, vitamiineista ja kivennäisaineista fenoleihin, steroleihin ja hiilihydraatteihin. Tärkeimmät vaikuttavat lääkinnälliset ainesosat ovat triterpeenit, pääasiassa lanosterili-tyyppiset, betuliini johdoksineen, fenolit, liukoiset ligniinit (melaniinit) ja polysakkaridit. Koivulla kasvaessaan pakuri sisältää lääkkeellisesti parhaimmat aineosat.

Pakurissa on poikkeuksellisen suuria määriä superoksididismutaasia (SOD), entsyymiä, joka on ehkäpä yksi kehomme voimakkaimmista antioksidanteista. Pakurin antioksidanttisuusarvo on erittäin korkea, T-ORAC 52452.

Lue myös: Puhdista kehosi kasveilla

Auttaa jaksamaan

Monista sienistä on löytynyt lukuisia aktiivisia aineosia, joista saattaa olla lääkkeellistä hyötyä. Sienten vaikuttavat aineosat kuuluvat moneen kemialliseen ryhmään, mutta usein ne ovat polysakkarideja ja terpeenejä. Polysakkarideista aktiivisimmat ovat β-D-glukaanit, jotka auttavat immuunipuolustuksessa ja saattavat torjua kasvaimia. Monissa kuntoa kohottavissa sienissä on juuri näitä glukaaneja. Pakurissa on myös monia immunostimulanttisia polysakkarideja, kuten alfa- ja betaglukaaneja ja heteroglukaaneja.

Pakuria pidetään voimakkaana adaptogeenina ja toonikumina, jota on käytetty pitkään suurinakin määrinä eli se parantaa kuntoa ja auttaa jaksamaan. Se parantaa immuunipuolustusta ja torjuu tulehduksia, sillä se lisää tappajasolujen aktiviteettia ja interferonituotantoa.

Pakuria pidetään varsinkin Venäjällä ja Aasiassa voimakkaana lääkesienenä, jota käytetään varsinkin rinta-, keuhko-, kohdunkaulan- ja mahasyöpään niiden varhaisvaiheissa. Sen polysakkaridit vaikuttavat syöpäsoluihin etenkin immuunipuolustuksen kautta. Eläinkokeissa pakurin aineosilla on havaittu kasvaimia torjuvia vaikutuksia monien syöpämuotojen osalta.

Arvellaan, että pakurin farmakologiset vaikutukset välittyvät keskushermoston ja ääreishermoston kautta. Vaikuttavina aineina ovat monet aineosat yhdessä, jotka mukauttamalla solujen aineenvaihduntaa keskus- ja ääreishermostotasolla pystyvät aikaansaamaan korjausreaktion elimistön toiminnassa.

Lue myös: Syövän torjunta

Vahvistaa sydämen toimintaa

Pakurin on myös havaittu vahvistavan sydämen toimintaa, ja sen lanostanoiditripenoidit laskevat kolesterolia. Sen arvellaan vaikuttavan myönteisesti esimerkiksi tyypin 2 diabeteksen ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin.

Japanissa pakurikääpä on saavuttanut valtavan suosion kosmetiikkatuotteena ihon pigmenttivirheiden korjaamisessa ja ihon eheyttämisessä. Se nopeuttaa mahahaavasta toipumista ja saattaa helpottaa kroonista mahakatarria.

Moni on saanut pakurista voimaa jaksamiseen. Tutkimustulokset näyttävät tukevan ihmisten omakohtaisia kokemuksia, vaikka suuri osa pakuritutkimuksista on tehty in vivo ja in vitro eli eläimillä ja koeputkessa, ei ihmisillä, ja lisäksi alkoholiuutteilla, eikä teellä, jota yleensä kotona käytetään. Kaikki aineosat eivät imeydy teenä yhtä hyvin kuin uutteina eikä kaikkia positiivisia vaikutuksia tällöin ilmene.

Lue myös: 15 terveyttä edistävää ruoka-ainetta

Keruu vaatii maanomistajan luvan

Yleensä pakuri on hyvin siedettyä, eikä se keräänny myrkkyvaikutuksina elimistöön. Antibiootteja, penisilliiniä tai suonensisäistä glukoosia ei pidä käyttää yhtä aikaa pakurikäävän kanssa, koska ne toimivat sen vastavaikuttajina.

Jos henkilö on allerginen esimerkiksi penisilliinille, pakurikääpä voi myös aiheuttaa allergiaoireita. Se ei myöskään sovellu sieniallergiasta kärsiville henkilöille, jotka voivat saada siitä yliherkkyysongelmia.

Se saattaa lisätä verenohennuslääkkeiden vaikutusta ja yhdessä insuliinilääkityksen kanssa verensokeritasojen liiallista alenemista.

Pakurin keruu ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, vaan keruuseen tarvitaan maanomistajan lupa. Pakuri irrotetaan elävästä puusta sitä vahingoittamatta; kuolleen puun pakuri ei kelpaa käyttöön.

Pakuri pienitään noin viisisenttisiksi kappaleiksi kuivatusta varten. Ne voi kuivattaa joko uunissa tai kuivurissa. Uunissa kuivatus suoritetaan noin 50 asteessa suuluukku hieman raollaan, jolloin kuivaminen kestää pari vuorokautta. Kuivattuja kimpaleita voi säilyttää huonelämmössä.

Keitä pakuriteetä!

Kotioloissa teetä valmistetaan kaatamalla isoon kattilaan noin viisi litraa vettä ja mukaan pannaan yksi tai useampi iso pakurikimpale. Kiehutetaan hiljaisella tuella pari tuntia. Pakurikimpaleita voi keitellä 3–5 kertaa ennen kuin tehoaineet vähenevät ja koostumus heikkenee. Väliaikoina kimpaleita säilytetään jääkaapissa. Teetä voi juoda sellaisenaan tai laimentaa.

Kuivatut palaset voi myös jauhaa jauheeksi vahvalla tehosekoittimella. Jauheesta voi tehdä teetä sinällään tai sekoittaa muun teen tai kahvin joukkoon tai ripotella vaikkapa pirtelöihin.

Yleensä kaksi teelusikallista jauhetta riittää litraan vettä. Usein teehen lisätään mausteeksi tai makua lievittämään esimerkiksi lakritsinjuurta, luomuhunajaa tai mantelimaitoa. Pakuria voi myös pakastaa.

Kirjoittaja on professori, kasvitieteilijä ja kasvilääkinnän asiantuntija.