Terve.fi

Liikuntaa terveydeksi ja lääkkeeksi - Niskakipu ja niska-hartiavaivat

Niskakipujen ehkäisyä ja hoitoa koskevissa suosituksissa liikunta kuitenkin mainitaan yhtenä ehkäisykeinona. Lue lisää.

Seuraavassa käsitellään vain sellaisia, ns. epäspesifisiä niskan ja hartiaseudun vaivoja, joiden syyt liittyvät näiden alueiden lihasten poikkeaviin toimintoihin.

Jos kivut säteilevät hartiaan ja yläraajaan ja niissä esiintyy tuntohäiriöitä ja lihasvoiman heikkenemistä, on syynä usein hermon puristumista aiheuttava nikamien välilevyjen rappeutuminen. Tällaisten oireiden ilmetessä on hakeuduttava lääkärin tutkimuksiin.

Epäspesifisten niska-hartiavaivojen hallitseva oire on useimmin jomottava kipu. Monilla esiintyy samalla lihasten väsymystä, jäykkyyttä ja heikkouden tunnetta. Lihaksissa tuntuu usein myös arkuutta, jännitystä ja paikallisia kovempia kyhmyjä ja juosteita. Kaulan lihaksissa voi tuntua kireyttä.

Useimmiten niskakivut johtuvat niskan ja hartiaseudun lihasten pitkään kestävästä jännittymisestä. Sitä aiheuttavat erityisesti toiminnat, joissa pää on pitkään taipuneena eteenpäin. Aikaisemmin puhuttiinkin jännitysniskasta, mutta nimityksestä on luovuttu.

Muita niskavaivojen riskiä lisääviä tekijöitä ovat toiminnat, joissa olkavartta tai koko yläraajaa pidetään koholla pitkään tai joissa samaa tehtävää toistetaan runsaasti.

Myös suurta tarkkaavaisuutta vaativat tehtävät, pään kiertynyt asento ja vartalon kumarat ja kiertyneet asennot lisäävät niskavaivojen todennäköisyyttä.

Niska-hartiavaivojen riskiä lisäävät myös liikapaino ja lihavuus, tuki- ja liikuntaelimistön muut kiputilat, tupakointi sekä psyykkistä ja sosiaalista kuormitusta aiheuttavat tekijät

Niska-hartiavaivat ovat useimmiten peräisin pehmytkudoksista, lähinnä lihaksista ja jänteistä mutta myös kaularangan pienistä nivelistä tai välilevyistä. Vaivojen tarkka syy jää yleensä epäselväksi. Mahdollisia syitä ovat mm. lihasväsymys, paikallinen vaurio lihaksissa tai muissa kudoksissa ja siihen liittyvä alueen hermojen ärsytystä aiheuttava tulehdus.

Pitkään kestävissä niskakivuissa alueen lihaksissa tapahtuu surkastumista, niiden energia-aineenvaihdunta huononee, ja niiden voima vähenee.

Niska-hartiavaivojen ehkäisyssä ja hoidossa on aiheellista vähentää ja välttää niitä tekijöitä, joiden henkilö on todennut aiheuttavan tai lisäävän näitä vaivoja.

Pitkä yhtäjaksoinen istuminen kannattaa keskeyttää jaloittelemalla ja venyttelemällä.

Kaularangan liikkuvuuden lisäämisessä mobilisaatiohoidoista voi olla jonkin verran hyötyä. Niitä ei tule käyttää lukkiutuneen liikeradan avaamiseksi. Akupunktion ja hieronnan hyödyllisyydestä ei ole luotettavaa näyttöä.

Liikunta ja niskakivut

Niskavaivojen ehkäisyssä vapaa-ajan liikunnalla ei ole osoitettu varmoja vaikutuksia edes väestöryhmissä, joissa niskakivut ovat yleisiä.

Niskakipujen ehkäisyä ja hoitoa koskevissa suosituksissa liikunta kuitenkin mainitaan yhtenä ehkäisykeinona.

Todennäköisimmin niskavaivoja ehkäisee samankaltainen, nimenomaan niskan ja hartiaseudun lihaksiin kohdennettu vahvistava, rentouttava, venyttävä ja niskan liikkuvuutta ylläpitävä liikunta kuin jota käytetään niskavaivojen hoidossa. Tällaista liikuntaa järjestelmällisesti harjoittaneilla henkilöillä on ilmennyt vähemmän niskavaivoja ja niistä aiheutuvia haittoja kuin harjoittelemattomilla henkilöillä.

Niskavaivojen ehkäisyyn tähtäävä harjoittelu on perusteltua varsinkin henkilöille, joiden työssä tai muissa toiminnoissa esiintyy niskakivuille altistavia asentoja, työtapoja tai stressiä.

Työhön liittyvän taukovoimistelun vaikuttavuudesta niskavaivojen ehkäisyssä ei ole selvää näyttöä. Kokonaisuutena monet kuitenkin kokevat hyötyvänsä siitä, ja pitkällistä istumista katkaisevana se on todennäköisesti monin tavoin hyödyllistä.

Toimistotyössä tiheästi toistetuilla, ohjeiden mukaan tehdyillä venyttelyillä on saatu vähennettyä lyhytaikaisten niskavaivojen ilmenemistä.

Jotkut yleisesti harrastetut liikuntamuodot saattavat myös aiheuttaa lyhytaikaisia niskavaivoja. Näitä ilmenee erityisesti liikuntamuodoissa, joissa niskaa joudutaan pitämään taaksepäin taivutettuna kuten rintauinnissa ja pyöräilyssä, tai joissa niskaan kohdistuu suuria kuormituksia kuten painissa, voimistelussa ja lihaskuntoharjoittelun joissakin harjoitteissa.

Yleisimmin käytetyt liikuntamuodot kuten kävely tai edes yleinen yläraajojen voima- ja venyttelyharjoittelu eivät ole olleet vaikuttavia.

Sitä vastoin niskan ja hartiaseudun lihaksiin kohdistetut, niiden voimaa lisäävät ja niitä rentouttavat ja venyttävät liikuntaharjoitteet ovat vähentäneet merkittävästi niskakivun voimakkuutta, lihasten arkuutta, kivun aiheuttamia toiminnan rajoituksia ja parantaneet elämänlaatua.

Myös niskan ja hartiaseudun lihasten kestävyyttä kehittävien harjoitteiden on osoitettu vähentävän niskakipua ja siitä johtuvaa toiminnan vajausta.

Lihaskuntoharjoittelu on kuitenkin ollut tehokkaampaa.

Liikuntaharjoittelu on vähentänyt kipuja ja toiminnan rajoituksia myös henkilöillä, joilla niskakipuihin on liittynyt lihas- ja muusta jännityksestä johtuvaa päänsärkyä.

Liikunnan vaikutustapoja paikallista niskakipua lisääviin tai vähentäviin mekanismeihin ei tunneta täsmällisesti. Niitä lienee monia ja ne voinevat vaihdella eri henkilöillä ja vaivojen eri vaiheissa.

Edellä kuvattu kohdistettu, melko voimaperäinen lihaskuntoharjoittelu parantaa aluksi lihasten hermostollista ohjausta. Parin kuukauden jälkeen lihasten massa, voima ja kestävyys kasvavat ja niiden energian tuotto tehostuu. Nämä muutokset ovat olleet yhteydessä kivun vähentymiseen ja toimintakyvyn paranemiseen. Tämä viittaa siihen, että harjoittelun vaikutukset perustuvat ainakin osittain biologisiin mekanismeihin.

Myös henkilön odotuksilla käytetyn hoitokeinon hyödyllisyydestä on vaikutusta niska-hartiavaivojen hoidon tuloksiin.

Lue lisäksi:

Julkaistu: 3.7.2017
Kommentoi »