Keuhkoahtaumatauti on erityisesti tupakoitsijoiden sairaus. Tupakansavu vaurioittaa keuhkoputkia, jolloin niissä alkaa pesiä bakteereita. Seurauksena on pysyvä keuhkoputkien tulehdus. Se aiheuttaa jatkuvaa yskää (”tupakkayskä”) ja hitaasti kehittyvää keuhkoputkien ahtautumista, keuhkorakkuloiden tuhoutumista ja siitä johtuvaa keuhkolaajentumaa (emfyseemaa).
Tupakoinnin määrän kasvu ja sen keston piteneminen suurentavat taudin todennäköisyyttä. Keuhkoahtaumatauti voi kehittyä myös ei-tupakoiville henkilöille, jotka ovat altistuneet voimakkaasti ja pitkään ympäristön tupakansavulle tai ilmansaasteille.
Keuhkoahtaumataudin oireita ovat yskä, limaneritys ja hengenahdistus. Haitallisin oire on hengenahdistus. Se kehittyy hitaasti vuosien kuluessa. Taudin alkuvaiheessa henkilö voi olla pitkään lähes oireeton tai tottunut oireisiinsa, koska hengenahdistusta ei esiinny levossa vaan vasta rasituksessa kuten kävellessä ylämäkeä. Oireiden vähäisyys viivästää usein tutkimuksiin hakeutumista, diagnoosin tekemistä ja hoidon aloittamista.
Sairauteen liittyy myös laaja-alainen tulehdus, sisäänhengityksessä tarvittavien lihasten ja hengityselinten vajaatoiminta ja usein riittämätön liikunta. Yhdessä nämä tekijät aiheuttavat muun muassa kestävyyskunnon huononemista, lihasten massan, voiman, ja energiantuotannon pienenemistä, liikkuvuuden huononemista sekä sydän- ja verisuonitautien ja useiden muiden sairauksien riskin kasva. Hoitamattomana sairaus johtaa vähittäiseen riutumiseen.
Keuhkoahtaumataudin hoidossa potilaalla itsellään on ratkaiseva osuus. Keuhkojen toiminnan jatkuva huonontuminen voidaan estää ainoastaan tupakoinnin lopettamisella. Se kannattaa iästä ja sairauden asteesta riippumatta, sillä tupakoinnin lopettamisen jälkeen keuhkojen toiminta heikkenee vain samaa vauhtia kuin normaalistikin iän mukana, ja henkilö voi säästyä kokonaan vaikean toimintakyvyn kehittymiseltä.
Liikunta ja keuhkoahtaumatauti
Liikunnalla ei ole merkitystä keuhkoahtaumataudin ehkäisyssä kuin korkeintaan epäsuorasti, jos se ehkäisee tai vähentää tupakointia ja lihavuutta.
Liikunta on tärkeä osa eriasteisen keuhkoahtaumataudin hoitoa ja kuntoutusta. Asiantuntijat suosittelevat lihaskuntoa, kestävyyttä ja liikkuvuutta kehittävää liikuntaa vakaassa vaiheessa oleville potilaille. Sitä suositellaan myös sairaalassa oleville potilaille sekä pahenemisvaiheiden jälkeen.
Liikunta ei vaikuta keuhkoahtaumataudissa parantavasti eikä pahentavasti keuhkojen toimintoihin.
Liikuntaharjoittelulla voidaan kuitenkin lisätä tuntuvasti lihasten voimaa ja kestävyyttä sekä aerobista suorituskykyä, vähentää hengenahdistusta rasituksessa ja lievittää masentuneisuutta.
Harjoittelun tuloksena hengästyminen esimerkiksi päivittäisiin toimintoihin liittyvässä kuormituksessa pienenee, fyysisen kuormittumisen pelko vähenee, päivittäinen fyysinen aktiivisuus voi kasvaa, toiminnanvajausten ja vajaakykyisyyden kehittyminen voivat hidastua ja vointi ja elämänlaatu parantua.
Liikuntaharjoittelun on todettu parantavan potilaiden suorituskykyä ja elämänlaatua enemmän kuin lääkehoidon. Sairaalahoidon tarve voi vähentyä ja kuolleisuus pienentyä.
Jos ylipainoa on huomattavasti, laihduttamisella voidaan vähentää hengenahdistusta.
Liikunta toteutetaan varsinkin pitkälle ehtineessä sairaudessa valvottuna kuntoutuksena, johon kuuluu lisäksi ainakin lääkkeitä ja muita elintapoja koskeva neuvonta ja ohjaus.
Suurin osa potilaista voi osallistua liikuntaharjoitteluun ja hyötyä siitä. Monet potilaista eivät kuitenkaan halua osallistua säännölliseen liikuntaan muun muassa sen aiheuttamien hengenahdistus-, väsymys- ym. oireiden ja pelkojen takia. Liikunnan puute heikentää entisestään suorituskykyä.
Valvotun kuntoutuksen jälkeen osa potilaista voi toteuttaa harjoittelun tuloksellisesti myös kotioloissa. Parhaassa tapauksessa tämä voi onnistua riittävän opastuksen jälkeen ilman valvottua jaksoakin.
Jos liikunta loppuu tai vähenee olennaisesti, sen vaikutukset katoavat vähitellen kuten liikunnan vaikutukset aina, ja potilaan tila huononee.
Lisäksi tulostettava ohje:
