Aivojen verenkierto voi häiriytyä ohimenevästi tai pitkään. Kaikki aivojen verenkierron häiriöt aiheuttavat keskushermoston toiminnan häiriöistä johtuvia eli neurologisia oireita.
Ohimenevä aivoiskemia, TIA
Aivojen verenkierron häiriöiden lievin muoto on aivojen ohimenevä veren ja siitä johtuva hapen puute eli aivoiskemia (englanniksi transient ischemic attack, TIA). Siinä aivovaltimon sisäseinämään kehittynyt pesäke eli aterooma ahtauttaa suonta ja vähentää veren pääsyä aivoihin.
Verivirtaus palautuu kuitenkin ennalleen ja oireet katoavat yleensä viimeistään parissa tunnissa. Kohtaukset voivat uusiutua. Ne ennakoivat aivohalvauksen kehittymistä.
Aivohalvaus
Aivohalvauksessa aivovaltimo tukkeutuu kokonaan tai lähes kokonaan verihyytymän johdosta. Verivirtauksen väheneminen tai loppuminen aiheuttaa aivokudoksen kuolion (infarktin) tämän valtimon huoltamalla alueella.
Suurin osa veritulpista johtuu valtimotaudin, ateroskleroosin, aiheuttamista pesäkkeistä suonen seinämässä. Noin neljäsosa aivoveritulpista lähtee sydämestä rytmihäiriön, eteisvärinän (flimmeri), seurauksena.
Noin neljäsosa aivohalvauksista johtuu joko aivojen sisäisen valtimon repeämän aiheuttamasta verenvuodosta tai lukinkalvon alaisesta verenvuodosta.
TIA:n ja aivohalvauksen oireet ovat samantapaisia, mutta TIA:n oireet ovat ohimeneviä ja lievempiä kuin aivohalvauksen oireet. Tyypillisiä ovat toispuoleisina ilmenevät oireet kuten ylä- tai alaraajan heikkous, näön hämärtyminen tai kaksoiskuvien näkeminen. Usein esiintyy kasvojen lihasten toimintahäiriöitä kuten roikkuva suupieli.
Muita oireita voivat olla huimaus, nielemisvaikeudet sekä vaikeudet ymmärtää puhetta ja muodostaa sanoja. Myös mielialan, tunteiden ja persoonallisuuden muutoksia voi ilmetä.
Kun henkilöllä ilmenee aivoverenkierron häiriöiden oireita, hänet on saatava mahdollisimman nopeasti lääkärin hoitoon, mieluimmin suoraan sairaalaan ambulanssikuljetuksella. Jos aivohalvaukseen sairastuneelle henkilölle voidaan antaa verihyytymän liuotushoito ensimmäisten 4 – 5 tunnin kuluessa kohtauksen alusta, aivojen vaurioituminen rajoittuu tehokkaasti.
Aivovaltimotaudin vahvimpia riskitekijöitä ovat kohonnut verenpaine, tupakointi, keskivartalolihavuus ja runsas alkoholin käyttö. Jonkin verran heikompia riskitekijöitä ovat epäterveellinen ravinto, diabetes, liikunnan puute, stressi ja uniapnea.
Eteisvärinän tunnistaminen ja tehokas hoito ovat tärkeitä aivohalvauksen ehkäisykeinoja.
Liikunta ja aivoverenkierron häiriöt
Väestötutkimuksissa vähintään suositusten mukaan liikkuneilla henkilöillä aivohalvauksen vaaraa on ollut 20 – 35 % pienempi kuin vähän liikkuneilla henkilöillä. Vaikutus on ollut miehillä suurempi ja varmempi kuin naisilla. Liikunta on pienentänyt riskiä myös iäkkäillä henkilöillä.
Liikunta pienentää riskiä sekä itsenäisesti että vähentämällä muita riskitekijöitä kuten kohonnutta verenpainetta.
Useat riskitekijät samalla henkilöllä ja niiden korkea taso lisäävät liikunnan aiheellisuutta.
Liikuntaohjelmilla voidaan lisätä henkilön aerobista eli kestävyyskuntoa, lihasten voimaa, kestävyyttä ja hallittua yhteistoimintaa, kävelyn nopeutta, matkaa ja varmuutta. Liikunta voi vähentää valtimoiden kovettumataudin riskitekijöitä, parantaa aivojen tiedonkäsittelytoimintoja, tasapainoa, itseluottamusta, elämänlaatua ja itsenäistä selviytymistä sekä vähentää masennusta.
Liikunnan tulee olla olennainen osa aivohalvauksen kuntoutusta ja uusiutumisen ehkäisyä.
