Uniapnea, yöllinen hengitysrytmi, johon kuuluu hengityksen pidättäminen ja räjähtävä kuorsaus, on pahaksi elimistölle ja sydämelle. Tämän sydänvaivaisilla yleisen sairauden diagnosointi vaatii yleensä sairaalassa vietetyn yön kiinnitettynä nauhoittaviin koneisiin. Kannettavat koneet, joiden avulla voit tutkia unen laatuasi omassa sängyssäsi, tarjoavat nyt vaihtoehdon.
Apnea juontaa juurensa kreikkalaisesta termistä ”olla hengittämättä”. Ihmiset, joilla on uniapnea, lakkaavat yhtäkkiä hengittämästä kymmeniä, ellei satoja kertoja yössä. Jokaisen tauon jälkeen tipahtanut veren happitaso saa aivot laukaisemaan ”hengitä nyt!” -käskyn, joka herättää ihmisen siksi hetkeksi, jonka aikana hän ottaa happea. Tämä unikaava (hengen pidättäminen ja hengittämään herääminen) on raskasta nukkujalle (ja tämän kumppanille). Se aiheuttaa uneliaisuutta päivisin ja on todettu syylliseksi auto-onnettomuuksiin ja muihin ikäviin tapahtumiin. Uniapnea voi nostaa verenpainetta, lisätä sydäntaudin riskiä tai tehdä sen pahemmaksi, johtaa eteisvärinään, heikentää muistia ja ajattelukykykyä ja jopa lyhentää elämää.
Obstruktiivinen uniapnea, joka on kaikkein yleisin, tapahtuu kun pään ja kurkun sisäiset pehmytkudokset rentoutuvat ja tukkivat ilmatiet keuhkoista nenään ja suuhun. Toinen tyyppi, jota kutsutaan sentraaliseksi uniapneaksi, johtuu aivojen kyvyttömyydestä lähettää signaaleja hengityselimistölle.
Lääkärit ovat yleisesti tunnistaneet uniapnean ja muut unihäiriöt käyttämällä testien yhdistelmää, joka mittaa ilman kulkua, hengitystä, aivoaaltoja, silmänliikkeitä, sykettä ja veren happitasoa. Testausprosessissa, jota sanotaan polysomnografiaksi, pitää suorittaa sairaalassa tai uniklinikalla ja ammattilaisen täytyy olla seuraamassa sitä.
Unitestaus kotona
Kannettavien monitorien kehitys avasi ovia uniapnean kotidiagnoosille. Medicaren (eräänlainen sairausvakuutus) päätös kattaa kotitestit on lisännyt niiden käyttöä. Kannettavia uniapnea-laitteita on saatavilla monina eri merkkeinä ja malleina. Jätä sikseen yksinkertaisimmat, jotka mittaavat ainoastaan veren happitasoa. Sen sijaan tarvitset monitorin, joka mittaa sekä veren happitaso, että vähintään kolmea muuta muuttujaa: ilman kulkua, rintakehän liikettä ja sykettä tai sydämen sähköistä toimintaa (EKG). Jotkut kannettavat laitteet voivat myös tunnistaa kuorsaamista tai jalkojen liikettä. Mikään niistä ei mittaa aivotoimintaa ja univaiheita, joita tarvitaan mittaamaan muunlaisia unihäiriöitä.
Kotiseuranta alkaa yleensä lääkäristäsi. Perustuen suureen epäilykseen uniapneasta hän voi suositella unitutkimusta. Jos kysyt, voitko tehdä tutkimuksen kokona ja se on sinulle sopiva tapa, lääkärisi voi lainata sinulle laitteen tai tilata sinulle sellaisen yrityksestä joka tarjoaa kyseessä olevaa palvelua.
Kun sinulla on laite, kiinnitä eri sensorit vartaloosi ennen nukkumaanmenoa: kiinnitä sormianturit sykettä ja veren happitasoja varten; sensori, joka menee korvien yli ja makaa nenälläsi ilman kulkua ja kuorsausta varten, elastinen nauha rinnan ympärille hengityksen tarkastelemiseksi. Kun kaikki on paikallaan, yritä nukkua normaalisti. Informaatio tallentuu datakortille, joka tohtorisi lataa, lukee ja tulkitsee.
Suurin etu kotikokeissa on helppous. Nukut omassa sängyssäsi, et tuntemattomassa sairaalassa, ja teet testin kun sinulle sopii, et silloin kun testikeskuksella on aika. On olemassa monia haittojakin. Paikalle ei ole teknikkoa kiinnittämässä irronnutta sensoria tai kiinnittämässä sitä laitteeseen, jos se irtoaa, minkä vuoksi testi täytyy mahdollisesti uusia. Lisäksi kotilaitteet eivät huomaa kuin obstruktiivisen uniapnean ja ne saattavat aliarvioida senkin, sanoo tohtori Lawrence Epstein, Harvard Medical Schoolin kliininen lääketieteen ohjaaja ja Bostonin Sleep Health Centerin lääketieteellinen johtaja. Tämä tarkoittaa, että monet ihmiset joutuvat silti käymään läpi koko unitestauksen kotitestaamisen jälkeen.
Jos sinulle on kerrottu, että joskus lakkaat hengittämästä nukkuessasi tai jos sinulla on petikumppani, joka tekee tätä, kannattaa käydä testeissä uniapnean varalta. Virallinen unitestaus on paras, mutta kotitestauskin voi toimia.
Lähde: Harvard Health Letter 9/10.
