Kauneus ja Terveys

Kuinka rakentaa toimiva uusperhe ja parisuhde?

Kuinka rakentaa toimiva uusperhe ja parisuhde?
Luottamuksen syntyminen ja perheen kehitysvaiheet vaativat paljon aikaa sekä kärsivällisyyttä sen jäseniltä.
Julkaistu: 15.3.2011

Kun kaksi aikuista perustaa uusperheen, he tuovat mukanaan joskus hyvinkin erilaisia kokemuksia ja ajatuksia perheistä.

Suomen uusperheellisten Liitto ry:n toiminnanjohtaja, perheterapeutti Pekka Larkela listaa yhdeksän neuvoa toimivan uussuhteen varmistamiseksi:

1. Eroon vanhan liiton varjosta

Ennen kuin uusi alku on mahdollista saada kunnolla käyntiin, on pystyttävä jättämään mennyt liitto taakse. Vanhan liiton varjoihin ei ole mahdollista perustaa uutta, ainakaan mitään pidemmän päälle toimivaa. Tämä asettaa melko mahdottoman pohjan jatkaa uutta suhdetta. Anteeksianto entiselle puolisolleen on tärkeää, tällöin pystyy paremmin ”puhdistautumaan menneestä” ja jatkamaan kohti uutta.

– Yhtäkkiä kumppanukset saattavat huomata elävänsä samanlaisen paineen keskellä kuin edellisessä liitossa. Kun pikkuasioistakin keskustellaan ja vanhoja asioitakin kyetään käsittelemään, on suhteen onnistumiselle paremmat edellytykset, Larkela kertoo.

2. Uusi parisuhde tarvitsee aikaa

Uusperhettä ei synny ilman kahden aikuisen parisuhdetta. Uusperhe ei myöskään pysy pystyssä ilman toimivaa parisuhdetta. Kuten missä tahansa perheessä, myös uusperheessä aikuisten vankka parisuhde on ehto lasten hyvinvoinnille.

Jos molemmilla uusperheen puolisoilla on pieniä lapsia, voi olla hankalaa yhdistää romanttinen rakkaus ja vanhemmuus. Yhtälailla vaikeaa se voi olla murrosikäisten vanhemmille. Aikuisten yhteiseen sänkyyn virtaa öisin pieniä vieraita tai murrosikäisiä ällöttää ajatuskin siitä, että oma vanhempi edes halaa jotain toista kuin heidän omaa isäänsä tai äitiään. Aikuiset joutuvat toppuuttelemaan hellyydenpuuskiaan, vaikka eläisivät parisuhteessaan ”kuherruskuukautta”. Aikuiset kaipaavat tämän vuoksi kovasti kahdenkeskistä aikaa.

3. Kompromissit kunniaan

Isä- ja äitipuolet elävät lapsipuoltensa kautta jatkuvassa tietoisuudessa edellisen liiton päättymättömyydestä. Biologisen vanhemman suojelunhalu omaa lastaan kohtaan ja syyllisyyden tunto epäonnistuneesta liitosta voivat aiheuttaa sen, että hän liittoutuu oman lapsensa kanssa. Tämä saattaa aiheuttaa ulkopuolisuuden tunteen perheen ”uudelle tulokkaalle” eli äitipuolelle tai isäpuolelle.

Usein uusin perheenjäsen joutuu sopeutumaan jo valmiiseen arjen malliin. Uusperheen toimivuuden kannalta on oleellista, että kaikki sen jäsenet tuntevat olonsa kotoisaksi ja kuuluvansa perheeseen. Siksi kompromissi on yksi yleisimmistä ilmiöistä uusperheiden arjessa, eikä sen merkitystä tule vähätellä. Äiti- ja isäpuolen mukauduttua satunnaiseen ulkopuolisuuden tunteeseen, he pystyvät tarjoamaan puolisoilleen arvokasta tukea vanhemmuudessa.

4. Mustasukkaisuus kuriin

Aikuiset haluavat kovasti korvata rikkoutuneen perheensä ja hyvittää lapsilleen avioeron aiheuttaman surun. Myös lapset elävät omassa haave- ja mielikuvamaailmassaan toivoen, että isä- tai äitipuoli häviäisi jonnekin ja omat vanhemmat palaisivat takaisin yhteen.

– Uusperheeseen saattaa syntyä jännitteitä siitä, kuinka lasten biologinen vanhempi aikaansa ja rakkauttansa jakaa. Lapsille ja uudelle puolisolle suunnattu rakkaus eivät kuitenkaan kilpaile keskenään, eivätkä poissulje toinen toistaan. Rakkautta riittää varmasti kaikille, perheterapeutti Larkela muistuttaa.

5. Rajat selviksi

Uusperheen parisuhde joutuu monien haasteiden eteen. Usein ulkopuoliset ihmiset esittävät omia arvioitaan ja tuomioitaan uudesta perheestä. Tähän ei auta kuin ulkomaailman sulkeminen pois ja selkeiden rajojen vetäminen.

Rajat on tehtävä selviksi myös ex-puolisoille. Entisten puolisoiden ei pidä päästä käyttämään valtaa uusperheessä, vaan heidän kanssaan on sovittava selkeät toimintasäännöt. Pariskunnan on pyrittävä hioutumaan vahvemmaksi, jotta he pystyvät jättämään muiden mielipiteet, asenteet ja arvot ulkopuolelle. Jos nämä onnistuvat pääsemään pariskunnan väliin, ne voivat alkaa vähitellen nakertaa parisuhdetta.

6. Uudet, yhteiset säännöt

Kumppanukset tuovat parisuhteeseen erilaisia vuorovaikutuksen kulttuureita. Kummatkin kantavat mukanaan kokemuksia, arvoja ja asenteita omien vanhempiensa parisuhteista ja entisistä liitoistaan. Erilaiset tavat kommunikoida voivat joskus joutua melkoiselle törmäyskurssille. Tilanne vaatii keskustelua, jotta päästään luomaan uutta, yhteistä kulttuuria. On hyvä istua alas ja sopia yhteisistä pelisäännöistä. Tämä on tärkeää lasten kanssa, mutta myös parisuhteen toimivuuden kannalta.

Molemmat aikuiset joutuvat tekemään kompromisseja ja sopeutumaan toisen tapaan kommunikoida.

– Joskus uusperheissä tehdään se virhe, että lähdetään noudattamaan vain toisen parisuhteen osapuolen hyväksi toteamia sääntöjä. Todellisuudessa pitäisi kuitenkin luoda kokonaan uudet, yhteiset säännöt, jotka kaikki uusperheen jäsenet hyväksyvät ja joita kaikki sitten noudattavat, Larkela selventää.

7. Ajankäyttö haltuun

Äiti- ja isäpuolia kuormittaa usein syyllisyys, joka johtuu biologisten lasten kanssa vietetyn ajan vähyydestä verrattuna lapsipuolten kanssa vietettyyn aikaan.

Uusperheen alkuvaihe on parisuhteen kannalta melkoista kaaosta, kun kaikki haluavat osansa aikuisten rakkaudesta. Lapsille on varattava oma osansa, mutta myös uusi parisuhde vaatii oman panostuksensa.

Tähänkään ei auta juuri muu kuin aika. Sen kuluessa lapsetkin tottuvat siihen, että toinen aikuinen on pysyvästi äidin tai isän elämässä ja että rakkautta riittää kaikille. Myös aikuisten sinnikkyys järjestää kahdenkeskistä aikaa on olennainen asia parisuhteen kunnossa pysymiselle.

8. Uuden vanhemman rooli määritettävä

Uudessa perherakenteessa isä- ja äitipuolten roolit ovat usein sekavia. Totuttelu uuteen parisuhteeseen ja perheeseen voi viedä aikaa. Odotukset ja paineet biologisten lasten, puolison lasten ja uuden puolison taholta saattavat erota toisistaan huomattavasti. Usein niin kutsuttu puolikas vanhempi joutuu kysymään, missä hänen paikkaansa perheessä on.

Äiti- tai isäpuoli yrittää usein parhaansa sopeutuakseen ja luodakseen suhteen puolisonsa lapsiin. Lapsipuolet voivat jatkuvasti torjua äiti- tai isäpuolen ja tämä nostaa aikuisessa esiin vaikeita tunteita. Äiti tai isä joutuu vaikeaan tilanteeseen; hän on kuin ristitulessa lastensa ja puolison tarpeiden välissä.

– Biologisen vanhemman tehtävänä on määrittää uuden puolisonsa rooli perheessä ja tehdä se selväksi myös lapsille, sanoo Larkela.

9. Myytit ovat myyttejä

Äiti- ja isäpuolet törmäävät jatkuvasti myytteihin, kuten ilkeä äitipuoli -myyttiin.

– Yleisesti ajatellaan, että biologinen vanhempi on automaattisesti parempi vanhempi kuin äiti- tai isäpuolen roolia kantava aikuinen. Näin ei kuitenkaan aina ole. Äiti- tai isäpuolen hyväksyminen vanhemmaksi vie oman aikansa, mutta hänkin voi olla yhtä lailla asiansa osaava, huolehtiva ja rakastava vanhempi lapsipuoliaan kohtaan, toteaa perheterapeutti Larkela.

Lisää tietoa uusperheasioista löydät Suomen uusperheellisten Liitto ry:n sivuilta

Asiantuntija Pekka Larkela on Suomen uusperheellisten Liitto ry:n toiminnanjohtaja ja perheterapeutti

Kommentoi »