Ihmisen kehityshistorian vaikutuksia pohtivassa evoluutiopsykologiassa ajatellaan nykyään, että mustasukkaisuus on ollut ihmislajin kehityksessä tarpeellinen ilmiö. Sillä on turvattu naisten kannalta katsottuna jälkeläisten varmempi elossa selviytyminen ja miesten kannalta omien perintötekijöiden jatkuvuus tulevissa sukupolvissa.
Voidaan siis ajatella, että kyky tuntea mustasukkaisuutta on lähtökohtaisesti ihmisen normaali myötäsyntyinen ominaisuus.
Mustasukkaisuus tunteena herää tilanteessa, jossa koemme jonkun uhkaavan asemaamme meille läheisen ihmisen elämässä. Oikeastaan mustasukkaisuuden kokemus ei ole niinkään yksittäinen erillinen tunne, vaan pikemminkin erilaisten tunteiden sekoitus. Tähän sekoitukseen kuuluu mm. vihaa, raivoa, pelkoa, epätoivoa, surua ja epävarmuutta sekä uhkaa itsetunnolle.
Mistä tunne syntyy?
Se, miten voimakkaana koemme mustasukkaisuuden tunteet, riippuu ensinnäkin siitä, miten tärkeäksi toinen, kumppani, on elämässämme tullut. Vain merkityksellisistä ihmisistä koemme mustasukkaisuutta.
Toiseksi asiaan vaikuttaa se, miten varmalla pohjalla koemme seisovamme. Olemmeko saaneet elämämme varrella riittävästi kokemuksia siitä, että olemme sellaisia, joiden kanssa meille tärkeät ihmiset haluavat olla ja nauttivat olemisestaan? Vai onko meidät jätetty huomiotta tai hylätty meitä satuttaen.
Olomme varmuuteen voi vaikuttaa myös, jos olemme paljon olleet tai olemme tilanteissa, joissa suhteiden pysyvyys ja luotettavuus yleisesti on kyseenalaista. Myös se, jos elämämme on monen tekijän osalta epävarmalla pohjalla, voi voimistaa kokemiamme mustasukkaisuuden tunteita.
Kolmanneksi on kyse siitä, miten kumppanimme toimii ja käyttäytyy. Pystyykö hän viestittämään arvostustaan, välittämistään ja sitoutumistaan riittävän selkeästi ja johdonmukaisesti vai viestittääkö hän puheillaan ja teoillaan sitä, että hänen mielensä yhä haikailee toisaalle.
Kun mustasukkaisuus muuttuu hallitsemattomaksi
Mustasukkaisuuden voisi sanoa olevan kysyjän tarkoittamaa parisuhdetta rakentavaa ja kiintymystä ylläpitävää, kun mustasukkaisuuden tunteet eivät ole hallitsemattoman voimakkaita ja niiden ymmärretään olevan ilmaus suhteen ja kumppanin tärkeydestä, eikä suhteelle kuitenkaan nähdä todellisia uhkia. Kun sanon toiselle, että olen hänestä mustasukkainen, voin viestittää hänelle, että hän on minulle rakas ja tärkeä.
Silloin kun mustasukkaisuus muuttuu hallitsemattoman voimakkaaksi, se alkaa usein kysymyksessä mainituilla tavoilla hallita suhdetta. Joudutaan helposti laajenevaan epäluottamuksen, epäilevyyden ja erilaisten kyselemisten, tenttausten, selvittelyjen ja jopa toiminnan rajoitusten noidankehään, josta parin voi olla vaikea löytää ulos omin keinoin. Monesti asian selvittelyissä juututaan vain epäilyjen, syytösten, selittelyjen tai puolustelujen tasolle, eikä ollenkaan tarkastella yllä mainittuja taustalla olevia asian puolia.
Jos mustasukkaisuus on saanut suhteessa useasti toistuvan, hallitsemattoman tasoisen ja pitkittyviin selvittelyihin johtavan aseman, on parin tai ainakin jommankumman hyvä miettiä parisuhdeneuvonnan tai -terapian kokeilemista. Erityisesti jos mustasukkaisuuteen liittyy toiminnan rajoituksia, väkivaltaa tai väkivallan uhkaa.
Parisuhdeneuvonta tai -terapia auttaa selvittämään mikä tai mitkä tekijät heidän elämässään mustasukkaisuuden takana ja miten voitaisiin päästä suhdetta rasittavasta tavasta käsitellä näitä asioita.
