Terve.fi

Kärsimys ja kuolema – mistä emme puhu tarpeeksi?


"Joka paikka" on täynnä eutanasiakeskustelua. Ovatko muut vaihtoehdot, kuten hoidon rajaaminen, jääneet eutanasian varjoon? Lääkärit pohtivat asiaa.

”Joka paikka” on täynnä eutanasiakeskustelua. Meidän pitäisi kuitenkin puhua enemmän hoidon rajaamisesta, ajattelee anestesiologian erikoislääkäri, jolla on pitkä kokemus saattohoidosta. Mitä sanovat syöpälääkäri ja muut kollegat?

Kahvi, hedelmät ja pullat ovat pöydällä odottamassa syöjiään. Joukko lääkäreitä on valmiina puhumaan oululaisille toimittajille eutanasiasta, kärsimyksestä ja kuolemasta – mutta ketään ei näy. Ei ketään muuta kuin tämän jutun kirjoittanut toimittaja ja toimitusharjoittelijamme Emmi Issakainen, joka ottaa valokuvan.

Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälveen mielestä muidenkin olisi kannattanut tulla. Aiheen ympärillä liikkuu hänen mukaansa niin paljon vääriä käsityksiä: edes lääkäreillä saati sitten muilla kansalaisilla ei ole aina riittävästi tietoa esimerkiksi siitä, mitä eutanasia todella tarkoittaa.

Pälve: Ei mikään ”liitto vastaan eutanasia” -kiertue

Tehdäänpä ensin yksi asia selväksi. Tämä ei ole Pälveen mukaan mikään ”Lääkäriliitto vastaan eutanasia” -kiertue.

Lääkäriliitto, Duodecim ja Hyvä kuolema -hanke ovat järjestäneet hiljakkoin neljä lääkäreille suunnattua keskustelutilaisuutta ja ennen niitä mediatilaisuudet Turussa, Helsingissä, Kuopiossa ja Tampereella. Oulun tilaisuus on listan viimeinen.

Pälve ei naulaa seinään sitä, kuka on oikeassa eutanasiakannassaan. Sehän on paljolti mielipidekysymys.

– Mutta Lääkäriliitto toivoo, että kun ihminen ilmaisee mielipiteensä, niin hän tietäisi, mitä eutanasia on, mitä saattohoidolla voidaan saavuttaa ja mitä keinoja hoitaa kärsimystä on.

Tietävätkö edes lääkärit näistä asioista tarpeeksi?

Eivät, vastaa Pälve.

– Lääkärikunnassakin on esimerkiksi käsitteellistä hämmennystä, hän sanoo. Poimitaan esimerkiksi terminaalinen sedaatio. Se on Pälveen mukaan osa lääketiedettä ja hoitotoimenpide, joka voidaan tehdä kuoleman välittömässä läheisyydessä – ei siis sama asia kuin eutanasia, vaikka se saatetaan mieltää käytännössä samaksi asiaksi.

Terminaalinen/palliatiivinen sedaatio on laillinen, lääketieteellinen keino kuolevan potilaan vaikeiden oireiden lievittämiseksi. Se tarkoittaa potilaan rauhoittamista ja tajunnan heikentämistä lääkkeiden avulla, elleivät muut keinot auta.

Ei kuolinapua, vaan luonnollisen kuoleman sallimista

Miksi typistää keskustelu vain eutanasian laillistamiskysymykseen ja siihen, kuka liputtaa minkäkin kannan puolesta? Eikö olisi muitakin aiheita, jotka pitäisi nostaa esille kuolemasta ja kärsimyksen lievittämisestä?

Enemmän soisi puhuttavan hoidon rajaamisesta, sanoo anestesiologian erikoislääkäri ja kipulääkäri Voitto Järvimäki Oulun yliopistollisesta sairaalasta. Hänellä on potilaiden saattohoitokokemusta yli 30 vuotta.

Järvimäki näkee hoidon rajaamisen yksinkertaistetusti sanoen päätöksenä siitä, ettei aloiteta hoitoja, jotka on arvioitu potilaalle hyödyttömiksi. Tähän kenttään kuuluvat esimerkiksi ei elvytetä päätös, saattohoitopäätös, nestehoidon lopettaminen ja antibioottihoidon lopettaminen.

– Eivät nämä ole aktiivia kuolinapua, vaan hoidonrajaamispäätöksiä. Sitä, että sallitaan luonnollinen kuolema, sanoo Järvimäki.

Toive: tunnistetaan lähellä oleva kuolema

– Hoidon rajaamisessa on kyse siitä, ettei potilaalta riistetä sellaista, mistä arvellaan olevan hänelle hyötyä, vaan luovutaan sellaisesta, joka johtaisi kärsimysten lisääntymiseen, kiteyttää syöpätautien erikoislääkäri Eeva Rahko Oulun ylipistollisesta sairaalasta.

– Ettei vain mennä rutiinisti hoitoseeman mukaan, vaan tunnistetaan lähestymässä oleva kuolema.

Rahko toivoo, että alettaisiin toimia enemmän potilaslähtöisesti kuin vaikkapa diagnoosi tai veriarvolähtöisesti katsoen, että jos vaikkapa munuaisarvo on X, niin seuraa hoito Y.

– Minun kokemukseni on se, että kun potilaat ja omaiset saavat oikeaa tietoa, heidän kanssaan on suurimmaksi osaksi helppo saavuttaa yhteinen ymmärrys. Ei kukaan halua, että kuolema tapahtuu mahdollisimman hitaasti.

Case Oulun seutu: Miten saattohoitoa saatiin parannettua?

Rahko on vastuulääkäri OYS:n palliatiivisen hoidon yksikössä, joka on Suomessa vielä toistaiseksi ainoa laatuaan. Helsinkiin suunnitellaan vastaavaa yksikköä.

Hän on ollut aktiivisesti mukana Kytke-saattohoitohankkeessa 2010–2012, jolloin muun muassa rakennettiin siltaa erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välille ja vietiin eteenpäin konsultaatiotukea.

Syöpätautien vuodeosaston sisälle perustettiin palliatiivisen hoidon yksikkö, joka on selkeä konsultaatiotaho. Ammattilaiset voivat olla yhteydessä sinne, kun syöpäpotilaan vaativassa oirehoidossa on ongelmia. Myös virka-ajan ulkopuolella on omat järjestelynsä: palliatiivinen sairaanhoitaja vastaa ammattilaisten soittoihin aamuseitsemästä iltayhdeksään joka päivä.

Hankkeen aikana perustettiin myös palliatiivisen hoidon poliklinikkavastaanotto heille, jotka siirtyvät palliatiiviseen hoitoon.

Lisäksi päivitettiin palliatiivisen sedaation ohjeet ja syöpäkivun hoito-ohjeet. Ne ovat nyt Terveysportissa ammattilaisten luettavissa myös muualta maasta. Käytännön tasolla on menty siihen asti, että ohjevideolla näytetään, miten kipupumppuun asetetaan patterit ja miten annokset säädellään.

Lisäksi aloitettiin palliatiiviseen hoitoon liittyvä etävastaanottotoiminta. Rahko on itsekin tehnyt etälääkärin työtä ja ollut videoyhteyden kautta yhteyksissä terveyskeskuslääkärien, potilaiden ja omaisten kanssa. Hän näkee etävastaanottojen hyväksi puoleksi muun muassa sen, että etäyhteyden kautta kaikki osapuolet voivat olla mukana vastaanotolla.

Rohkeammat päätökset – elämmekö käännevaihetta?

Anestesiologian erikoislääkäri ja Lääkäriliiton OYS-erityisvastuualueen piiriylilääkäri Annu Tertsunen arvioi, että kasvamassa on nuori lääkäripolvi, jolla on varsin realistisia näkemyksiä hoidon rajaamisesta.

Heikki Pälve sanoo, että menossa näyttää olevan käännevaihe: hoidon rajaamispäätöksiä rohjetaan nykyään tehdä aiemmassa vaiheessa kuin menneinä vuosina.

– Meillä on kauan ollut ajatus siitä, että kaikki asiat pitää hoitaa aina ja loppuun asti. Tämä katsantokanta näyttää nyt olevan muuttumassa: ehkä sekä lääkärien että omaistenkin kohdalla nähdään luopumisen paikka aiempaa varhemmin.

– Ei yksilötasolla ole aina helppo tehdä päätöksiä siitä, missä vaiheessa joitakin hoitoja ei pidä enää tehdä. Silti nähdään myös se, että esimerkiksi taudin leviämistä estävät hoidot voivat olla monesti tavattoman raskaita potilaalle.

Hoidon rajaamisen tiellä voi olla myös käytännön hidasteita, muistuttaa Rahko. Yksi ongelma on se, ettei potilaalla välttämättä ole omaa hoitavaa lääkäriä. Kun lääkärit vaihtuvat tiuhaan, miten tunnistetaan potilaan voinnin heikentyminen? Kuka ottaa vastuun siitä, että pysähdytään pohtimaan potilaan kokonaistilannetta ja tarpeellista jatkohoidon suunnitelmaa?

Hännisen poiminta: saattohoitolaki

Muita myöhemmin paikalle mediatilaisuuteen tulee Hyvä kuolema hankkeen vetäjä, Terho-kodin johtaja ja ylilääkäri Juha Hänninen. Mitä hän haluaisi nostaa esille kuoleman ja kärsimyksen lievittämisen saralta, jos ei saa puhua eutanasian laillistamiskysymyksestä?

Hänninen poimii esille saattohoitolain mahdollisuuden.

– Eduskunnan lähetekeskustelussakin (eutanasian laillistamisesta) puhuttiin saattohoidosta koko ajan. Ja se on ihan hyväkin juttu. Jos meille tulee eutanasialaki, meillä täytyy olla valmiudet saada riittävän korkeatasoisen saattohoidon piiriin kaikki, jotka pyytävät eutanasiaa.

Aiheesta on juuri jätetty lakialoite. Keskustan eduskuntaryhmä on tehnyt aloitteen siitä, että terveydenhuoltolakiin lisättäisiin potilaan oikeus palliatiiviseen hoitoon ja saattohoitoon, kertoo puolueen äänenkannattaja Suomenmaa.

Aloitteessa vaaditaan myös, että terveydenhuollon perus ja täydennyskoulutukseen tulee tuoda lisää palliatiivisen ja saattohoidon osuuksia.

– Osaamiseen kuuluu myös sen oikean hetken määrittely, milloin on aika siirtyä palliatiiviseen hoitoon tai saattohoitoon, todetaan lakialoitteessa.

Kuva: Emmi Issakainen

Jutun kirjoittaneella toimittajalla ei ole omaa selkeää kantaa eutanasian laillistamiseen. En koe tietäväni asiasta tarpeeksi kannattaakseni tai vastustaakseni laillistamista, mutta mutu-tuntumalta ajattelen ehkä enemmänkin niin, että rajattua laillistamista saattaa olla syytä harkita.

Juttua muokattu 20.3.2017. Kohta: “Hän on ollut aktiivisesti mukana Kytke-saattohoitohankkeessa 2010–2012, jolloin muun muassa rakennettiin siltaa erikoissairaanhoidon ja perussairaanhoidon välille ja vietiin eteenpäin konsultaatiotukea.”  Korjattu sana perussairaanhoito sanaksi perusterveydenhuolto.

Lähteet:

Lääkäriliiton, Duodecimin ja Hyvä kuolema -hankkeen järjestämä mediatilaisuus Oulussa 14.3.2017

Palliatiivisen sedaation ohje (Terveysportti)

Suomenmaa 2.3.2017

Lakialoite terveydenhuoltolain muuttamisesta

Lue myös:

Lääkäri: ”Eläville vihanneksille” morfiinia, ei pakkosyöttämistä

Julkaistu: 16.3.2017