Kommunikaatio on kulmakivi hyvässä palliatiivisessa hoidossa, kiteyttävät brittiläiset palliatiivisen lääketieteen asiantuntijat Catherine E Sleeman ja Emily Collins kirjoituksessaan BMJ:ssä. Potilaan ja omaisten kanssa pitää osata puhua, he paaluttavat.

“Lääkärit huonoja tunnistamaan ajoissa”

Olisi tärkeää huomata mahdollisimman ajoissa, että potilas on kuolemaisillaan, kirjoittavat Sleeman ja Collins. He tähdentävät tätä potilaan ja tämän omaisten takia: saadaan aikaa kommunikaatiolle, kun likellä oleva kuolema nähdään mahdollisimman varhain.

Kirjoittajien mukaan lääkärit ovat huonoja tunnistamaan sen, että potilas kuolee pian – mutta tämä taito kehittyy ajan mittaan. Päätelmiä voi tehdä esimerkiksi alentuneesta tietoisuuden tasosta, hengityksen muutoksista ja heikentyneestä liikkumiskyvystä.

Kun on tunnistettu, että potilas on kuolemaisillaan, kääntyy hoidon fokus pois sairaudesta, hoidoista ja parannuskeinoista kohti potilaan tarpeita, kirjoittavat brittiasiantuntijat. Jos potilas on tajuton tai ei pysty puhumaan, pitää näitä tarpeita yrittää tulkita kasvonilmeistä, eleistä, liikkeistä ja hengityksestä.

Isossa-Britanniassa suurin osa sairaaloista noudattaa LCP-käytäntöä (Liverpool care pathway) kuolevien potilaiden hoidossa.

Miten määrätä lääkkeitä?

Sleeman ja Collins antavat lääkkeiden määräämiseen palliatiivisessa hoidossa kolme pääohjetta:

1. Lopeta tarpeettomat lääkkeet, ohjeistavat brittiasiantuntijat. Suomalaisessa Käypä hoito suosituksessa todetaan, että kuolevan potilaan hoidosta tulee karsia myös aiemmin käytössä olleita ja elämän lopulla tarpeettomiksi käyneitä lääkityksiä (kolesteroli, verenpainelääkitys yms.) haitallisten yhteisvaikutusten vähentämiseksi.

2. Vaihda välttämätön lääkitys annettavaksi ihonalaisesti.

3. Määrää lääkkeitä ennakoiden tulevaa tilannetta. Kuoleville potilaille pitäisi pystyä antamaan välittömästi esimerkiksi kipulääkettä ja ahdistuslääkettä, jos tulee tarve.

Suomalaisessa kuolevan potilaan Käypä hoito -suosituksessa muistutetaan, että lääkehoito on vain osa kuolevan potilaan hoitoa.

Monta tekijää fyysisessä hoidossa

Tässä on listattuna niitä seikkoja, jotka pitää kirjoittajien mukaan ottaa huomioon kuolevan potilaan fyysisessä hoidossa:

- Kipu

- Hengenahdistus

- Levottomuus

- Pahoinvointi ja oksentaminen

- Ummetus

- Hengityseritteet (“kuolinkorina”)

Entäpä sosiaalinen, psyykkinen ja hengellinen puoli?

Sleeman ja Collins kuvailevat kirjoituksessaan myös niistä sosiaalisia ja psyykkisiä tekijöitä, jotka on syytä ottaa huomioon kuolevan potilaan hoidossa. Sosiaalisessa mielessä vaaditaan potilaan omaisten ja läheisten tukemista. Saatetaan tarvita myös sosiaalityöntekijän apua.

Potilaalta on syytä kysyä hienovaraisesti esimerkiksi, missä hän haluaa kuolla. Myös elvytyskielto (Suomessa usein DNR-päätös) on kirjoittajien mukaan syytä ottaa puheeksi, jotta potilaalla olisi mahdollisuus kuolla rauhallisesti ja arvokkaasti.

Myös tiedoton kuoleva potilas voi olla äärimmäisen ahdistunut, ja tämä voi näkyä levottomuutena. Kirjoittajat pitävät bentsodiatsepiinejä tehokkaana lääkityksenä tähän.

Tajuissaan olevaa potilasta voi auttaa keskustelemaan esimerkiksi kysymällä, mikä on pahin asia, mistä hän on huolestunut tällä hetkellä tai onko mitään erityistä, mistä hän on huolestunut. Joskus voi tehdä myös sivistyneen arvauksen, esimerkiksi tähän tapaan: Monet potilaat pelkäävät, että kivut lisääntyvät – huolestuttaako se myös sinua?

Kirjoittajat mainitsevat myös hengellisen puolen. Heidän mukaansa lääkäri voi kysyä myös tähän liittyviä kysymyksiä, kuten mistä saat voimaa tai mitä ajattelet tulevaisuudestasi.

Sleemanin ja Collinsin kirjoitus on suunnattu etenkin nuorille lääkäreille ja lääketieteen opiskelijoille. Tekstin taustalla on se tieto, että joka vuosi Iso-Britanniassa tehdään paljon valituksia, jotka liittyvät kuolevien potilaiden hoitoon sairaaloissa. Kirjoittajien mukaan yli puolet sikäläisen viranomaisen (Healtcare Comission) vastaanottamista valituksista liittyy kuolevien hoitoon.

Lue suomalainen, lääkehoitoon keskittyvä Käypä hoito -suositus kuolevan potilaan oireiden hoidosta täältä.

Lähteet: Collis E., Sleeman KE: Caring for a dying patient in hospital. BMJ 2013; 346 doi:http://dx.doi.org/10.1136/bmj.f2174. Kuolevan potilaan oireiden hoito, Käypä hoito -suositus

Lue myös:

Lääkäri: “Eläville vihanneksille” morfiinia, ei pakkosyöttämistä

Asiantuntija: saattohoito kuntoon ennen eutanasiakeskusteluja