”Olin syönyt ehkäisypillereitä säännöllisesti 15-vuotiaasta saakka. Muistin aina ottaa ne ajallaan. Yleensä vuotoni alkoi kahden päivän sisällä siitä, kun otin viimeisen pillerin.

Kerran ei käynytkään niin. Olin 18-vuotias abiturientti ja risteilyllä kavereideni kanssa.

Päivittelin tilannetta heille, koska meillä oli tapana puhua seksistä ja kuukautisista avoimesti. Kaverini rauhoittelivat, että kyllä menkat alkavat kohta ja tuskin olisin raskaana. Unohdin koko jutun ja nautin risteilystä.

Matkan jälkeen minun piti aloittaa seuraava pillerilaatta, mutta menkat pysyivät poissa.

Ostimme poikaystäväni kanssa raskaustestin

Otimme siitä kuvan ja naureskelimme sille. Emme pelänneet, että voisin oikeasti olla raskaana Haimme sen vain varmuuden vuoksi.

Kun testi olikin positiivinen, ostimme vielä kolme lisää. Kaikista tuli sama tulos. Meidän oli pakko uskoa, että olin raskaana. Se tuntui maailmanlopulta. Ajattelin, etten pääse ikinä opiskelemaan.

Uskoin, ettei minusta tule koskaan mitään. Poikaystävänikin oli sokissa.

Raskaus oli järkytys ja aluksi ainoastaan paha juttu. Olin kirjoittanut yläasteella koulutehtävääni, etten näe eläväni koko elämääni vain yhden miehen kanssa, lapset eivät ole minun juttuni ja tahdon opiskella sekä luoda uraa.

Tiesin kuitenkin aika nopeasti, etten tee aborttia. Minulla ei ollut siitä etukäteen vahvaa mielipidettä. Kun näin ultrassa pienen, kummallisen muotoisen alkion, tiesin vain, että pidän sen.

Poikaystäväni oli ensin abortin kannalla, ja keskustelimme myös adoptiosta. Melko pian hänkin muutti mieltään, kun tajusi, että meille on oikeasti tulossa vauva.

Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka kauan raskaus kestää tai että raskauden aikana ei saa syödä joitakin ruokia. Sain tietää kielletyistä ruoka-aineista googlettamalla. Olin myös huolissani siitä, oliko alkoholinkäyttöni aiheuttanut vaaraa sikiölle.

Läheiseni yllättyivät raskaudestani

Olin aika rauhallinen ja luotettava teini ja viimeinen ihminen, jonka kukaan odotti tulevan raskaaksi. Kaikki olettivat, että teen abortin. Kun päätin pitää vauvan, he olivat hämmentyneitä.

Pelkäsin kertoa tilanteesta isälleni. Hän kuitenkin tuki minua ja tuntui olevan jopa iloinen, etten tehnyt aborttia. Isoäitinikin sanoi: kyllä maailmaan aina yksi vauva mahtuu.

Lääkärissä epäiltiin moneen otteeseen, että olen käyttänyt pillereitä väärin tai unohtanut ottaa ne.

Olin niin nuori, ettei minuun uskottu. Olin kuitenkin ollut tosi tunnollinen niiden kanssa.

Kun tulin raskaaksi, huomasin myös, että ehkäisyn pettäminen on yllättävän yleistä. Tunnen monta naista, joille on käynyt samoin kuin minulle.

Raskauteni oli vaikea

Toivoin monta kertaa, että olisin tehnyt abortin. Olin myös pitkään katkera siitä, että ehkäisypillerit pettivät. 

En päässyt juhlimaan ylioppilasjuhlia kunnolla, en saanut bilettää muiden ikäisteni kanssa enkä voinut hakea abivuoden jälkeen opiskelemaan.

Kun lapsi syntyi, mitään katumusta ei enää ollut. Rakastin vauvaa heti.

Nyt meillä on kaksi lasta, joista jälkimmäinen on harkittu. En luota enää ehkäisyyn, vaan ajattelen sen suojaavan raskaudelta vain jossain määrin.

Kuopuksen syntymän jälkeen otin hormonikierukan. Poistatin sen pari vuotta sitten, kun kyllästyin tunkemaan hormoneja kehooni.

Nykyisin emme käytä ehkäisyä vaan luotamme varmoihin päiviin. Kiertoni on hyvin tasainen. Tunnistan ovulaationi.

Tiedämme, ettei tämä ole varma ehkäisytapa. Meillä se toimii. Suunnitelmissa on kolmas lapsi, joten raskaus ei olisi maailmanloppu.”