Äidin tupakoinnista aiheutuvat haitat vauvalle raskauden ja imetyksen aikana

Raskauden aikainen tupakointi on erittäin vahingollista syntyvälle lapselle. Syntyvän lapsen veressä on nikotiinia yhtä paljon tai jopa enemmän kuin äidillään. Sikiön kyky poistaa nikotiinia elimistöstään on aikuista huonompi.

Tupakoinnilla saattaa olla vaikutusta myös raskauden aikaisiin komplikaatioihin sekä lapsen alikehitykseen. Se kaksinkertaistaa lapsen riskin saada astma tai allergia.

Tupakoivan äidin rintamaidossa on nikotiinia viisinkertainen määrä veren pitoisuuksiin verrattuna. Vanhempien tupakointi kotona tarkoittaa lasten pakkotupakointia ja altistaa lapsen hengitystiesairauksille ja äkillisille välikorvantulehduksille. Savu pahentaa myös lasten allergia ja astmaoireita.

Tupakointi lisää imeväiskuolleisuutta. Kuolleisuuden riski on noin puolet suurempi 20 tai useampia savukkeita polttavilla kuin tupakoimattomilla äideillä. Myös äidin tupakoinnin ja kätkytkuolemien välillä on havaittu olevan yhteyttä. Äidinmaidon nikotiinipitoisuudet ovat viisinkertaiset veren pitoisuuksiin verrattuna. Nikotiinia on maidossa merkittäviä määriä vielä 3–5 tuntia savukkeen polttamisen jälkeen. Tupakoivat äidit lopettavat imettämisen aikaisemmin kuin muut.

Tupakoivien vanhempien lapset joutuvat keskimäärin puolta useammin sairaalahoitoon keuhkoputkentulehdusten ja keuhkokuumeen takia kuin tupakoimattomien kotien lapset. Äidin tupakointi vaikuttaa enemmän lapsen terveyteen kuin isän tupakointi. Sairastumisriski on yhteydessä kotona poltettujen savukkeiden määrään.

Toistuvia välikorvantulehduksia joskus seuraava liimakorva on yhteydessä lapsen altistumiseen tupakansavulle. Savu altistaa lapsen äkillisille välikorvantulehduksille imetyksen kestosta riippumatta. Savukkeesta leviää ilmaan ja tupakoivan ihmisen suuhun, nenään ja keuhkoihin savun sisältämiä palamistuotteita. Suoraan ilmaan tulee kolme ja puoli kertaa enemmän tervaa ja lähes seitsemän kertaa enemmän häkää kuin mitä on tupakoijan keuhkoihin vetämässä savussa.

Raskaus on hyvä syy lopettaa tupakointi. Yli puolet tupakoivista äideistä pystyy lopettamaan tupakoinnin ennen raskautta tai viimeistään raskauden alkuvaiheessa. Tupakoinnin lopettaminen kannattaa aina. Lopettaminen ei raskauden loppuvaiheessakaan ole liian myöhäistä. Myös pelkästä tupakoinnin vähentämisestä on hyötyä.

Osalle äidestä tupakoinnin lopettaminen on hyvin vaikeaa. Terveydenhuollon ammattilaisten tehtävänä on tarjota kaikki mahdollinen tuki tupakoinnin lopettamista harkitseville vanhemmille. Lopettamista helpottaa olennaisesti, jos toisetkaan eivät tupakoi perheessä. Äidin ja isän tulisi siis lopettaa samanaikaisesti.

Markkinoilla olevat nikotiinikorvaushoitovalmisteet soveltuvat hyvin lopettamisen tueksi. Niitä käytettäessä veren nikotiinipitoisuudet eivät nouse yhtä korkeiksi kuin savukkeita polttaessa. Nikotiinivalmisteita käytettäessä vältytään veren hiilimonoksidipitoisuuden nousulta. Valmisteita voidaan käyttää myös raskauden aikana:

“Tupakoitsijoiden synnyttämien lasten pienet syntymäpainot on liitetty nikotiinin verisuonia supistavaan vaikutukseen istukassa. Kuitenkin nikotiinikorvaushoito haittaa sikiön kehitystä vähemmän kuin tupakoinnin jatkaminen. Nikotiinihoidon katsotaan olevan aiheellista raskauden aikana, jollei 10–15 savuketta päivittäin polttavan naisen tupakoinnin lopettaminen muuten onnistu. Tällöin korvaushoito tulisi toteuttaa raskauden alkuaikana, jolloin sikiön kasvun on osoitettu hidastuvan vähemmän.” (Kirsi Pietilä – Pekka Puska, Nikotiinikorvaushoidon turvallisuus, Suomen Lääkärilehti 1–2/2000)

Jos tupakoinnin lopettaminen osoittautuu mahdottomaksi, tupakoinnin vähentämisestäkin on hyötyä. Sama koskee tupakointia raskauden jälkeen. Tupakoinnista tulisi pidättyä ainakin 2–3 tuntia ennen imetystä.

Lapsen tupakointi on selvästi yhteydessä vanhempien tupakointiin. Tupakoivien perheiden lapset alkavat polttaa useammin kuin tupakoimattomien. Lasten tupakointiin ei vaikuta mainittavasti se, tupakoiko perheessä vain toinen vanhemmista vai molemmat. Vanhempien tupakointi ei siten ole vain heidän oma asiansa, vaan se vaikuttaa myös heidän lastensa terveyteen nyt ja tulevaisuudessa.