Mitä tutkimuksia ja hoitoja maksetaan julkisesta kukkarosta? Tätä määritellään nyt. Suomessa aloitti vuonna 2015 palveluvalikoimaneuvosto PALKO, jota voisi kutsua myös priorisointineuvostoksi. Se antaa suosituksia siitä, mitkä tutkimukset ja hoidot kuuluvat Suomessa julkisen terveydenhuollon palveluvalikoimaan ja mitkä eivät. PALKO toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä, ja sen asettaa Suomen hallitus.
Neuvosto on jo antanut suosituksen, joka liittyy silmänpohjan kostean ikärappeuman hoitoon. Tulossa on suosituksia, jotka liittyvät lonkkamurtuman kuntoutukseen, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin ja hampaiden puuttumiseen.
Missä vaiheessa on palveluvalikoimaa määrittävän neuvoston työ, PALKOn pääsihteeri, lääketieteen tohtori, dosentti Jaana Leipälä?
Päättymätön urakka on lähtenyt alkuun, tulkitsen Leipälän puhetta. Tehokasta peliaikaa neuvostolla on ollut reilu vuosi.
– Ensimmäiseksi on käyty käsiksi periaatteisiin ja perusteisiin, joiden mukaan annetaan suosituksia siitä, mitä kuuluu julkisesti rahoitettuun palveluvalikoimaan ja mitä ei.
Tärkeitä periaatteita ovat:
- vaikuttavuus (tutkimustieto ja muu näyttö)
- turvallisuus ja eettisyys (terveydenhuollon eettiset näkökohdat)
- kustannukset suhteessa vaikuttavuuteen eli terveyshyötyyn.
- Lisäksi on huomioitava terveydenhuollon järjestämiseen liittyvät näkökohdat.
– Nämä periaatteet tulevat suoraan pykälistä, sanoo Leipälä.
Palveluvalikoimaneuvosto on ensimmäinen laatuaan. Neuvosto asetetaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan, mutta kyseessä on pysyvä toimielin.
Palveluvalikoima tarkoittaa niitä terveydenhuollon palveluita, jotka rahoitetaan julkisin varoin. Palveluvalikoima tarkoittaa julkisten palveluiden lisäksi niitä yksityisiä palveluita, joiden käytöstä maksetaan Kela-korvausta.
Joutuuko lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattilainen tekemään nykyään priorisointipäätöksiä liian yksin?
– Kyllä. Myös tämän takia tarvitaan yhtenäisempää määrittelyä, ettei priorisointi olisi yksittäisen ammattilaisen tai johtajaylilääkärinkään harteilla. Mitä tehdään, kun tulee esimerkiksi erittäin kallista lääkehoitoa vaativa potilas? Siinä voi korkeampikin konttoristi tuntea yksinäisyyttä…
Priorisointi on hankalaa, ja mennään syvälle etiikkaan ja arvoihin. Terveydenhuollon palveluja on pilvin pimein. Onko palveluvalikoiman määrittely mahdoton tehtävä?
– Ydinkysymys on, miten saisimme tuotettua maksimimäärän terveyttä niillä voimavaroilla, mitkä terveydenhuollossamme on käytössä. Tehtävä on hirveän vaikea. Meillä ei ole yhteismitallista, hyväksyttyä mittaria määrittelyyn.
– Mutta kaikille ei riitä, ellei priorisoida järkevästi. Perustuslaki sanoo, että pitää taata riittävät palvelut jokaiselle.
– Niin kauan kuin pelisääntöjä ei ole sovittu, tehdään asioita sairaaloittain ja yksilöittäin eri tavoin. Meidän tehtävämme on kuvata ja tuoda keskusteluun periaatteita ja katsotaan, kehittyykö hiljakseen lainsäädäntökin. Terveydenhuoltolaki joudutaan joka tapauksessa avaamaan, ja voi olla, että tulee myös muita lainsäädännön kehittämistarpeita, arvioi Leipälä.
Neuvoston sihteeristössä on vuonna 2016 mukana myös kaksi juristia.
Neuvosto antoi joulukuussa 2015 ensimmäisen suosituksensa. Sen mukaan silmänpohjan kostean ikärappeuman hoito silmänsisäisellä bevasitsumabilla kuuluu Suomen julkisesti rahoitettuun palveluvalikoimaan. Keskitytäänkö kiistanalaisiin erityistapauksiin?
– Kyllä. Palkohan antaa myös lausuntoja viranomaisille, esimerkiksi hallinto-oikeuksille. Nämä aiheet voivat olla mitä vain. Voi olla kyse esimerkiksi siitä, että ihminen on hakeutunut vaihtoehtoisiin hoitoihin ulkomailla ja pyydetään kantaa siihen, kuuluuko hoito Suomen palveluvalikoimaan, kuvaa Leipälä.
Leipälän mukaan neuvosto haravoi ja kuulostelee myös itse aktiivisesti aiheita, joihin olisi syytä ottaa kantaa.
Täältä saa lisätietoa siitä, miten neuvosto valitsee aiheensa.
Mistä aiheista on tulossa suosituksia?
Tulossa on ainakin hammasimplantteihin sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyviä suosituksia.
– Pisimmällä valmistelussa on hampaiden puuttumiseen ja protetiikkaan liittyvä suositus. Haemme suositusta siitä, mikä olisi riittävä proteettinen hoito, joka mahdollistaa sen, että ihminen pystyy syömään ja saamaan riittävän ravitsemuksen.
– Tämä on havaittu ongelmalliseksi alueeksi. Ruotsiin verrattuna olemme eri tasolla siinä, mitä protetiikasta maksetaan julkisin varoin. Jos ihmiset eivät voi itse rahoittaa implantteja, voi tämä johtaa terveyseroihin. Hoitamatta jättäminen voi myös koitua joskus kalliimmaksi kuin hoitaminen.
– Tulossa on suositus myös lonkkamurtuman kuntoutuksesta. On todettu, että kuntoutus toteutuu Suomessa hyvin epäyhtenäisesti eivätkä kaikki saa kuntoutusta julkisin varoin. Haluamme vaikuttaa siihen, että hyvä ja vaikuttava kuntoutus toteutuisi Suomessa mahdollisimman yhtenäisesti.
– Tässä on hyvä esimerkki isosta asiasta, jossa järjestelmä on tällä hetkellä pirstaleinen. Ei auta, vaikka kirurginen toimenpide osattaisiin tehdä kuinka hyvin, vaan myös monet muut tekijät vaikuttavat siihen, mikä tulee olemaan lopulta hoitotulos ja ihmisen toimintakyky.
Onko PALKO priorisointineuvosto?
– Avoin priorisointi tulee, ja tämä on viimein tunnustettu Suomessa. Virallisesti neuvostolla ei ole priorisointineuvoston nimeä, mutta me puhumme kyllä terveydenhuollon positiivisesta priorisoinnista. Kokonaistaloudellisuuden käsite on tärkeä. Tavoitellaan mahdollisimman paljon terveyshyötyä mahdollisimman monelle niillä voimavaroilla, mitkä ovat käytössä.
Esimerkiksi Norjassa on ollut priorisointineuvosto jo vuodesta 2007 (The National Council for Priority Setting in Health Care).
Lähteet:
Leipälän haastattelu Lääkäripäivillä 13.1.2016
Neuvoston suositus silmänpohjan kostean ikärappeuman hoidosta 17.12.2015
Lue myös:
Suomessa leikataan liikaa nilkkamurtumia
Professori: Työikäisten polviin ehkä jo liikaa tekoniveliä
Pakko uskaltaa priorisoida, vaatii potilasturvallisuuden professori
