Raha ja priorisointi – onko lääkärin päänsärky ajatella tätä kuviota? Pitääkö lääkärin ajatella myös kustannustehokkuutta ja hoitaa mahdollisimman halvalla?
Perusterveydenhuollon ylilääkäri Minerva Krohn Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta (THL) puhui Lääkäripäivillä 2016 aiheesta ”Rahat vai etiikka? Pohdintoja etiikasta taloudellista tuottavuutta korostavana aikana”. Krohnilla on lääkärinkoulutuksen lisäksi myös poliittinen tausta. Hän on ollut vihreiden kaupunginvaltuutettu Helsingissä vuodesta 1997 lähtien.
Alkaako suomalainen lääkäri olla ristivedossa, jossa pitäisi ajatella yhtä aikaa potilaan hyvää hoitoa ja hoitamista mahdollisimman halvalla?
– Voidaan nähdä niin, että lääkäri on se hyvä paimen, joka pelastaa aina yhtä lammasta kerrallaan. Ei Suomessa sanota, että me emme hoida sinua, koska ei ole rahaa. Mutta ehkä hoitaminen mahdollisimman kustannustehokkaasti on sisäänkirjoitettuna hoitokäytäntöihin.
– Eettistä on se, ettei tuhlata. Rahan tuhlaaminen on epäeettistä: on epäeettistä tehdä tehottomasti ja tehdä sellaista, mikä ei ole vaikuttavaa.
– Luulen että hyvän ja vaikuttavan hoidon antaminen on Suomessa tietyllä tavalla aika itsestäänselvää. Ajattelu ei lähde säästämisestä, vaan siitä, että valitun hoidon pitää olla vaikuttavaa.
Rahat ja etiikka pähkinänkuoressa
- Terveyspalvelut kuuluvat kaikille.
- Heikoimmassa asemassa olevien hoito pitää priorisoida.
- Hoidon tulee olla vaikuttavaa. Rahan tuhlaaminen on epäeettistä.
- Lääkärin työtä ohjaa etiikka.
Krohnin ajatuksia Lääkäripäivillä 2016
Ovatko raha ja etiikka sovittamattomasti vastatusten toistensa kanssa?
– Kun pyörittelin aihetta kollegojen kanssa, jotkut olivat sitä mieltä, että nämä ovat sovittamattomia.
Samaan aikaan priorisoiminen on joka päivä läsnä terveydenhuollon ammattilaisten työssä, näkee Krohn.
– Ja systeemihän pyörii vain rahalla. Ei ole mitään vapaaehtoislahjoituksin pyöriviä sairaaloita, joissa on vapaaehtoisia työntekijöitä.
Onko lääkäri arjen työssään tärkeä priorisointipäätösten tekijä?
– Kyllä. Kyse on paljolti siitä, valitaanko se, mistä on näyttöä ja mikä on vaikuttavaa. Toisaalta meillä vakavissa sairauksissa päätös ei aina ole esimerkiksi yksittäisen syöpälääkärin harteilla.
– Mutta vaikkapa syöpälääkärillä voi tulla mieleen kysymys, onko hyvän hoitokäytännön määrittelyyn vaikuttanut myös raha, vaikka tietenkään esimerkiksi Käypä hoito -suositukset eivät lähde rahasta.
– Toki joku voi kysyä, kannattaako reumaa hoitaa kalliilla biologisella lääkkeellä – eikö nämä rahat kannattaisi panna elintapasairauksien tehokkaaseen ehkäisyyn?
– Joskus kuulee, että yksityistä puolta syytetään siitä, että se tavoittelee voittoa. Bisnesetiikka on tietysti hyvin erilaista kuin lääketieteen etiikka.
– Uskoisin, että yksityinen terveydenhuolto kuitenkin jakaa samat terveydenhuollon eettiset arvot kuin julkinen terveydenhuolto ja pyrkii tekemään hyvää ihmisille. Bisnesmaailman logiikka vain on se, että pitää tuottaa voittoa. Toisaalta jos yritys ei tuota voittoa, se lakkaa olemasta, minkä jälkeen työntekijöillä ei ole enää töitä tässä yrityksessä eikä palvelua enää olemassa.
– Jos voitto perustuu siihen, että tehdään asioita tuottavammin, se on eettistä. Silloin taas toiminta ei ole eettistä, jos voitto perustuu sellaisten asioiden tekemiseen, jotka eivät vaikuta.
Olisi eettistä hoitaa ensin heikossa asemassa olevat
Krohnin mukaan Suomessa on vuosikymmenten ajan priorisoitu erikoissairaanhoito perusterveydenhuollon ohitse eli esimerkiksi yliopistosairaalat terveyskeskusten edelle. Näin ei olisi pitänyt tehdä, sillä Krohnin mukaan on todistetusti vaikuttavampaa, että perustaso on hyvin saavutettavissa ja ihmiset saisivat apua ajoissa.
Suomi pärjää OECD-maiden vertailussa, mutta se perustuu Krohnin mukaan siihen, että meillä on erittäin hyvin rullaava erikoissairaanhoito. Perusterveydenhuoltomme taas ei saa niin paljon ruusuja.
Lisäksi järjestelmässä suositaan Krohnin mukaan sellaisia väestöryhmiä, joilla menee keskimääräistä paremmin.
– Olisi kuitenkin eettistä hoitaa ensin kaikkein heikoimmassa asemassa olevat.
Kertoisitko esimerkkejä rahaa säästävistä keinoista, jotka ovat myös eettisiä?
– Yksi on tehtävien siirto lääkäreiltä hoitajille tai potilaalle itselleen, esimerkkinä verenpaineen mittaus. Oli järjetöntä ajankäyttöä eikä välttämättä saatu oikeita tuloksiakaan, kun lääkäri mittasi verenpaineen. Myös tekniikan kehitys on tietysti vaikuttanut.
– Digitalisaatio on iso juttu. Omahoitojen digitalisaatiopalvelu etenee nyt kärkihankkeena.
Mikä huolettaa rahat ja etiikka -mielessä suomalaisessa terveydenhuollossa nykyään?
Krohn nostaa esille keskustelun siitä, onko ns. paperittomilla henkilöillä oikeus julkiseen terveydenhuoltoon.
– Terveydenhuollon priorisoinnin pitää nojautua hoidontarpeeseen eikä siihen, mihin ryhmään ihminen kuuluu. Minua huolestuttaa, jos puhutaan vain rahasta. Silloin unohdetaan etiikka, joka on kaiken tekemisen ydin lääkärintyössä ja mielestäni koko yhteiskunnassa.
– On myös jonkin verran yleisen tason keskustelua siitä, että jos on esimerkiksi lihava tai tupakoiva, pitäisi maksaa itse sairauksiensa hoito, jos on kerran itse aiheuttanut vaivansa.
– Mutta kestäisikö suomalainen moraali sen, että rahaton keuhkosyöpäpotilas jätetään hoitamatta? Tai kestäisikö eettinen selkärankamme sen, että toteaisimme, että lapsi kuoli aivokalvontulehdukseen, koska hän on paperiton eikä kuulu hoidon piiriin? En usko, että kestäisi.
– En ole niin naiivi, että kuvittelisin kaikkeen riittävän rahaa. Mutta priorisoinnin pitää perustua hoidon tarpeeseen ja siihen, että valitaan vaikuttavia hoitoja eikä siihen, että jos joku on tosi kipeä, mätetään siihen kohtaan kaikki mahdolliset hoidot, vaikkei olisi mitään vaikuttavaa tarjolla.
– Priorisointi pitää tehdä selkeästi ja suoraan eikä rivien välissä. Järkevä priorisoiminen on eettistä.
Lähde: Krohnin haastattelu 13.1.2016 Lääkäripäivillä, Krohnin esitysmateriaali Lääkäripäivillä
Lue myös:
Professori: Terveydenhuollossa on pakko uskaltaa priorisoida
