Terve.fi

Professori: Terveydenhuollossa on pakko uskaltaa priorisoida

Professori: Terveydenhuollossa on pakko uskaltaa priorisoida
- Eihän meillä Suomen terveydenhuollossa mitään priorisoida edelleenkään! Duodecim on järjestänyt priorisoinnista ainakin neljä kongressia, mutta koskaan ne eivät ole johtaneet.
Julkaistu: 3.9.2014

- Eihän meillä Suomen terveydenhuollossa mitään priorisoida edelleenkään! Duodecim on järjestänyt priorisoinnista ainakin neljä kongressia, mutta koskaan ne eivät ole johtaneet yhtään mihinkään.

Potilasturvallisuuden professori Risto Roine jaksaa silti yhä puhua samaa asiaa, tällä kertaa MediCongress OULU 2014 -tapahtumassa. Nykymeno terveydenhuollossa ei voi jatkua. Käsiparit ja rahat loppuvat. Tarttis tehdä jotain.

Poliitikot ”mykistyneen kiinnostuneita” – ja siihen se sitten loppuukin?

Mitä sitten pitäisi tehdä ihan ensimmäiseksi ja konkreettisesti, jotta priorisointi saataisiin tuotua todeksi?

-En ole oikea henkilö vastaamaan tähän. Olen puhunut tästä 20 vuotta eikä mitään tapahdu, puuskahtaa Roine.

Poliitikot ovat kyllä kiinnostuneita, Roineen sanoin hiljakkoin eräässä tilaisuudessa suorastaan ”mykistyneen kiinnostuneita”.

-Mutta tämä ei johda yhtään mihinkään. Ehkä terveydenhuollossa ollaan niin vakuuttuneita, että kaikki, mitä tehdään, on hyödyllistä ja hyvää eikä sitä saa arvostella ja sillä siisti.

Tarvitaanko asennemuutosta? Kyllä, sanoo Roine. Ja monilla tahoilla.

-Meillä on esimerkiksi maailman parhaat rekisterit, mutta jos kukaan tutkija ei pääse niitä käyttämään ja analysoimaan, ei niistä ole hyötyä. Analysoimiseen tarvitaan osaavia tutkijoita, eikä heitä saada ilman rahaa.

Roine mainitsee esimerkin tutkijasta, joka haluaisi lähteä tekemään väitöskirjaa Kela-tietojen perusteella mutta törmääkin tuhansien eurojen maksuihin ja siihen, että tiedon saakin vasta vuoden päästä.

Kaihileikkaukset, polvileikkaukset? Ei tehdä turhaa

-Priorisointi on tehtävä järjestelmällisesti, läpinäkyvästi, demokraattisesti ja oikeudenmukaisesti, paaluttaa Roine.

Ei ole järkevää tehdä asioita, joista ei ole hyötyä. Pitää uskaltaa mitata vaikuttavuutta ja karsia esimerkiksi niitä hoitoja, jotka eivät vaikuta.

Roine poimii esimerkin kaihileikkauksista. Suomessa on saatu selville, että ne tuottavat hyvin vähän laatupainotettuja elinvuosia eli kärjistäen sanottuna potilaat eivät ole juuri hyötyneet leikkauksista.

Muistamme myös tämänvuotiset uutiset siitä, kuinka Suomessa tehdään 10 000 turhaa polvileikkausta vuodessa.

-On epäeettistä antaa vaikuttamattomia hoitoja ja altistaa potilas hoidoille, joista ei ole heille hyötyä ja jotka johtavat resurssien haaskaamiseen.

-Pitäisi miettiä, rajoitetaanko hoidon antamista tai keskitetäänkö potilaille, jotka siitä todella hyötyvät.

Hoidon vaikuttavuus kriteeriksi priorisointiin

Terveydenhuollon päämäärähän on terveyden maksimointi, summaa Roine. Hoidon vaikuttavuuden pitää olla tärkein kriteeri, kun valitaan hoitomuotoja ja suunnitellaan toimintaa.

-Mielestäni vaikuttavuustiedon pitäisi ohjata terveydenhuollon suunnittelua huomattavasti nykyistä enemmän eikä pelkästään juhlapuheissa. On oletettu, että laadun ja vaikuttavuuden parantaminen myös vähentää kustannuksia.

Vaikuttavuus: sitä pitää mitata, vaikkei täydellistä mittaria ole

Roineen mukaan tarvitaan useita eri tapoja mitata vaikuttavuutta. Selitykseksi olla mittaamatta laisinkaan ei kelpaa se, ettei mikään mittari yksinään ole täydellinen antamaan kuvaa siitä, miten vaikuttavaa esimerkiksi jokin yksittäinen hoito tai toimenpide on.

-Tarvitsemme satunnaistettuja tutkimuksia, kirjallisuuskatsauksia, meta-analyyseja, rekisteritietoja ja sähköisistä sairauskertomuksista saatavaa tietoa, Roine esimerkittää.

Mutta täytyy myös kysyä potilaalta itseltään, mikä on hänen käsityksensä hoidon vaikuttavuudesta. Tämä voidaan tehdä geneerisillä elämänlaatumittareilla.

Lue myös:

 

Kommentoi »