Havaitaan usein edenneessä vaiheessa

Naisten syövistä rintasyöpää ja kohdunkaulan syöpää pystytään seulomaan kuvantamismenetelmin tai irtosolunäyttein. Munasarjasyöpään ei sen sijaan ole mitään tehokasta ennakoivaa seulontamenetelmää.

Munasarjasyöpä voi kehittyä pikkuhiljaa, salakavalasti ilman mitään merkittäviä oireita ja kun oireita sitten ilmaantuu, on kasvain lähes aina laajalle vatsaontelon alueelle tai jopa muihin elimiin levinnyt.

Tavallisimpia munasarjasyövän oireita ovat vatsan turvotus, suolen toiminnan tai rakon toiminnan muutokset, vaihtelevat vatsakivut, painon tunne alavatsalla tai jopa selkäkivut.

Oireet ovat siis varsin epämääräisiä ja moniin muihinkin tauteihin viittaavia. Usein näiden oireiden vuoksi tehdyt tutkimuksetkin suuntautuvat ensin mahalaukun tai suoliston puolelle ennen kuin munasarjasyöpä viimein löytyy. Kaikista munasarjasyövistä 85 prosenttia onkin edenneitä tauteja jo diagnosointivaiheessa.

Lue myös: Pitkittynyt vatsakipu pitää selvittää

Onko munasarjasyövälle riskitekijöitä?

Yksi sadasta naisesta sairastuu munasarjasyöpään elämänsä aikana. Länsimaissa sairastuvuus on yleisempää kuin esimerkiksi Aasian maissa. Syitä tähän ei tarkkaan tiedetä, mutta perimällä ja ravintotottumuksilla lienee merkitystä.

Erityistä kiinnostusta on herättänyt havainto siitä, että länsimaihin muutettuaan ja länsimaiseen ravintokulttuuriin sopeuduttuaan myös aasialaisten naisten sairastuvuus lisääntyy.

Riskitekijöinä pidetään myös ylipainoa, lapsettomuutta ja pitkään, yli 10 vuotta, jatkunutta hormonikorvaushoitoa.

Synnyttäneisyys ja lasten imetys näyttävät vähentävän munasarjasyöpäriskiä, samoin ehkäisypillereiden käyttö, sterilisaatio ja kohdunpoisto.

Noin 10 :lla munasarjasyöpäpotilaista on perimässään muutoksia, jotka moninkertaistavat heidän sairastumisriskinsä. Yleensä näiden henkilöiden jollakin lähisukulaisella on munasarjasyöpä tai useammalla lähisukulaisella rintasyöpää.

Myös eräisiin perinnöllisiin suolistosyöpiin liittyy lisääntynyt munasarjasyöpäriski.

Miksi vain alle puolet paranee?

Suomen hoitokäytännöt ovat maailman edistyneimpiä ja hoitotuloksetkin siten tilastojen kärjessä.

Ne harvat munasarjasyöpäpotilaat, joiden tauti todetaan alkuvaiheessa, munasarjaan rajoittuneena, voidaan parantaa lähes aina leikkauksella ja lääkehoidolla. Sen sijaan levinneistä taudeista parhaillakin hoidoilla vain 45 elää yli viisi vuotta.

Leikkaus on hoidon kulmakivi ja käytännössä aina siihen liitetään solusalpaajahoito.

Usein tauti saadaankin aluksi nujerrettua näillä keinoin, mutta merkittävä, ja vielä ratkaisematon, ongelma on taudin suuri riski uusitua lähimmän vuoden sisällä hoitojen loppumisesta.

Uusiutunutta tautia voidaan solusalpaajahoidolla joskus varsin pitkäänkin pitää kurissa, mutta harvoin sitä voidaan enää kokonaan parantaa.

Munasarjasyövän solusalpaajahoito ei ole juuri kehittynyt kahteenkymmeneen vuoteen. Viimeisen viiden vuoden aikana siihen on toki tullut pientä parannusta uusilla kasvaimen verenkiertoon vaikuttavilla lääkkeillä, mutta isoa läpimurtoa lääkekehityksessä tarvitaan, jotta hoitotulokset merkittävästi parantuisivat.

Uusia lähestymistapoja munasarjasyövän hoitoon on kehitteillä myös elimistön omia syöpäsoluja tuhovia mekanismeja hyödyntämällä eli vaikuttamalla syöpäsoluja tuhoaviin valkosoluihin. Näiden lääkkeiden tulo varsinaiseen hoitokäytäntöön voi kuitenkin hyvin kestää jopa 10 vuotta.

Niihin munasarjasyöpiin, jotka saavat alkunsa perimään liittyvistä muutoksista, on aivan hiljattain saatu uusi täsmälääke. Se vaikuttaa varsin tehokkaalta, mutta toimii siis vain näissä harvoissa kasvaintyypeissä.