Terve.fi

Munasarjasyövän toteaminen ajoissa

Munasarjasyövän toteaminen ajoissa
Johtaako tietoisuus munasarjasyövän oireista taudin varhaisempaan toteamiseen ja parempaan hoitotulokseen?
Julkaistu: 27.1.2009

Johtaako tietoisuus munasarjasyövän oireista taudin varhaisempaan toteamiseen ja parempaan hoitotulokseen?

Jos munasarjasyöpä todetaan ajoissa, se voidaan kirurgian avulla parantaa kokonaan. Tässä isossa leikkauksessa munasarjat, munanjohtimet, kohtu ja suolistoa peittävä rasvakudoskerros eli omentum joudutaan poistamaan.

Valitettavasti munasarjasyöpä useimmiten todetaan myöhäisemmässä vaiheessa, jolloin ennuste on synkkä.

Munasarjakasvaimet todetaan toisinaan rutiininomaisessa lantiotutkimuksessa, mutta munasarjat sijaitsevat anatomisesti syvällä lantiossa, joten varhaisvaiheen syövät löytyvät vain harvoin tällä tavalla.

Munasarjasyöpä tuottaa CA-125-nimistä proteiinia, jota voidaan mitata verestä. Naisilla, joilla on yhä kuukautiset, monet hyvänlaatuisetkin sairaudet, kuten endometrioosi, voivat kuitenkin kohottaa tämän proteiinin pitoisuuksia. Tutkimuksissa postmenopausaalisilla naisilla on saatu viitteitä siitä, että verikokeella saataisiin myös liikaa vääriä positiivisia tuloksia. Toisaalta tutkimuksissa on myös osoitettu, että CA-125-proteiinia mittaamalla osa syövistä voisi jäädä havaitsematta.

Munasarjasyöpä voidaan havaita myös ultraäänellä varhaisessa vaiheessa. Tässä tuotetaan kuva munasarjoista emättimeen asetetun ultraäänianturin avulla. Isossa, vuonna 2000 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että yhden munasarjasyövän havaitsemiseksi pitäisi ottaa 5 200 ultraäänikuvaa. Tämä tulos sai naisten munasarjasyövän seulonnan transvaginaalisella ultraäänitutkimuksella näyttämään hyvin epärealistiselta.

Niinpä asian ympärillä vallitsee iso tyhjiö, jota Gynecological Cancer Foundation, American Cancer Society ja monet muutkin kansalaisjärjestöt yrittivät täyttää vuonna 2007 antamalla munasarjasyövän oireita koskevan lausunnon.

Hiljainen tappaja antaa kuulla itsestään

Munasarjasyöpää pidettiin vuosien ajan tautina, jolla oli taipumus kehittyä kuin varkain ja oireettomasti potilaiden ja lääkärien huomaamatta mitään.

Monet tätä tautia sairastaneet naiset ovat kuitenkin kyseenalaistaneet tämän käsityksen ja kertoneet kärsineensä selväpiirteisistä vatsakivuista tai ruoansulatushäiriöistä jo ennen diagnoosin saamista. Jotkut naiset olivat myös kokeneet tuskallisesti, kuinka heidän valituksiaan oli vähätelty tai kuinka heiltä oli tutkittu ja hoidettu muita sairauksia, kuten ärtyvän suolen oireyhtymää ennen kuin munasarjasyöpä lopulta todettiin. Toisaalta tällaiset oireet ovat yleisiä, joten lääkäreillä oli syytä olla huolissaan siitä, että munasarjasyövän toteamiseksi määrätään kokeita sellaisten oireiden perusteella, joiden taustalla saattaa olla monia eri syitä.

Munasarjasyövän oireet

  • Vatsan turvottelu tai suureneminen.
  • Lantion sisäisen paineen kasvu tai vatsakipu.
  • Syömisongelmat tai nopea täyttymisen tunne.
  • Tihentynyt virtsaamistarve tai äkillinen virtsapakko.

Munasarjasyöpäpotilaita on haastateltu isoissa, huolellisesti tehdyissä kyselyissä, jolloin kuva on alkanut hahmottua yhä paremmin. Tutkijat havaitsivat, että monet oireet, joista naiset olivat kärsineet ennen munasarjasyövän toteamista, eivät olleetkaan olleet klassisen gynekologisia. Naiset olivat sen sijaan kärsineet vatsan turvottelusta tai tihentyneestä virtsaamistarpeesta. Tutkijat havaitsivat myös, että jopa naiset, joilla oli todettu varhainen munasarjasyöpä, muistivat kärsineensä oireista jo ennen diagnoosia.

Tutkimukset, jotka perustuvat ihmisten muistoihin ajasta taudin toteamisen jälkeen, aiheuttavat ongelman, jota tutkijat kutsuvat muistamisharhaksi. On osoitettu, että taudin toteamisen jälkeen, etenkin jos kyseessä on vakava syövän kaltainen sairaus, ihmiset muistavat varsin valikoivasti ja huomaamattaan vihjeitä siitä, miksi he ovat sairastuneet ja oireista, jotka mahdollisesti ovat ennakoineet sairautta.

Washingtonin yliopiston tutkija Barbara Goff keksi tutkijatovereidensa kanssa keinon tämän ongelman ainakin osittaiseksi kiertämiseksi. Sen sijaan, että olisivat haastatelleet munasarjasyöpään jo sairastuneita naisia, he haastattelivat naisia ennen leikkausta, jossa heiltä poistettiin munasarja- tai lantioperäistä kudosta, joka olisi saattanut olla syöpää.

Tutkijat olettivat tämän ajoituksen lieventävän muistamisharhaa ja tarjoavan mahdollisuuden vertailla naisia, joilla todettaisiin hyvänlaatuisia muutoksia niihin naisiin, joiden kudosmuutokset olisivat pahanlaatuisia. Lisäksi he värväsivät mukaan perusterveydenhuollossa asioineita naisia, joita oli käytetty verrokkeina. Tutkimuksen tulokset, jotka julkaistiin JAMA-lehdessä vuonna 2004, muodostivat perustan vuonna 2007 julkaistuille suuntaviivoille munasarjasyövän oireista.

Löydöksistä tärkein oli se, että 43 % munasarjasyöpään sairastuneista naisista oli kärsinyt vatsan turvottelusta, vatsan suurenemisesta ja virtsaamisvaivoista, kun tällaisia oireita oli ilmennyt vain 8 %:lla perusterveydenhuollon verrokeista. Oireita ilmeni sitä paitsi useammin (20 – 30 kertaa kuukaudessa) ja ne olivat vaikeampia kuin perusterveydenhuollon verrokeilla ilmenneet oireet ja niiden naisten oireet, joilla todettiin hyvänlaatuisia muutoksia.

Liian epämääräisiä oireita?

Kun lausunnosta päästiin yhteisymmärrykseen, monet lääkärit tunsivat itsensä kovin epävarmoiksi. Oireet ovat heidän mielestään liian epämääräisiä ja johtaisivat vain tarpeettomiin tutkimuksiin munasarjasyövän toteamiseksi. Jotkut lääkärit eivät ole vakuuttuneita siitä, että varhaisvaiheen munasarjasyöpä aiheuttaa näitä tai muitakaan oireita, joten oireluettelo palvelisi vain edenneiden, parantumattomien munasarjasyöpien toteamista. Lausunto ei myöskään kerro lääkäreille, mitä heidän tulisi tehdä, mikäli naisilla ilmenee tällaisia oireita.

Oireet eivät kuitenkaan itse asiassa ole niin epämääräisiä kuin annetaan ymmärtää. Naisten kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle, mikäli heillä ilmenee uusina oireina lantiokipua, vatsan turvottelua tai joitakin mainituista muista oireista tai he ovat kärsineet oireista lähes päivittäin ainakin kahden tai kolmen viikon ajan. Barbara Goff on kirjoittanut, että vaikka oirepisteytyksen avulla voitaisiinkin tunnistaa vain edenneitä syöpiä hieman aikaisemmin, tästäkin olisi hyötyä, koska hoidot tehoaisivat tällöin paremmin. Joidenkin lääkärien mielestä tärkeintä on käyttää hyvää kliinistä arviointikykyä ja hyväksyä se tosiasia, että oireiden kasautuma ei koskaan voi olla yhtä luotettava kuin laboratoriokoe tai kuvantamistutkimus.

Copyright © 2008 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.

 

Kommentoi »