Pyristelevä pikkupotilas, väsynyt vanhempi ja muksulla korva täynnä vaikkua. Tulehduksen diagnosoiminen ei aina käy leikiten. Paljon korvia tutkinut lääkäri jakaa vinkkinsä lääkäreille. Tiedoista voi olla hyötyä myös vanhemmalle, joka tuo lastaan vastaanotolle.

Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Tiia Kujala Oulun Mehiläisestä kuvaili käytännön haasteita ja helpotusta niihin Pohjolan Lääkäripäivillä 2015.

1. Väsynyt perhe vastaanotolla

Usein kipu on iskenyt lapseen yöllä, ja koko porukka on ehkä valvonut. Aamulla ei päästä hoitoon eikä töihin, ja vastaanotolle tullaan väsyneenä, ehkä peloissaankin.

-Tervehdi myös lasta. Puhuttele etunimellä, vinkkaa Kujala lääkäreile.

-Ota vanhemmat yhteistyökumppaneiksi. Heidän suhtautumisensa on erittäin merkitsevää.

-Kerro vanhemmille ja lapsille, miten vastaanottotilanne etenee. Liikkeelle voi lähteä kevyemmin, jos tilanne sen sallii. Voi vaikka sanoa pari sanaa lapsen printtipaidasta tai vilkkulenkkareista ja kertoa sitten, että seuraavaksi kuunnellaan keuhkot ja sitten kurkistan korviin.

-Juttele lapselle ja näytä tutkimusvälineitä, esimerkiksi korvasuppiloa.

-Pidä lempeän jämäkkä ote vastaanoton kulkuun. Lääkäri on kuitenkin tässä asiassa johtaja. Jos lapsi itkee jo käytävästä asti, ehkei kannata alkaa leperrellä, vaan päästää perhe mahdollisimman nopeasti pois tilanteesta.

2. Mitä tutkimusvälineitä?

Laadukkaiden tutkimusvälineiden olisi syytä olla saatavilla lääkärin työhuoneessa.

Esimerkkejä: tympanometri ja erikokoisia tutteja kärkeen, hyvällä valolla varustettu pneumaattinen korvalamppu, erikokoisia korvasuppiloita, diagnostinen otoskooppi.

3. Ei näin: lapsi käpertyy syliin ja vanhempi kumartuu suojelemaan

Näinhän siinä monesti käy. Kunnollinen tutkimusasento on syytä neuvoa selkeästi.

Vanhempi istuu selkänojallisessa tuolissa hyvässä ryhdissä, ja lapsi on sylissä. Hyväksi havaittu on halausmainen asento, jossa lapsen kasvot ovat kohti aikuisen kainaloa ja jossa aikuinen voi tarvittaessa kietoa jalkansa lapsen jalkojen ympärille, jottei potkiminen häiritse tutkimista.

Joskus pikkulapsilla toimii myös asento, jossa lapsen syli on kohti vanhemman syliä. Isommat lapset voi usein tutkia ilman syliäkin niin, että vanhempi tukee päätä.

4. Joskus tarvitaan avustajaa

Avustaja tukee lapsen päätä vanhemman takaa. Toinen käsi tukee leukaa ja poskea, toinen takaraivoa.

Joskus tarvitaan mukaan neljäskin ihminen, joka pitää jalkoja paikoillaan.

-Mutta aina ei tarvitse sellaiseen rumbaan alkaa, vaikkei korvaan saisikaan näkyvyyttä, huomauttaa Kujala.

5. Huono näkyvyys

Jos vaikku haittaa näkyvyyttä, tarvitaan välineitä, joilla poistaa vaikkua. Imu tai korvasondi voi toimia, kuivaan vaikkukökköön etenkin korvakyretti tai korvasondi.

Varsinkin aikuisilla korvahuuhtelu voi olla hyvä.

Joskus joudutaan lähettämään perhe apteekkiin hakemaan öljyä tai merisuolavesiliuosta, jolla voi pehmittää vaikkua. Öljyn voi kotona annostella pieneen ruiskuun ja lämmittää kädessä kädenlämpöiseksi.

-Kiitä, kehu ja palkitse!

Lue myös:

Mitä liimakorva on?