Nesteen kertyminen välikorvaan eli liimakorva (sekretorinen otiitti) on lapsilla hyvin yleistä. Normaalisti neste valuu esteettä ulos välikorvasta nenän ja kurkun takaosaan korvatorven kautta.
Liimakorvan aiheuttaja
Nuhan ja muiden ylähengitystieinfektioiden aikana välikorvaan kerääntyy usein nestettä. Nestettä saattaa kertyä välikorvaan, kun limakalvojen tulehdus ja turvotus tukkivat korvatorven. Jos virukset tai bakteerit tulehduttavat tämän nesteen, seurauksena on korvatulehdus (akuutti otiitti).
Liimakorvataudissa neste muuttuu liimamaiseksi ja jää välikorvaan ylähengitystieinfektion tai korvatulehduksen parannuttua. Useimmiten liimakorva kehittyy nimenomaan äkillisen välikorvatulehduksen seurauksena, mutta se voi myös syntyä ilman edeltävää infektiota. Syytä siihen, miksi joillekin lapsille kehittyy herkemmin liimakorva, ei tunneta. Yleisesti kuitenkin tiedetään, liimakorvan muodostumiselle altistaa korvatorven ja immuunivasteen kypsymättömyys.
Liimakorvan oireet
Liimakorva ei välttämättä aiheuta lapselle oireita kuten varsinainen märkäinen korvatulehdus. Liimakorva voi johtaa väliaikaiseen kuulon alentumiseen välikorvaeritteestä johtuen. Pienten lasten vanhemmat ovat yleensä ensimmäisiä, jotka huomaavat kuulon heikkenemisen. Lapsi ei näytä kuuntelevan tai ei vastaa, kun häntä puhutellaan, tai hän saattaa puhua kovalla äänellä. Isompi lapsi osaa ehkä itse sanoa, että korva tuntuu omituiselta, niin kuin siinä olisi pumpulia tai vettä.
Liimakorva voi johtaa harvoin kuulohäiriöihin. Pienillä lapsilla se voi vaikeuttaa normaalia puheen kehitystä. Lapset, joiden välikorvaan kerääntyy nestettä, kärsivät usein myös toistuvista korvatulehduksista.
Ota yhteys lääkäriin, jos epäilet, että lapsi ei kuule hyvin tai jos hänellä on korvatulehduksen oireita sekä kuumetta ja korvakipua.
Liimakorvan hoito ja seuranta
Korvatulehduksen jälkeen on hyvä viedä lapsi jälkitarkastukseen noin kuukauden kuluttua lääkekuurin aloituksesta, jotta voidaan varmistaa, ettei välikorvaan jää nestettä.
Muulloinkin jos epäilet, että lapsen kuulo on heikentynyt, kannattaa lapsi viedä lääkäriin tarkistettavaksi.
Lääkäri katsoo korvaan korvantähystimellä eli otoskoopilla tai tympanometriksi kutsutulla tärykalvon liikkuvuutta mittaavalla laiteella. Näiden avulla hän näkee, onko välikorvassa nestettä ja tutkii, miten hyvin tärykalvo liikkuu.
Jos välikorvassa todetaan nestettä, korvan tilaa jäädään aina ensin seuraamaan, sillä liimakorva paranee useimmiten itsestään. Seurantatilastojen mukaan yli puolet paranee spontaanisti 3 kuukaudessa ja peräti 95% vuoden seurannassa.
Jos liimakorva ei parane 2-3 kuukaudessa, lapsen pitäisi saada lähete korva- ja kurkkutautilääkärille, joka päättää mahdollisesta pienten ilmastointiputkien laitosta lapsen tärykalvolle. Tärykalvoputket varmistavat suoran yhteyden välikorvasta ulkokorvaan niin että neste pääsee valumaan normaalisti pois välikorvasta.
Päätökseen putkien asentamisesta vaikuttaa osittain se, kuinka pitkään nestettä on ollut välikorvassa, kuinka monta korvatulehdusta lapsella on ollut ja onko hänen kuulonsa heikentynyt.
Useimmilla lapsilla korviin asennetut putket vähentävät tulehduksia ja auttavat kuulon palautumisessa normaaliksi.
lmastointiputket irtoavat itsestään ajan myötä, joten lääkärin pitäisi tarkkailla putkia säännöllisesti. Jos lapsella on putket korvissa, välikorvaan ei saisi päästä suuria määriä vettä kylvyssä, suihkussa tai uidessa, koska se voi aiheuttaa tulehduksen ja korvaeritettä. Korvien suojaamista suositellaan etenkin uidessa ja sukeltaessa.
Liimakorvan yleisyys ja perinnöllisyys
Liimakorvan ilmaantuvuus on suurimmillaan 1-2 vuoden iässä, sillä riskitekijät ovat pitkälti samat kuin äkillisessä korvatulehduksessakin (esim. päivähoito).
Sairaus on usein perinnöllistä, joten geneettinen perimä on todennäköisesti tärkeä tekijä.
Liimakorvan ennaltaehkäisy
- Nesteen kertymistä välikorvaan on vaikea estää. On tärkeää, että lääkäri tutkii etenkin pienten lapsen korvat korvatulehduksen jälkeen. Jos lapsella on liimakorvan oireita, korvat täytyy tutkia säännöllisesti seuraavien kuukausien aikana ja tarkkailla, poistuuko neste.
- Koska neste on tärykalvon takana, uiminen ja kylpeminen eivät vaikuta siihen.
- Jos korvatulehduksia on harvemmin, se voi auttaa välttämään liimakorvatautia.
- Imetys vähentää pienten lasten korvatulehdusten määrää.
- Pidä lapsi poissa tupakansavusta, koska se lisää hengityselintulehdusten, kuten korvatulehdusten mahdollisuutta.
- Kun lapsella on nuha, anna lapselle keittosuolaliuostippoja usein, jotta lapsen nenä pysyy auki eikä hänelle kehity korvatulehdusta.
- Yritä estää lasta niiskuttamasta, kun nenä on tukossa, ja opeta häntä niistämään nenä mahdollisimman nuorena.
- Ota aina yhteys lääkäriin, jos arvelet lapsen kuulon heikentyneen.
- Jos lapsi hengittää suun kautta, kuorsaa öisin, jos hänen äänensä on karhea tai jos lapsella on hengitysvaikeuksia öisin, hänellä voi olla suurentuneet kitarisat. Kitarisa sijaitsee takanielussa ja sisältää kudosta, joka suojaa elimistöä infektioita vastaan. Keskustele asiasta lääkärin kanssa, koska suurentuneet kitarisat voivat aiheuttaa toistuvia korvatulehduksia, liimakorvaa ja muita ongelmia.
Liimakorvan ennuste
Liimakovatapauksista yli puolet paranee spontaanisti 3 kuukaudessa ja peräti 95% vuoden seurannassa.
ICD-10:
H65.3 Pitkäaikainen limainen välikorvan tulehdus
Lähteet:
Klockars T. Ruohola A. Liimakorva, Lääkärin käsikirja, Kustannus Oy Duodecim 2016
Jalanko H. Tietoa potilaalle: Korvatulehdusten uusiutuminen ja pitkittyminen lapsella, Lääkärikirja Duodecim, Kustannus Oy Duodecim 2016
