Tulokset perustuvat suomalaistutkimukseen, jossa hyödynnettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Lapsuuden kasvuympäristö ja allergiat – tutkimuksen aineistoa. Tutkimuksessa kartoitettiin koiralle ja kissalle altistumisen yhteyttä lapsen ensimmäisen elinvuoden hengitystieoireisiin ja infektioihin. Tutkimuksessa seurattiin loppuraskaudesta asti lähes 400 lasta, joista osa asui syntymähetkellä maatilalla, osa haja-asutusalueella tai esikaupunkialueella Itä- ja Keski-Suomessa. Lasten hengitystieoireita ja eläinaltistusta seurattiin viikoittaisten päiväkirjojen sekä yhden vuoden iässä täytetyn kyselyn avulla.
Tutkimuksessa koiralle ensimmäisenä elinvuotenaan altistuneiden lasten havaittiin sairastavan harvemmin kuin lasten, joilla koirakontakteja ei ollut. Kissakontakteilla oli samansuuntainen yhteys, joka ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä. Kotona koiria kohdanneiden lasten korvatulehdusriski osoittautui lähes puolta pienemmäksi ja antibioottikuurien tarve noin kolmanneksen pienemmäksi kuin koiralle altistumattomien lasten. Merkittävin suojavaikutus todettiin niissä kodeissa, joissa koirat viettivät vain osan päivää sisätiloissa.
Eija Bergrothin johtaman tutkimuksen havainnot vahvistavat käsitystä siitä, että varhainen eläinkontakteille altistuminen muokkaa lapsen kehittyvää immunologiaa allergiasta poispäin. Lisäksi tulokset tukevat hypoteesia, jonka mukaan varhainen eläinaltistus saattaa tasapainottaa immuunijärjestelmän kehittymistä ja estää tarpeettoman voimakkaita vasteita tavallisia taudinaiheuttajia kohtaan. Tämä puolestaan voisi antaa pienelle lapselle paremman suojan yleisiä hengitystieviruksia vastaan.
Uutispalvelu Duodecim
Lähde: Pediatrics 2012
Copyright Duodecim 2012
